Kutsu ambulanssi!

Vuonna 1991 ollessani laudoittamassa kotimme ullakkoa tunsin vasemmassa silmässäni pistävää kipua. Vihlova kipu levisi pian koko päähäni. Jatkoin työskentelyä, kunnes kipu pakotti minut menemään makuuhuoneeseeni lepäämään.

Heti kun olin päässyt makuulle, kuulin kuitenkin hiljaisen, vienon kuiskauksen. ”Nouse ylös”, Henki kehotti. ”Älä nukahda.”

Kun pohdin varoitusta ja mietin, mitä minun pitäisi tehdä, päätin ottaa yhden niistä tableteista, joita äitini otti migreenipäänsärkyyn. Kävelin vanhempieni huoneeseen ja löysin tabletit, mutta kun aloin avata purkkia, ääni varoitti jälleen: ”Älä ota niitä.”

Hetken kuluttua ääni kuului kolmannen kerran: ”Sinun pitää soittaa ambulanssi – heti!”

En ollut koskaan aikaisemmin soittanut hätänumeroon, mutta soitin heti. Pian ambulanssi tuli, ja kaksi ensihoitajaa laittoi minut paareille. Viimeinen asia, jonka muistan, oli se, että he kysyivät nimeäni. Sitten silmissäni sumeni.

Myöhemmin heräsin sairaalan teho-osastolla. Olin yhä heikko ja nukutusaineiden vaikutuksessa, mutta muistan tunteneeni kädet pääni päällä isäni ja piispani antaessa minulle siunauksen. Kuulin sanat: ”Saat terveytesi takaisin, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.”

Oltuani kolme päivää teho-osastolla ja vielä neljä päivää sairaalan tavallisella osastolla pääsin vihdoin takaisin kotiin. Vasta silloin sain kuulla, että minulla oli ollut aivoverenvuoto. Minut leikannut kirurgi kertoi minulle myöhemmin, että olin ollut ”aivan haudan partaalla” ja että olisin kuollut, jos olisin ottanut migreenilääkkeen.

Nykyään olen terve ja hyväkuntoinen sekä kiitollinen siitä, että Herra opasti ajatuksiani sinä päivänä. Minut on sinetöity temppelissä rakastavaan vaimooni, ja meillä on viisi ihanaa lasta.

Kiitän taivaallista Isääni ja Vapahtajaani Jeesusta Kristusta elämän ihmeestä. Pyrin joka päivä käyttämään parhaalla mahdollisella tavalla hyväkseni sen ajan, jonka He ovat antaneet minulle, ja muistan kiitollisena Hengen äänen varjelevan vaikutuksen.