Kun luin, että tammikuusta 2010 alkaen saisimme uuden Liahonan, minusta tuntui haikealta. Tämä lehti on ollut ankkurini evankeliumissa siitä lähtien, kun minut kastettiin 17-vuotiaana. Hento todistukseni on vahvistunut, kun olen lukenut muiden jäsenten kokemuksia ja tiennyt, etten ole yksin. Vaalin lehtiä, joita minulle on kertynyt, sillä niissä on innoitettuja sanomia, jotka ovat auttaneet minua koettelemusten ja hädän hetkinä.

Nyt olette antaneet meille Liahonan, joka on kypsempi ja monipuolisempi, mutta aivan yhtä tosi kuin se ensimmäinen, jonka luin vuonna 1992. Kiitän teitä sydämeni pohjasta.

Liahona on minulle suurenmoinen siunaus ja ilo. Sen avulla tapaan jäseniä kaikkialta maailmasta, saan tietoa heidän maistaan ja kulttuuristaan sekä tukea heidän uskostaan. Tämä lehti on suuren hengellisyyden ja voiman lähde, ja se auttaa minua olemaan parempi ihminen.

Seurakunnassamme tehtiin niukasti kotikäyntityötä ja käytiin hyvin vähän temppelissä. Koska olen kotikäyntityön ohjaaja ja temppelityöntekijä, rukoilin, että tilanne voisi muuttua. Käytin vanhin Richard G. Scottin konferenssipuhetta ”Temppelipalvelus – voiman lähde avuntarpeen aikoina” (Liahona, toukokuu 2009, s. 43) puhuessani sekä sakramenttikokouksessa että Apuyhdistyksessä. Se kosketti seurakunnan jäseniä. Kotikäyntityötä tehdään nyt miltei sataprosenttisesti, ja monet käyvät temppelissä ja soveltavat käytäntöön niitä askelia, joita vanhin Scott esitti sanomassaan. Tuhannet kiitokset vanhin Scottille hänen kauniista sanomastaan ja teille Liahonasta.