Jumalan kutsuma sekä ihmisten hyväksymä ja tukema

Meitä kirkon jäseniä kehotetaan usein hyväksymään ihmisiä palvelutehtäviin ja antamaan heille tukemme. Vuosia sitten eräs 18-vuotias opiskelija näytti minulle, mitä tarkoittaa hyväksyä Herran palvelijat ja antaa heille tukensa. Hänen nöyrä esimerkkinsä on yhä siunauksenani.

Hän oli juuri aloittanut ensimmäisen vuotensa yliopistossa. Hänet oli kastettu vajaa vuosi ennen kuin hän muutti pois kotoa aloittaakseen opintonsa isossa yliopistossa. Minä palvelin opiskelupaikkakunnalla hänen piispanaan.

Kun opiskeluvuosi alkoi, minulla oli hänen kanssaan lyhyt puhuttelu piispan toimistossa. Muistan tuskin mitään siitä ensimmäisestä keskustelusta, paitsi että hän kertoi haasteistaan uudella paikkakunnalla, mutta en koskaan unohda meidän seuraavaa keskusteluamme.

Hän pyysi saada tavata minut toimistossani. Yllätyin, kun hän sanoi: ”Voisimmeko pitää yhteisen rukouksen, ja voisinko minä pitää sen?” Aioin juuri sanoa, että olin jo pitänyt rukouksen ja oletin hänenkin pitäneen. Sen sijaan myönnyin.

Nuori mies aloitti rukouksensa todistamalla, että hän tiesi piispan olevan Jumalan kutsuma. Hän pyysi Jumalaa kertomaan minulle, mitä hänen pitäisi tehdä eräässä asiassa, jolla olisi suuria hengellisiä seurauksia. Tämä nuori mies sanoi Jumalalle olevansa varma siitä, että piispa jo tunsi hänen tarpeensa ja että piispalle annettaisiin se neuvo, joka hänen oli tarpeen kuulla.

Nuorukaisen puhuessa mieleeni tulivat ne nimenomaiset vaarat, joita hän kohtaisi. Neuvo oli yksinkertainen mutta se annettiin hyvin selkeästi: rukoile aina, noudata käskyjä äläkä pelkää.

Tämä nuori mies, joka oli ollut kirkossa yhden vuoden, osoitti esimerkillään, mitä Jumala voi tehdä johtohenkilön avulla, kun tämän tukena ovat niiden usko ja rukoukset, joita hänet kutsutaan johtamaan. Tämä nuori mies osoitti minulle yhteisen suostumuksen lain voiman kirkossa (ks. OL 26:2). Vaikka Herra kutsuu palvelijansa ilmoituksella, he voivat toimia vain kun ne, joita heidät kutsutaan palvelemaan, ovat antaneet heille hyväksyntänsä ja tukensa.

Antamalla hyväksyntämme ja tukemme me annamme juhlallisia lupauksia. Me lupaamme rukoilla Herran palvelijoiden puolesta ja rukoilla, että Hän johtaa ja vahvistaa heitä (ks. OL 93:51). Me sitoudumme siihen, että aina kun he antavat neuvoja ja toimivat kutsumuksessaan (ks. OL 1:38), me tarkkaamme ja odotamme tuntevamme innoitusta Jumalalta.

Tämä lupaus meidän tulee uudistaa sydämessämme toistuvasti. Pyhäkoulun opettajanne pyrkii opettamaan Hengen avulla, mutta hän tekee kenties luokan edessä virheitä aivan kuten tekin saattaisitte tehdä. Te voitte kuitenkin päättää kuunnella ja kiinnittää huomiota niihin hetkiin, jolloin voitte tuntea innoituksen tulevan. Aikanaan huomaatte vähemmän virheitä ja useammin todisteita siitä, että Jumala on tämän opettajan tukena.

Kun kohotamme kätemme hyväksyäksemme jonkun henkilön johonkin tehtävään ja antaaksemme hänelle tukemme, me sitoudumme työskentelemään sen tavoitteen hyväksi, mitä Herra kutsuukin hänet toteuttamaan. Kun lapsemme olivat pieniä, vaimoni kutsuttiin opettamaan seurakuntamme pieniä lapsia. Sen lisäksi, että nostin käteni hyväksyäkseni hänet ja antaakseni hänelle tukeni, minä myös rukoilin hänen puolestaan ja sitten pyysin lupaa auttaa häntä. Se, kuinka olen oppinut arvostamaan sitä, mitä naiset tekevät ja kuinka Herra rakastaa lapsia, on yhä siunauksena perheessäni ja elämässäni.

Puhuin hiljattain sen nuoren miehen kanssa, joka vuosia sitten antoi tukensa piispalleen. Sain kuulla, että Herra ja kirkon jäsenet olivat antaneet hänelle tukensa hänen toimiessaan lähetyssaarnaajana, vaarnanjohtajana ja isänä. Keskustelumme päättyessä hän sanoi: ”Rukoilen yhä puolestasi joka päivä.”

Me voimme päättää rukoilla päivittäin jonkun puolesta, jonka Jumala on kutsunut palvelemaan meitä. Me voimme kiittää jotakuta, joka palvelemisellaan on siunannut meitä. Me voimme päättää astua esiin, kun joku, jonka olemme hyväksyneet tehtäväänsä ja jolle annamme tukemme, pyytää vapaaehtoisia.¹

Ne, jotka tukevat Herran palvelijoita Hänen valtakunnassaan, saavat tuekseen Hänen verrattoman voimansa. Me kaikki tarvitsemme sitä siunausta.