Varhain sunnuntaiaamuisin

On lauantai-ilta Wailan seurakunnassa Nausorin vaarnassa Fidžissä. Päivän tehtävistä on huolehdittu ja Aaronin pappeuden haltijat ovat valmistautuneet lepopäivää varten ja ovat nyt kokoontuneet veli ja sisar Maiwiriwirin kotiin. Heillä on tilaisuus nauttia pieni ateria ennen kuin he aloittavat paastonsa – ja käyvät nukkumaan matoille Maiwiriwirien kodissa.

Aamu koittaa näille Aaronin pappeuden nuorille miehille varhain. Kauan ennen aamunkoittoa he nousevat ripeästi, pukevat ylleen valkoisen paitansa ja solmionsa sekä tummat housunsa, ja aamukuuteen mennessä he ovat lähteneet veli ja sisar Maiwiriwirin kodista pareittain – paljolti samaan tapaan kuin lähetyssaarnaajat. Jokaisella parilla on tietty reitti, jonka he kulkevat ehtiäkseen seurakuntakeskukseen klo 10.00 mennessä, jolloin pappeuskokous alkaa. Heidän tehtävänään on käydä jokaisen jäsenen kotona reittinsä varrella ja pyytää heitä lahjoittamaan paastouhrit.

Nämä nuoret miehet kävelevät viisi kilometriä seurakunnan toisella laidalla sijaitsevasta Maiwiriwirien kodista seurakunnan toisella laidalla sijaitsevaan seurakuntakeskukseen. Näin heillä on tilaisuus täyttää velvollisuutensa ja pyytää kirkon jäseniä osallistumaan suurenmoiseen työhön huolehtia leskistä sekä veljistään ja sisaristaan lahjoittamalla paastouhreja. Nausorin vaarnan johtaja Alipate Tagidugu on huomauttanut, että tämän Aaronin pappeuden nuorten miesten työn tuloksena paastouhrilahjoitukset ovat lisääntyneet 20 prosenttia.

Aivan yhtä tärkeää on se, että näillä nuorilla miehillä on mahdollisuus täyttää velvollisuutensa ja auttaa seurakunnan jäseniä pitämään kasteessa tekemänsä liitot:

”Te haluatte tulla Jumalan lammastarhaan ja tulla nimitetyiksi hänen kansakseen ja olette halukkaita kantamaan toistenne kuormia, jotta ne olisivat keveitä;

niin, ja olette halukkaita suremaan surevien kanssa, niin, ja lohduttamaan niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa, ja olemaan Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla, missä lienettekin, aina kuolemaan asti, jotta Jumala lunastaisi teidät ja teidät luettaisiin ensimmäiseen ylösnousemukseen kuuluvien joukkoon, jotta saisitte iankaikkisen elämän” (Moosia 18:8–9).

Näille suurenmoisille nuorille miehille paastouhrien kerääminen ei ole taakka vaan siunaus. He pukevat mielellään ylleen valkoisen paitansa ja solmion, nousevat auliisti varhain ja koputtavat innokkaasti jäsenten oviin varhaisaamun tunteina kutsuakseen näitä nauttimaan siunauksista, jotka tulevat runsaiden paastouhrien antamisesta.

Kun seurasin, kuinka nämä nuoret miehet valmistautuivat ja täyttivät velvollisuutensa pappeudenhaltijoina, ajattelin, kuinka hieno siunaus heillä onkaan läpi elämänsä ymmärtää, kuinka merkittävää oli heidän työnsä kutsua kirkon jäseniä tulemaan lähemmäksi Vapahtajaa antamalla paastouhreja. Kuinka paljon parempia lähetyssaarnaajia ja kuinka paljon parempia aviomiehiä ja isiä heistä tuleekaan pappeustehtäviensä ansiosta.

He ymmärtävät paremmin tämän Herran kansasta kertovan pyhien kirjoitusten kohdan: ”Herra kutsui kansaansa Siioniksi, koska sillä oli yksi sydän ja yksi mieli ja se asui vanhurskaudessa; eikä sen keskuudessa ollut köyhiä” (Moos. 7:18).