2010
Apuyhdistyksen uudet ohjeet siunauksena jäsenille
Huhtikuu 2010


Apuyhdistyksen uudet ohjeet siunauksena jäsenille

Apuyhdistyksen ylijohtaja Julie B. Beck ilmoitti Apuyhdistyksen kokouksia koskevista uusista ohjeista puoli vuotta sitten yleisessä Apuyhdistyksen kokouksessa, ja sen tulokset ovat siunauksena sisarten elämässä eri puolilla maailmaa.

Nämä uudet ohjeet ovat saaneet yleisesti myönteisen vastaanoton, kertoo sisar Beck ja huomauttaa, että jäsenet maailmanlaajuisesti voivat nyt suunnitella kokouksia omien yksilöllisten tarpeidensa mukaan, mikä suo lisää joustavuutta kirkossa, joka ei rajoitu yhteen kulttuuriin tai yhdelle alueelle.

”Tämä on ollut maailmanlaajuiselle järjestölle hyvin myönteinen askel”, sisar Beck sanoo. ”Me rakastamme sisaria, me luotamme sisariin ja me tiedämme, että jos he suhtautuvat tähän asiaan uskoen ja kuuliaisina, heillä ei tule olemaan sen suhteen mitään ongelmaa.”

Sisar Beckin puheen ”Apuyhdistys – pyhää työtä” (Liahona, marraskuu 2009, s. 110) tulee toimia virallisena ohjeistuksena kokouksista, ja Apuyhdistyksen johtohenkilöiden tulee neuvotella näihin ohjeisiin liittyvistä kysymyksistä pappeusjohtajiensa kanssa.

Yleisiä muutoksia

Vahvistettiin, että Apuyhdistyksen neuvonantajien tulee seurata pappeuden mallia ja heitä tulee nimittää ensimmäiseksi tai toiseksi neuvonantajaksi. Henkilöä, jonka tehtävästä käytettiin aiemmin nimitystä kodin, perheen ja henkilökohtaisen elämän kehittämiskokouksen ohjaaja, tulee kutsua tehtävässään Apuyhdistyksen kokousten yhdyshenkilöksi. Tässä tehtävässä palvelevan sisaren tulee edelleen johtokunnan johdolla järjestää Apuyhdistyksen viikolla pidettäviä kokouksia.

Apuyhdistyksen kokouksia koskeva ohjeistus

Puheessaan sisar Beck kertoi, kuinka aiemmin ”kodin, perheen ja henkilökohtaisen elämän kehittämiskokouksiksi” nimitettyjä kokouksia kutsuttaisiin nyt yksinkertaisesti Apuyhdistyksen kokouksiksi.

Sisar Beck kuvasi, kuinka seurakunnan Apuyhdistyksen johtajan tulee valvoa kaikkia Apuyhdistyksen kokouksia ja neuvotella piispan tai seurakunnanjohtajan kanssa, joka hyväksyy kaikki kokoussuunnitelmat.

Apuyhdistyksen johtajan tulee valvoa kokouksia, mutta hän voi pyytää ensimmäistä tai toista neuvonantajaa – tai suositella, että joku seurakunnan sisar kutsutaan – näiden kokousten yhdyshenkilöksi. Kaikissa kokouksissa tulee olla läsnä vähintään yksi johtokunnan jäsen.

Kokouksia tulee järjestää yleensä kuukausittain mutta vähintään neljännesvuosittain muina aikoina kuin sunnuntaisin tai maanantai-iltaisin. Piispa tai seurakunnanjohtaja ja Apuyhdistyksen johtaja päättävät, kuinka usein kokouksia pidetään, eikä sisarissa saa herättää tunnetta siitä, että näihin kokouksiin osallistuminen on pakollista.

Kokouksia suunniteltaessa Apuyhdistyksen johtokunnan tulee huomioida sellaisia asioita kuten ajankäyttömahdollisuudet, kustannukset, turvallisuustekijät ja matkustusetäisyydet.

Kokousten tulee toteuttaa Apuyhdistyksen ”laupeudentyöhön liittyviä ja käytännöllisiä tehtäviä” kasvattaen uskoa ja henkilökohtaista vanhurskautta sekä huolehtien yksilöiden ja perheiden hengellisistä ja ajallisista tarpeista.

Kokouksia suunniteltaessa Apuyhdistyksen johtokunnan tulee antaa etusija aiheille, jotka toteuttavat Apuyhdistyksen tavoitteita. Kokoukset voivat keskittyä yhteen aiheeseen, tai ne voidaan jakaa useammaksi luokaksi tai toiminnaksi. Opettajina tulee yleensä olla seurakunnan tai vaarnan jäseniä.

”Kun käytämme hyväksemme Apuyhdistyksen kokouksia tarkoituksenmukaisesti, me lisäämme Apuyhdistyksen kykyä toimia tehokkaasti pappeusjohtajien kanssa jokaisessa seurakunnassa”, sisar Beck sanoi.