Kotikäyntiopetussanoma
Kotikäyntiopetus – pyhä tehtävä
Tutkikaa rukoillen tätä aineistoa ja keskustelkaa siitä soveltuvin osin niiden sisarten kanssa, joiden luona käytte. Käyttäkää seuraavia kysymyksiä apuna vahvistaaksenne sisarianne ja tehdäksenne Apuyhdistyksestä aktiivisen osan omaa elämäänne.
Usko, perhe, auttaminen
Meillä kotikäyntiopettajilla on täytettävänä tärkeä hengellinen tehtävä. ”Piispa, joka on seurakunnalle määrätty paimen, ei mitenkään kykene huolehtimaan samanaikaisesti kaikista Herran lampaista. Hän on riippuvainen innoitettujen kotikäyntiopettajien avusta.”1 On välttämätöntä etsiä ja saada ilmoitusta siihen, keille tulee antaa tehtäväksi huolehtia kustakin sisaresta.
Innoitus alkaa siitä, kun Apuyhdistyksen johtokunnan jäsenet keskustelevat rukoillen yksittäisten sisarten ja perheiden tarpeista. Sitten piispan hyväksynnän saatuaan Apuyhdistyksen johtokunta antaa kotikäyntitehtävän tavalla, joka auttaa sisaria ymmärtämään, että kotikäyntiopetus on tärkeä hengellinen tehtävä.2
Kotikäyntiopettajat oppivat vilpittömästi tuntemaan jokaisen sisaren ja rakastamaan häntä, auttavat häntä vahvistamaan uskoaan sekä tarvittaessa palvelevat häntä. He etsivät henkilökohtaista innoitusta osatakseen vastata kunkin sellaisen sisaren hengellisiin ja ajallisiin tarpeisiin, jonka luona he käyvät.3
”Kotikäyntiopetuksesta tulee Herran työtä, kun keskitymme prosenttien sijasta ennemminkin ihmisiin. Tosiasiassa kotikäyntiopetusta ei saada koskaan valmiiksi. Se on pikemminkin elämäntapa kuin tehtävä.”4
Pyhistä kirjoituksista poimittua
Historiastamme poimittua
Eliza R. Snow, Apuyhdistyksen toinen ylijohtaja, on opettanut: ”Pidän opettajan tehtävää korkeana ja pyhänä tehtävänä.” Hän neuvoi kotikäyntiopettajia olemaan ”täynnä Jumalan Henkeä, viisautta, nöyryyttä ja rakkautta” lähtiessään käymään kodeissa, jotta he pystyisivät huomaamaan ja täyttämään yhtä lailla hengellisiä kuin ajallisiakin tarpeita. Hän sanoi: ”Haluatte kenties puhua rauhan ja lohdun sanoja, ja jos huomaatte sisaren, jolla on kylmä, ottakaa hänet sydämeenne aivan kuin ottaisitte lapsen syliinne ja lämmittäkää [häntä].”5
Kun kuljemme eteenpäin uskossa, kuten varhaiset Apuyhdistyksen sisaret tekivät, meillä on Pyhä Henki kanssamme ja saamme innoitusta tietää, kuinka voimme auttaa kutakin sisarta, jonka luona käymme. ”[Tavoitelkaamme] viisautta vallan sijaan”, sisar Snow sanoi, ”niin [me saamme] kaiken sen vallan, jonka käyttämiseen [meillä] on viisautta.”6