2012
Tahdonvapaus ja innoitus
Kesäkuu 2012


Evankeliumin klassikoita

Tahdonvapaus ja innoitus

Bruce R. McConkie syntyi 29. heinäkuuta 1915 Michiganin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Hänet hyväksyttiin seitsemänkymmenen ensimmäiseen neuvostoon vuonna 1946 ja asetettiin apostoliksi vuonna 1972. Hän kuoli 19. huhtikuuta 1985. Tämä puhe pidettiin Brigham Youngin yliopistossa 27. helmikuuta 1973.

Kuva
Vanhin Bruce R. McConkie

Meidän odotetaan tekevän kaikki, mikä on meidän vallassamme, ja sitten pyytävän Herralta vastausta, vahvistavaa taetta sille, että me olemme päätyneet oikeaan päätökseen.

Kun asuimme Jumalan, taivaallisen Isämme, luona, meille suotiin tahdonvapaus. Tämä antoi meille mahdollisuuden ja etuoikeuden valita, mitä tekisimme – tehdä vapaa, rajoittamaton valinta. – – Meidän odotetaan käyttävän niitä lahjoja, taitoja ja kykyjä sekä sitä järkeä, arvostelukykyä ja tahdonvapautta, jotka meille on suotu.

Mutta toisaalta meitä käsketään etsimään Herraa, pyytämään Hänen Henkeään sekä saamaan ilmoituksen ja innoituksen Henki elämäämme. Me liitymme kirkkoon, ja joku, jolla on laillinen valtuus, asettaa kätensä päämme päälle ja sanoo: ”Ota vastaan Pyhä Henki.” Tämä suo meille Pyhän Hengen lahjan, joka on oikeus tämän jumaluuden jäsenen jatkuvaan toveruuteen uskollisuuden perusteella.

Ja niin meillä on edessämme kaksi ehdotusta. Toinen on se, että meidän tulee antaa innoituksen Hengen, ilmoituksen Hengen, ohjata meitä. Toinen on se, että meitä kehotetaan käyttämään täällä tahdonvapauttamme, ratkaisemaan itse, mitä meidän tulisi tehdä. Ja meidän tulee löytää sopiva tasapaino näiden kahden välillä. – –

Saanen esittää kolme esimerkkitapausta, joiden pohjalta voimme ehkä tehdä joitakin hyvin realistisia ja perusteltuja päätelmiä siitä, mitä elämäämme tulisi sisältyä. Otan nämä esimerkit niistä ilmoituksista, joita Herra on antanut meille.

”Sinä et ymmärtänyt”

Esimerkkitapaus 1: Oli mies nimeltä Oliver Cowdery. – – Hän kirjoitti muistiin sanat, jotka profeetta saneli Hengen ollessa hänen päällään käännöstyössä (kun Mormonin kirjaa käännettiin). Veli Cowdery oli siihen aikaan hengellisesti verrattain kehittymätön, ja hän yritti ja halusi tehdä sellaista, mihin hänen senhetkiset hengelliset kykynsä eivät yltäneet. Hän halusi itse kääntää. Ja niin hän [kysyi] asiaa profeetalta, joka vei asian Herran eteen, ja he saivat ilmoituksen. Herra sanoi: ”Oliver Cowdery, totisesti, totisesti minä sanon sinulle, että niin totta kuin Herra, joka on sinun Jumalasi ja sinun Lunastajasi, elää, aivan yhtä varmasti sinä saat tiedon mistä tahansa asioista, joita kysyt uskossa, vilpittömin sydämin, uskoen, että saat.” Ja sitten määritellään yksi asia, jonka hän saattaisi saada – ”tiedon kaiverruksista vanhoissa aikakirjoissa, jotka ovat muinaisia ja jotka sisältävät niitä osia minun kirjoituksistani, joista minun Henkeni ilmoitus on puhunut”.

Käsiteltyään näin tätä tiettyä ongelmaa Herra ilmoitti sitten erään periaatteen, joka soveltuu tähän ja kaikkiin muihin samankaltaisiin tilanteisiin: ”Niin, katso, minä puhun sinulle sinun mielessäsi ja sinun sydämessäsi Pyhän Hengen kautta, joka tulee sinun yllesi ja joka asuu sinun sydämessäsi. Nyt, katso, tämä on ilmoituksen henki.” (OL 8:2–3.) – –

Ja niin Oliver kysyi. Ja kuten tiedätte, hän epäonnistui; hän oli täysin kykenemätön kääntämään. – – Asiaa kysyttiin uudelleen Herralta, jonka lupauksen mukaan he olivat yrittäneet toimia, ja vastaus tuli. He saivat tietää syyn siihen, miksi hän ei pystynyt kääntämään: ”Katso, sinä et ymmärtänyt; kuvittelit, että minä antaisin sen sinulle, vaikka et käyttänyt harkintaa, paitsi että pyysit minulta” (OL 9:7).

Sehän oli nähtävästi kaikki, mitä häntä oli kehotettu tekemään, kysymään uskossa. Mutta kysymiseen uskossa kuuluu olennaisena osana sitä edeltävä vaatimus, että me teemme kaiken, mikä on vallassamme, saavuttaaksemme tavoittelemamme päämäärän. Me käytämme sitä tahdonvapautta, joka meille on suotu. Me käytämme kaikkia taitoja, kykyjä ja lahjoja, joita meillä on, saadaksemme aikaan mahdollisen lopputuloksen. Se voi olla Mormonin kirjan kääntäminen, se voi olla aviopuolison valinta, se voi olla ammatin valinta tai mikä tahansa niistä tuhansista tärkeistä asioista, joita tulee eteemme elämässä. – –

”Miksi kysyt minulta?”

Nyt esimerkkitapaus 2: – – [Jerediläiset] tulivat sen meren rantaan, joka heidän oli määrä ylittää, ja Herra sanoi [Jeredin veljelle]: ”Rakentakaa laivoja.” – –

[Laivoja] oli määrä käyttää erikoislaatuisissa ja vaikeissa olosuhteissa, ja [Jeredin veli] tarvitsi jotakin enemmän kuin mitä niissä oli sillä hetkellä: hän tarvitsi ilmaa. Ja se oli hänelle ylivoimainen ongelma. Niinpä hän vei asian Herran eteen, ja koska sen ratkaiseminen oli täysin hänen kykyjensä ulottumattomissa, Herra ratkaisi sen hänen puolestaan ja sanoi: ”Tee niin ja niin, ja teillä on oleva ilmaa.”

Mutta sitten Jeredin veli – tuntien luottamusta, koska hän puhui Herran kanssa, koska hän kysyi ja sai vastauksia – esitti toisen kysymyksen: – – ”Miten me saamme valoa laivoihin?”

Ja Herra puhui hänen kanssaan siitä hieman ja sanoi sitten: ”Mitä sinä tahdot minun tekevän, että teillä olisi valoa aluksissanne?” (Et. 2:23.) Toisin sanoen: ”– – Minä olen antanut sinulle tahdonvapautesi, ja sinulle on annettu kykyjä. Mene ratkaisemaan pulmasi.”

Jeredin veli ymmärsi, mistä oli kysymys. Hän meni vuorelle, jota nimitettiin Seleminvuoreksi, ja aikakirja kertoo, että hän ”sulatti kalliosta kuusitoista pientä kiveä; ja ne olivat valkoisia ja kirkkaita, ikään kuin läpinäkyvää lasia” (Et. 3:1). – –

Ja Herra teki sen, mitä Jeredin veli pyysi, ja juuri tällöin hän näki Herran sormen. Ja koska hän oli vastaanottavainen, hän sai ilmoituksen, joka ylitti kaiken, mitä kukaan profeetta oli koskaan siihen mennessä saanut. Herra ilmoitti hänelle enemmän luonteestaan ja persoonastaan, kuin mitä milloinkaan aiemmin oli tullut ilmi, ja tämä kaikki tapahtui, koska hän oli tehnyt kaiken voitavansa ja koska hän oli pyytänyt neuvoa Herralta.

Tahdonvapauden ja innoituksen välillä vallitsee herkkä tasapaino. Meidän odotetaan tekevän kaikki, mikä on meidän vallassamme, ja sitten pyytävän Herralta vastausta, vahvistavaa taetta sille, että me olemme päätyneet oikeaan päätökseen. Ja joskus saamme sen lisäksi iloksemme lisää totuutta ja tietoa, jota emme olleet edes odottaneet.

”He neuvottelevat keskenään ja minun kanssani”

Nyt esimerkkitapaus 3: Kirkon varhaisen historian aikana Herra käski pyhiä kokoontumaan tiettyyn paikkaan Missouriin. – – Pankaa nyt merkille, mitä tapahtui. Herra puhuu:

”Kuten minä puhuin palvelijastani Edward Partridgesta, tämä maa on hänen asuinmaansa ja niiden, jotka hän on nimittänyt neuvonantajikseen; ja myös sen asuinmaa, jonka minä olen nimittänyt pitämään varastohuonettani;

sen tähden he tuokoot perheensä tähän maahan, [ja tässä on asian ydin] niin kuin he neuvottelevat keskenään ja minun kanssani” [OL 58:24–25, kursivointi lisätty]. – –

Herra siis käski heitä ”kokoontumaan” Siioniin. Yksityiskohdat ja järjestelyt, miten ja milloin kokoontuminen tapahtuisi sekä olosuhteet on kuitenkin määrä päättää niiden tahdonvapauden mukaan, joita kutsutaan kokoontumaan, mutta heidän on neuvoteltava Herran kanssa. – –

Kun Herra oli sanonut tämän kirkon johtavalle piispakunnalle, Hän ilmoitti periaatteen, joka hallitsi tuossa tilanteessa, ja se hallitsee kaikissa tilanteissa. Ja tämä on yksi meille ilmoitettuja loistavia totuuksia. Hän sanoi:

”Sillä katso, ei ole soveliasta, että minä käsken kaikessa; sillä se, joka pakotetaan kaikkeen, se on laiska eikä viisas palvelija; sen tähden hän ei saa palkkaa.

Totisesti minä sanon, että ihmisten tulisi tehdä innokkaasti työtä hyvän asian puolesta ja tehdä paljon omasta vapaasta tahdostaan ja saada aikaan paljon vanhurskautta.” [OL 58:26–27, kursivointi lisätty]. – –

Nämä ovat ne kolme esimerkkitapausta. Tehkäämme nyt ilmoituksen mukainen päätelmä. – –

Jos opit käyttämään sitä tahdonvapautta, jonka Jumala on sinulle antanut, ja jos pyrit tekemään omat päätöksesi ja jos päädyt tuloksiin, jotka ovat viisaita ja oikeita, ja neuvottelet Herran kanssa ja saat Hänen vahvistavan hyväksymisensä takeen tekemillesi päätöksille, silloin olet ensiksikin saanut ilmoitusta, ja toiseksi, sinä tulet saamaan iankaikkisen elämän suuren lahjan ja sinut korotetaan viimeisenä päivänä. – –

Jumala suokoon meille viisautta näissä asioissa. Jumala suokoon meille rohkeutta ja kykyä seistä omilla jaloillamme ja käyttää tahdonvapauttamme ja niitä kykyjä, joita meillä on. Olkaamme sitten riittävän nöyriä ja vastaanottavaisia Hengelle taivuttaaksemme oman tahtomme Hänen tahtoonsa, saadaksemme vahvistavan, varmistavan takeen Hänen hyväksynnästään, saadaksemme tällä tavoin elämäämme ilmoituksen Hengen. Ja jos teemme niin, lopputuloksesta ei ole epäilystäkään: tuloksena on rauha tässä elämässä sekä kirkkaus ja kunnia ja arvoasema tulevassa elämässä.

Valokuvakuvitus David Stoker; valokuva puista © Plainpicture/Hasengold