Kylvin siemeniä

Liike-elämän etiikan kurssilla maisterintutkinto-ohjelmassani Schillerin kansainvälisessä yliopistossa Heidelbergissä Saksassa jokaista oppilasta pyydettiin pitämään lukukauden lopussa 20 minuutin suullinen esitys. Professori kysyi minulta, voisinko puhua etiikasta myöhempien aikojen pyhien näkökulmasta.

Menin kasteelle 18-vuotiaana, ja vuosi myöhemmin minut kutsuttiin palvelemaan lähetystyössä Brasiliassa. Siitä asti olen edelleen kertonut monille evankeliumista.

Tiesin, että olisi haasteellista käsitellä uskonnollisia aiheita yliopistoympäristössä, mutta otin haasteen vastaan. Päätin valmistella esityksen, jossa olisi Mormon.org-sivuston tietoja.

Yliopistossani on opiskelijoita eri puolilta maailmaa. Etiikan kurssini, johon osallistui 18 opiskelijaa eri maista, kuvasti tätä erilaisuutta.

Etiikan esitykset alkoivat kahden intialaisen opiskelijan esityksillä, ja heidän jälkeensä esityksen piti Myanmarista kotoisin oleva opiskelija. Olin viimeisenä vuorossa. Puhuin perhejulistuksesta, uskonkappaleista ja muista evankeliumin aiheista. Useimmille opiskelijoille tämä oli ensimmäinen kerta, jolloin he kuulivat kirkosta.

Lopetin todistukseeni evankeliumista ja siitä, kuinka tärkeää on tehdä oikein riippumatta ympärillämme olevasta painostuksesta. Lopuksi annoin jokaiselle Mormonin kirjan hänen omalla kielellään. Esitykseni jälkeen minua pommitettiin kaikenlaisilla kysymyksillä. Kahdenkymmenen minuutin esitykseni venyi tunnin mittaiseksi.

Seuraavana koulupäivänä eräs intialainen opiskelutoveri kertoi minulle, että esitykseni oli tehnyt häneen vaikutuksen ja että hän oli jo lukenut Mormonin kirjaa. Hänen ystävänsä, joka hänkin oli kotoisin Intiasta, pyysi myös saada Mormonin kirjan. Myöhemmin eräs ystävä Myanmarista kertoi olevansa onnellinen kuullessaan kirkosta, varsinkin opetuksia perheistä ja siveyden laista, koska hän uskoi niihin periaatteisiin. Hän lupasi lukea Mormonin kirjan.

Ystäväni Ghanasta kiittivät minua siitä, että olin kertonut heille evankeliumin palautuksesta, ja lupasivat, että yrittäisivät mennä katsomaan temppeliä Accrassa. Ystäväni Liberiasta kertoi minulle, että sanomani oli innoituksena hänelle ja antoi hänelle toivoa tulevaisuuteen.

Olin mielissäni siitä, että Herran Henki oli vahvistanut sanomani. Me emme ehkä aina pääse näkemään omin silmin sanojemme vaikutusta, mutta tiedän, että esitykseni kurssilla kantaa hedelmää tulevaisuudessa. Toivon, että jotkut sillä kurssilla olleista ottavat jonakin päivänä vastaan evankeliumin ja tulevat välineiksi Herran käsissä levittääkseen palautuksen sanomaa kaikille kansakunnille, suvuille, kielille ja kansoille (ks. OL 133:37).