Aikalisä lähetystyötä varten

Kun Will oli 4-vuotias, hänen vanhempansa ilmoittivat hänet paikalliseen rugbykerhoon. Se saattaa tuntua nuorelta iältä, mutta jo silloin Will rakasti ”footya” (slanginimitys rugbylle). Siinä vaiheessa kun Will oli 12-vuotias, rugbysta oli tullut hänelle muutakin kuin peli ja hänet valittiin juniorien liigajoukkueeseen. 16-vuotiaana hän pelasi juniorien ammattilaisliigassa.

Australiassa, kun pelaaja täyttää 20 vuotta, hän on kyllin vanha pelaamaan ammattilaisena aikuisten liigassa. Kun Will oli vasta 18-vuotias, tarjouksia tuli jo joka puolelta. Hän oli yksi ensimmäisenä varatuista. Eräs joukkue tarjosi hänelle 1,5 miljoonan Australian dollarin sopimusta – sellaista tarjousta ei yleensä tehdä hänen ikäisilleen pelaajille. Mutta se ei kuulunut Willin lähitulevaisuuden suunnitelmiin. Hän oli päättänyt palvella lähetystyössä.

Kun Willin oli ilmoitettava, aikoiko hän palvella lähetystyössä vai hyväksyä rugbyliigan sopimuksen, päätös oli hänelle helppo. ”Kun olin nuori, asetin mielessäni ja sydämessäni tavoitteekseni lähetystyön ja lupasin itselleni, etten antaisi maailmallisten halujen saada minusta ylivaltaa”, hän sanoo.

Maailma saattaa kysyä: Entä raha? Entä sopimukset? Entä se, että pääsee pelaamaan rugbya ammattilaisena – hänen elinikäinen unelmansa? Kuinka hänen elämänsä olisi ollut erilaista, jos hän olisi hyväksynyt ammattilaissopimuksen? ”Se olisi auttanut perhettämme taloudellisesti. Se olisi myös varmistanut tulevaisuuteni muutaman seuraavan vuoden osalta”, hän myöntää.

Miksei hän siis hyväksynyt sopimusta? ”Lähetystyö on asia, jota Herra vaatii minulta – kaikilta kirkon nuorilta miehiltä”, hän sanoo. ”Se on tapa kiittää Herraa kaikesta, mitä Hän on tehnyt minun hyväkseni niiden 19 vuoden aikana, jotka olen ollut täällä maan päällä. Ja loppujen lopuksi en usko, että olisin ollut niin onnellinen, jos olisin jättänyt lähtemättä. Tein päätöksen palvella lähetystyössä, koska footy ei karkaa mihinkään.”

Willin ilmoitus sai monet ymmälle ja tyrmistyneiksi. Puhuessaan kirkkoon kuulumattomista ystävistään hän sanoo: ”He eivät ymmärrä todellista syytä lähdölleni. Heidän mielestään minä vain jätän pelaamisen kahdeksi vuodeksi.” Will on kertonut heille: ”Opetan ihmisille Jeesusta Kristusta ja muiden palvelemista koskevia asioita. Juuri sitä haluan tehdä.” Kuultuaan Willin selityksen ystävät ovat osoittaneet enemmän tukeaan.

Will ymmärsi, ettei pelkkä halu palvella lähetystyössä riittänyt. Hän tiesi, että oli tärkeää valmistautua. Yksi asia, jota hän teki, oli se, että hän meni opetustapaamisiin kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kanssa. ”Kun lähetyssaarnaajat pyysivät minua vastaamaan kysymyksiin, mieleeni näytti tulevan sanoja, joiden en tiennyt voivan auttaa tutkijaa ymmärtämään hieman enemmän”, hän sanoi. ”Ja muutamat niistä tutkijoista, joita he opettivat – ja joiden opettamisessa minä olin apuna – ovat hiljattain menneet kasteelle. Minulle on ollut siunaus saada nähdä se.”

Will palvelee parhaillaan Brisbanen lähetyskentällä Australiassa, mutta hän ei ole jättänyt rugbya kokonaan taakseen. Vaikkei hän pystykään pelaamaan, hän palvelee lähetyssaarnaajana samalla palavalla innolla, joka hänellä on rugbya kohtaan. Ennen lähetystyötään hän sanoi: ”Rugbyn pelaamisessa ja Herran palvelemisessa on samaa intohimoa ja motivaatiota. Urheilussa on tehtävä lujasti töitä saavuttaakseen menestystä. Samaa voi sanoa lähetystyöstä, koska teen lujasti töitä löytääkseni ihmisiä, jotka haluavat kuulla evankeliumia.”

Aina kun joku urheilutähti häviää kentiltä joksikin aikaa ja varsinkin kahdeksi vuodeksi, ihmiset ihmettelevät, mitä tapahtuu, kun hän palaa. Will tietää, että palvelemalla lähetystyössä hän kenties luopuu paljosta, mutta hän tietää myös, että hän luopuu siitä saadakseen jotakin parempaa. ”Uskon, että se on suuri uhraus, mutta se on sellainen, jonka haluan tehdä”, hän sanoo. ”Mitä tahansa voi tapahtua, ja kaksi vuotta on reilu tauko urheilussa. Itse kyllä haluaisin palata pelaamaan footya.”

Vaikka rugbyn pelaaminen ammattilaisena on ollut Willin elinikäinen unelma, hän ymmärtää, millaisia iankaikkisia siunauksia tulee palvelemisesta lähetystyössä. ”Rugbyliigassa voittaminen ja pisteiden tekeminen tuottaa aina iloa, mutta se ilo kestää vain muutamia viikkoja tai muutamia päiviä. Siitä voi nauttia vain jonkin aikaa”, hän selittää. ”Sitä vastoin se, että näkee jonkun ystävän tai tutkijoiden tulevan kirkkoon ja näkee evankeliumin voivan siunata heidän elämäänsä ikuisesti, voi saada hymyn kasvoille ikuisesti.”