Mene lähetyskotiin!

Kun olin palannut lähetystyöstäni Norsunluurannikolta kotiin Ghanaan, heräsin seuraavana aamuna kello 6.00. Tapaamiseni vaarnanjohtajan luona, jotta hän vapauttaisi minut, oli vasta iltapäivällä, joten päätin nukkua pitkään. Juuri kun olin nukahtamaisillani, mieleeni tuli kehotus: ”Mene Cape Coastin lähetyskotiin.” Tiesin kaupungissa sijaitsevan lähetyskodin, mutta minulla ei ollut aavistustakaan siitä, miksi minun pitäisi mennä sinne sinä aamuna.

Näin ajateltuani minusta alkoi kovasti tuntua, että minun piti toimia vaikutelman mukaan, joten lähdin kohti lähetyskotia. Matkalla mietiskelin sitä, mitä sanoisin lähetysjohtajalle. Tiesin, että hän kysyisi, mitä varten olin tullut käymään, joten yritin valmistella sopivaa vastausta.

Kun saavuin paikalle, en vieläkään tiennyt vastausta. Lähetysjohtaja Melvin B. Sabey kutsui minut toimistoonsa luullen, että olin tullut sinne, jotta hän vapauttaisi minut. Esitettyään muutamia kysymyksiä lähetysjohtaja Sabey kehotti minua menemään vaarnanjohtajani luo vapautettavaksi.

”Tiedän sen, lähetysjohtaja”, minä vastasin.

Hän oli muutaman sekunnin ajan vaiti ja esitti minulle sitten juuri sen kysymyksen, johon olin yrittänyt löytää vastausta: ”Miksi olet täällä tänä aamuna, vanhin Mobio?”

”Lähetysjohtaja Sabey, siihen kysymykseen minulla ei ole sopivaa vastausta”, sanoin. ”Tänä aamuna minulle tuli vain voimakas tunne siitä, että minun pitää tulla tänne.”

Hän oli taas hetken vaiti ja sanoi sitten minulle lempeästi: ”Vanhin Mobio, sinun täällä olosi on se apu, jota eilen rukoilin.” Hän selitti, että hänen apulaisensa olivat juuri saapuneet uusien lähetyssaarnaajien kanssa. Heidän joukossaan oli eräs Norsunluurannikolta tullut, joka oli ensimmäinen ranskankielinen lähetyssaarnaaja, jonka tämä lähetysjohtaja oli koskaan ottanut vastaan, eikä lähetysjohtaja tiennyt, kuinka hän osaisi kommunikoida tämän kanssa. Sitten hän julisti: ”Olen varma, että taivaallinen Isä kuuli huoleni eilisiltana.”

Olin viimein saanut tietää syyn aamulliseen vaikutelmaani. Menimme heti uusien lähetyssaarnaajien luo, ja tulkkasin Norsunluurannikolta tulleelle vanhimmalle hänen aloittaessaan lähetystyötään.

Seitsemän kuukautta myöhemmin matkustin takaisin Norsunluurannikolle uusimaan passini ja kertomaan tämän hienon kokemuksen lähetysjohtajalleni. Hän sanoi minulle: ”Me olemme välineitä Herran käsissä. Hän tietää, kuinka ja milloin Hän käyttää meitä työssään.”

Tiedän, että jos uppoudumme taivaallisen Isän loistavaan työhön, meidän ei tarvitse kantaa huolta. Meidän tarvitsee vain noudattaa hiljaisen, vienon äänen kehotuksia ja antaa Herran johdattaa meitä.