Päätin kuunnella

Vuosia sitten minua alkoi alituiseen kiusata tunne siitä, että minun piti koota suvun keittokirja, jossa olisi sukulaisteni ruokaohjeita. Hylkäsin ajatuksen. Ajattelin usein itsekseni: ”Ei minulla ole aikaa tehdä mitään typerää keittokirjaa! Minulla on kuusi ehtiväistä lasta! Keittokirjan laatiminen on niille äideille, jotka tekevät leipänsä ja korvapuustinsa itse alusta alkaen. Ei minulla ole aikaa sellaiseen!”

Pakottava tunne säilyi mielessäni vuosia, kunnes yhtenä päivänä päätin viimein pohtia asiaa vakavasti. Mietin silti, ketkä sukulaisistani edes haluaisivat osallistua. Olin ainoa kirkon jäsen suvussani, vanhempani olivat kuolleet, minulla ei ollut sisaruksia ja useimmat sukulaisistani asuivat kaukana. Päätin kuitenkin kuunnella Hengen kehotusta.

Otin yhteyttä sukulaisiini ja selitin, että olin kokoamassa suvun keittokirjaa, ja pyysin heitä lähettämään minulle ruokaohjeita. Seuraavan vuoden mittaan sain useita ruokaohjeita. Jotkut sukulaiset lähettivät jopa kertomuksia ja valokuvia perheestään. Tämä innoitti minua haastattelemaan vanhimpia elossa olevia sukulaisiani ja kokoamaan sukuhistoriamme, jonka päätin myös sisällyttää kirjaani.

Kun kokosin kirjaa, käsitin, etten edes tuntenut moniakaan sukulaisia, jotka olivat lähettäneet ruokaohjeita. Tästä syystä päätin sisällyttää kirjaan myös sukupuun. Kysyin jokaisen tiedot, kirjoitin sukupuun puhtaaksi ja sisällytin sen käsikirjoitukseen.

Kun vielä viimeisen kerran katselin valmiiksi saamaani kirjaa, käänsin esiin sukupuusivun ja Henki valtasi minut. Kyyneleet vierivät poskilleni, kun tulin täysin tietoiseksi siitä, miksi minun piti koota tämä ”typerä” keittokirja. Sillä oli hyvin vähän tekemistä ruokaohjeiden kanssa. Olin koonnut esivanhempieni nimiä ja päivämääriä sukupolvien ajalta. Kaikki nämä ihmiset voisivat nyt saada temppelityönsä tehdyksi. Lisäksi olin saanut säilöön ihania kertomuksia tulevia sukupolvia varten.

Nykyään olen säännöllisesti yhteydessä useisiin sukulaisiini ja minulla on ihana suhde sukuuni. Kun katson keittokirjaani, ajattelen usein tätä pyhien kirjoitusten kohtaa: ”Ja nyt, älkää väsykö tekemään hyvää, sillä te laskette suuren työn perustusta. Ja pienestä lähtee se, mikä on suurta.” (OL 64:33.) Olen yhä ihmeissäni, kun pysähdyn ajattelemaan kaikkia niitä riemullisia ja ihmeellisiä asioita, jotka ovat sen seurausta, että noudatin kehotusta koota yksinkertainen keittokirja.