Hän kunnioitti pyyntöäni

Kun minut 18-vuotiaana kastettiin, tiesin, että elämisestä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan tulisi elämäntapa. Tunsin, että eläminen evankeliumin tasovaatimusten mukaan oli tärkeää ja siihen oli suhtauduttava vakavasti, ja kun olen tehnyt niin, se on ollut monin tavoin siunauksena elämässäni.

Yksi evankeliumin periaate, joka on minulle todella tärkeä, on lepopäivän kunnioittaminen. Sen ansiosta voin pysäyttää päivittäisen rutiinini ja keskittää ajatukseni taivaalliseen Isääni.

Toimin matkailualalla Costa Ricassa. Tässä elinkeinossa ollaan yleensä työssä sunnuntaisin. Kun aloitin työpaikassani, kerroin olevani kirkon jäsen. Pyysin – ja minulle annettiin – sunnuntait vapaiksi.

Epätavallinen pyyntöni teki työtoverini ja esimieheni uteliaiksi. He esittivät minulle paljon kysymyksiä uskonkäsityksistäni. Ajan myötä minulla oli tilaisuuksia selittää heille joitakin asioita, joihin myöhempien aikojen pyhät uskovat. Monissa tapauksissa selitykseni evankeliumin opeista herättivät heissä kunnioitusta.

Kerran esimieheni kokosi henkilökuntamme kuulemaan ilmoitusta. ”Teidän kaikkien pitää tulla töihin kahdeksi seuraavaksi viikonlopuksi”, hän sanoi. Mielialani laski. Tiesin sen tarkoittavan, että minun pitäisi olla työssä sunnuntaina.

Mutta sitten esimieheni jatkoi: ”Tarkoitan kaikkia muita paitsi Juan Carlosia. Tiedämme, ettei mikään saa häntä tulemaan töihin sunnuntaisin.”

Olin helpottunut. Esimieheni oli kunnioittanut pyyntöäni! Käytökselläni ja työssä ilmentämilläni tasovaatimuksilla olin ansainnut hänen kunnioituksensa. Sen tuloksena hän oli halukas kunnioittamaan uskonkäsityksiäni.

Tiedän, että kun asetamme evankeliumin tasovaatimukset ensimmäiselle sijalle elämässämme, Herra siunaa meitä.