Luottamusta avioliittopäätökseen

En ole varma kaikista pelkoon liittyvistä syistä, mutta uskon, että nämä ovat joitakin niistä:

• Hengailemisen helppous. Monet nuoret seurustelevat liian paljon ryhmissä ja siten ”jättäytyvät pois pelistä” löytää oikea kumppani. Koska hengailu tapahtuu miehistä ja naisista koostuvissa sekaryhmissä, jotkut ajattelevat erheellisesti, että he ovat oikealla tavalla mukana seulontaprosessissa, joka on erittäin tärkeä iankaikkisen kumppanin löytämiseksi. Mutta niin ei ole. Ryhmäseurustelu voi viedä ihmiseltä tilaisuuden tutustua läheisesti mielitietyn luonteeseen ja persoonallisuuteen. Tämä tutustuminen on aivan välttämätöntä, jotta voi tehdä viisaan valinnan.

• Pelko, että tekee virheen. Avioerojen määrä on yleisesti tiedossa. Jotkut nuoret ovat joutuneet kohtaamaan syvän surun nähdessään vanhempiensa tai ystäviensä avioliiton kariutuvan tai he ovat itse käyneet läpi avioeron. He ovat omakohtaisesti kokeneet näihin eroihin liittyvän syvän järkytyksen. Joskus se vaikuttaa niin, että he alkavat pelätä avioliiton solmimista, jotta eivät valitsisi väärää ihmistä.

• Lapsellinen vastuun kaihtaminen. Ainakin joidenkuiden kohdalla kyse on haluttomuudesta sulauttaa yhteen omia ja toisen toiveita ja kiinnostuksen kohteita. Sellainen itsekkyys voi saada jotkut siirtämään avioliittopäätöstä tuonnemmaksi.

Olipa avioliittopäätökseen liittyvän pelon syy mikä tahansa, se johtaa joihinkin erheellisiin ajattelumalleihin ja luottamuksen menettämiseen. Se puolestaan estää ihmistä pitämästä tiukasti kiinni omasta vastuustaan tehdä tuo päätös. Vaikka sellainen pelko ei johtaisikaan avioliiton lykkäämiseen tai peräti sen välttelemiseen, se voi johtaa muihin erheisiin. Joillakuilla on esimerkiksi taipumus pitää päätöstä solmia avioliitto kokonaan hengellisenä. He eivät hoida omaa siihen liittyvää velvollisuuttaan vaan odottavat, että jumalallinen sormi kirjoittaisi vastauksen seinään tai meri jakautuisi kahtia tai tapahtuisi jokin muu senkaltainen yliluonnollinen ilmiö, joka kertoisi heille ilman epäilyksen häivää, että se-ja-se on ”se oikea”.

Toiset odottavat, että joku muu tekee päätöksen heidän puolestaan. Eräs Brigham Youngin yliopiston vaarnanjohtaja kertoi minulle, että on tavallista, että jotkut naiset mukautuvat senhetkisen poikaystävän mielipiteeseen tämän vakuuttaessa olevansa ”se oikea”. Jotkut siirtävät ratkaisun jommallekummalle vanhemmalleen – usein isälle – joka on aiemmin tehnyt päätöksiä heidän puolestaan. Kummassakin tapauksessa on kyse vastuun välttämisestä merkittävimmässä valinnassa, mitä ihminen tekee tässä elämässä.

Vanhempien, piispojen ja muiden arvostettujen ihmisten neuvot voivat olla arvokkaita. Mutta loppujen lopuksi kukaan muu ei voi – eikä heidän pitäisi – sanoa teille, mitä tehdä. Päätös siitä, kenen kanssa menette naimisiin, on äärimmäisen henkilökohtainen.

”Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti!” Muistakaa, että tulemme tähän elämään niin sanotusti ohjelmoituina rakastumaan. Älkää tehkö asiasta turhan vaikeaa! Muistakaa, mitä tiedätte, ja edetkää luottaen taivaalliseen Isään ja asemaan, joka teillä on Hänen poikanaan tai tyttärenään.

Seurustelu on aikaa, jolloin kaksi ihmistä tutustuu toisiinsa. Se on aikaa oppia tuntemaan toinen, hänen kiinnostuksen kohteensa, tapansa ja näkemyksensä elämästä ja evankeliumista. Se on aikaa kertoa kunnianhimoisista haaveista ja unelmista, toiveista ja peloista. Se on aikaa testata toisen sitoutumista evankeliumin mukaiseen elämään.

Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista on kertonut kotiin palanneesta lähetyssaarnaajasta, joka oli seurustellut erään nuoren naisen kanssa. Nuorukainen piti nuoresta naisesta hyvin paljon ja harkitsi vakavasti kosivansa tätä. Tämä tapahtui sen jälkeen kun presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) oli neuvonut naisia käyttämään vain yhtä korvakoruparia. Vanhin Bednar kertoi, että tämä nuorukainen odotti kärsivällisesti jonkin aikaa, että nuori nainen poistaisi toisen käyttämänsä korvakoruparin. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut. Tästä ja muista syistä nuorukainen raskain sydämin lopetti seurustelun nuoren naisen kanssa.

Kertoessaan tästä kokemuksesta vanhin Bednar sanoi: ”Saatatte ajatella, että nuori mies oli liian tuomitseva tai että iankaikkisesti tärkeän päätöksen perustaminen edes osittain sellaiselle vähäpätöiseltä tuntuvalle asialle on typerää ja fanaattista. Kenties teitä häiritsee se, että esimerkki keskittyy nuoreen naiseen, joka ei noudattanut profeetan neuvoa, eikä nuoreen mieheen. [Mutta saanen vain huomauttaa teille, että] kysymys ei ollut korvakoruista!”¹

Annan toisen vinkin: varokaa, ettette tämän seurustelukokemuksen aikana perusta arvioitanne pelkästään sille, mitä voitaisiin kuvailla pinnalliseksi ”rastien merkkaamiseksi listaan”. Tarkoitan sitä, että älkää perustako päätöksiänne yksinomaan sille, onko joku palvellut kokoaikaisessa lähetystyössä tai onko hänellä jokin tietty tehtävä seurakunnassanne. Nämä asiat voivat olla, niiden pitäisi olla ja yleensä ne ovatkin osoituksia omistautumisesta, uskollisuudesta ja nuhteettomuudesta. Mutta ei aina. Se on syy, miksi teidän pitää tutustua. Oppia tuntemaan joku niin hyvin, että pääsette omakohtaisesti perille hänen sydämestään ja luonteestaan ettekä vain hänen ”evankeliumin ansioluettelostaan”.

Edelleen – välttäkää arvostelemasta ketään ennen kuin opitte tuntemaan hänet. Nopeat kielteiset arviot voivat olla aivan yhtä virheellisiä ja harhaanjohtavia kuin nopeat myönteisetkin. Olkaa aivan yhtä valppaina hiomattoman timantin kuin katinkullankin kohdalla.

Vasta kun olette käyttäneet omaa arvostelukykyänne ja tervettä järkeänne suhteessa, joka on kestänyt riittävän pitkään, teidän tulee rukoilla vahvistusta. Muistakaa, että aivan kuten jokaisen muun tärkeän päätöksen kohdalla, avioliiton solmiminen on teidän valintanne. Herra odottaa teidän käyttävän omaa arvostelukykyänne. Aivan kuten Hän sanoi Oliver Cowderylle: ”Katso, sinä et ymmärtänyt; kuvittelit, että minä antaisin sen sinulle, vaikka et käyttänyt harkintaa, paitsi että pyysit minulta” (OL 9:7). Kun olette tehneet oman osanne seurustelemalla asianmukaisesti ja tekemällä alustavan päätöksen, luottakaa siihen, että taivaallinen Isä vastaa pyyntöönne.

Herra odottaa teidän käyttävän omaa tervettä järkeänne. Hän odottaa teidän luottavan omiin luonnollisiin miehen ja naisen välisen vetovoiman tunteisiinne, jotka on istutettu teihin syntymästä asti. Kun olette tunteneet vetoa johonkuhun vastakkaisen sukupuolen edustajaan, olette merkittävän ajan olleet ystäviä – seurustelleet – hänen kanssaan ja tulleet siihen tulokseen, että hänellä on samat arvot kuin teillä ja että hän on ihminen, jonka kanssa voisitte mielellänne luoda kaikista ihmissuhteista läheisimmän – silloin esittäkää asia taivaalliselle Isälle. Omille tunteillenne vastakkaisten tunteiden puuttuminen voi olla Hänen tapansa kertoa teille, ettei Hänellä ole mitään valintaanne vastaan.

Siitä haastavasta vaiheesta kommandokoulutuksessani on kulunut nyt vuosia. Armeija-aikojeni luottamustestit ovat kauas taakse jäänyttä elämää. Mutta niiden muisto ja opetukset ovat säilyneet. Me kykenemme kestämään elämän myrskyjä ja toimimaan hyvin paljon tehokkaammin kuin olisimme saattaneet uskoa. Kyse on vain siitä, että muistamme aina, mitä tiedämme.

”Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti!” Luottakaa siihen, mitä tiedätte! Silloin kohtaatte omat luottamustestinne rohkeasti ja arvokkaasti, ja Herra ohjaa varmasti polkujanne.