Temppeli Konaan

Leroy Alip kuunteli tarkkaavaisesti, kun hänet erotettiin palvelemaan vaarnan korkeassa neuvostossa Havaijin saarella Havaijissa. Siunauksessa veli Alipille kerrottiin, että hän olisi saarella, kun sinne rakennettaisiin temppeli, ja että hän palvelisi tuossa temppelissä. Tämä tapahtui vuonna 1984, ja ainoa temppeli Havaijissa oli Oahun saarella, monen kilometrin laiva- tai lentomatkan päässä.

Pappeuden siunaus sai veli Alipin ryhtymään toimeen. ”Uskon, että kun meille annetaan siunaus, meillä on velvollisuus tehdä kaikki voitavamme, että saisimme tuon siunauksen”, hän sanoo. Niinpä hän ja hänen vaimonsa Rose päättivät käydä temppelissä Oahussa kerran kuukaudessa.

Se ei ollut helppoa. Matkustaminen sinne maksoi 300 Yhdysvaltain dollaria – suuri rahasumma avioparille, joka tuli hädin tuskin toimeen veli Alipin palkalla, jonka hän sai valtion virkamiehenä. Ainoa keino, jolla he saattoivat matkustaa temppeliin, oli käyttää säästöjään. He tekivät sen ilomielin.

Vuoden kuluttua heidän rahansa olivat kuitenkin lopussa. ”Mutta sydämemme oli temppelissä”, veli Alip sanoo. ”Halusimme edelleenkin käydä siellä. Niinpä rukoilimme apua.”

Pian sen jälkeen veli Alip sai odottamatta tarjouksen lisätä tulojaan hoitamalla erään paikallisen yrityksen lehdenjakelua. Tästä varhaisaamun lehdenjakelusta hän sai palkkaa lähes 700 dollaria kuukaudessa. Koska veli ja sisar Alipilla oli enemmän kuin riittävästi rahaa jatkaa temppelissä käymistä, he tunsivat kehotuksen siirtää yli jääneen rahasumman omaan erityiseen temppelirahastoonsa.

Kesäkuuhun 1986 mennessä tuon kehotuksen syy selvisi: he asuivat nyt Konan vaarnassa ja voisivat viedä temppeliin joukon vaarnan naisia, jotka olivat kelvollisia mutta jotka eivät olleet kyenneet saamaan omaa endaumenttiaan. Niinpä Alipit ottivat joka kuukausi yhden sisaren mukaansa Oahuun. Joka kerta sisar, joka oli päässyt temppeliin, palasi todistaen hengellisestä voimasta ja ilosta, jota hän oli tuntenut tehdessään temppelityötä itsensä ja muiden hyväksi. Pian temppelityön henki levisi kautta vaarnan, ja yhä useammat jäsenet alkoivat etsiä keinoja käydä temppelissä.

Matkailualalla olevien tuttaviensa avulla veli Alip kykeni järjestämään halvempia lentolippuja, matkoja maitse ja majoituksen kaikille halukkaille vaarnassa. Vuoteen 1994 mennessä yli sata Konan vaarnan jäsentä teki joka kuukausi matkan Laien temppeliin Havaijissa. Veli Alip nauraa. Hän muistelee: ”Temppelinjohtaja vitsaili, että Konan pyhät kuluttivat matot puhki, koska niin monet heistä olivat temppelissä.”

Vuonna 1997 presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) ilmoitti uuden suuntauksen temppelien rakentamisessa. Rakentamalla pienempiä temppeleitä voitaisiin rakentaa enemmän temppeleitä. Havaijin saarella asuvien pyhien uskollisuus palkittiin puoli vuotta myöhemmin, kun presidentti Hinckley ilmoitti temppelin rakentamisesta Konaan. Kun temppeli oli vihitty vuonna 2000, veli Alip kutsuttiin toiseksi neuvonantajaksi temppelin johtokuntaan. Nyt eläkkeellä ammatistaan mutta täysin mukana Herran työssä hän valvoo työntekijöitä, jotka pitävät Konan temppelin piha-alueet kauniina.

Veli ja sisar Alip ovat kiitollisia tavoista, joilla taivaallinen Isä on siunannut heitä niin, että heillä on ollut kaikki tarpeellinen palvellakseen edelleen muita. Kun he tulivat Konaan ensimmäisen kerran, veli Alip sanoo: ”Meillä ei ollut mitään muuta asuinpaikkaa kuin pieni kukkuloilla oleva hökkeli, joka oli rakennettu kahvipeltotyöläiselle.” He asuivat siellä kuukausia, ennen kuin heillä oli varaa vuokrata pieni mökki.

Joitakin vuosia myöhemmin heillä oli riittävästi säästöjä ja tuloja hankkia mukavampi koti, mutta mikään heidän näkemänsä ei tuntunut heistä oikealta. Eräänä päivänä kun veli Alip oli työskentelemässä Konan temppelin piha-alueella, ohitse kulki eräs vanha sisar. Nainen itki. Veli Alip pudistaa päätään. ”Nainen oli häädetty kodistaan eikä hänellä ollut mitään paikkaa, minne mennä. Jostakin syystä kehotin häntä menemään vierailulle lastenlastensa luo, ja kun hän palaisi, hän voisi muuttaa meidän luoksemme.” Ongelmana oli, että Alipien kodissa oli tilaa vain veli ja sisar Alipille. Niinpä he alkoivat rukoilla – ja etsiä innokkaasti keinoja hankkia tavoittelemansa siunaus.

Pian eräs kiinteistönvälittäjä kutsui heidät katsomaan kaksikerroksista taloa, jossa oli kuusi makuuhuonetta. Heistä se oli ihana, mutta he arvelivat, että talo maksaisi enemmän kuin mihin heillä oli varaa. Vastahakoisesti he torjuivat tarjouksen.

Keino kuitenkin ilmaantui. Muutaman viikon kuluttua talon hinta laski, ja Alipit saivat tietää, että heillä oli riittävästi luottoa talon ostamiseen. Niinpä Konaan palatessaan asuinpaikkaa tarvitseva nainen sai asunnon veli ja sisar Alipin luona, ja kolme Alipien lapsista, jotka myös tarvitsivat asuinsijaa, saivat talosta kodin perheilleen.

”Herra on pitänyt meistä hyvää huolta”, veli Alip sanoo. ”Kun me osoitamme, että olemme halukkaita uhraamaan aikaamme, kykyjämme ja varojamme Hänen hyväkseen, Hän vuodattaa meille lempeitä armotekojaan.”