Ahkeran työnteon siunaukset

Kun olin pieni poika, isäni palveli Ruotsissa usean lähetysjohtajan neuvonantajana. Tämä tehtävä edellytti hänen matkustamistaan monina viikonloppuina. Hän oli esimerkkinä sisaruksilleni ja minulle siitä, kuinka tärkeää on palvella Herraa silloinkin, kun se tarkoittaa sitä, että meidän on tehtävä uhrauksia.

Opin varhain elämässä myös työnteon arvon. Kesäisin minulla oli tapana ajaa pyörällä eräälle mansikkatilalle usean kilometrin päähän. Poimin mansikoita tuntikausia joka päivä ansaitakseni rahaa.

Perheellämme oli kesämökki eräällä maatilalla. Siellä ei ollut sähköä eikä vesijohtoja, joten meidän täytyi itse hakata polttopuut ja kantaa vesi kaivosta. Maatilan omistaja uskoi joinakin aamuina minun tehtäväkseni viedä lehmät navettaan aamulypsyä varten ja päästää ne takaisin ulos. Me korjasimme ja paalasimme heinää ja kuljetimme hevoskärryillä heinäpaalit latoon.

Kokemukseni työnteosta ja isäni esimerkki omistautumisesta Herran työhön auttoivat minua ollessani ensimmäisen kerran lähetystyössä. Kun olin vasta 16-vuotias, minut kutsuttiin muurariksi kirkon rakennustyömaille Ruotsissa, Suomessa, Saksassa ja Alankomaissa. Palveluaikanani sain monia hengellisiä vaikutelmia. Opin, että rehellinen työnteko on yksi tapa tehdä oikein ja siten olla sopusoinnussa Jumalan kanssa.

On kunnia saada jokin tehtävä ja sitten antaa selonteko siitä, että on tehnyt sen niin hyvin kuin osaa. Kun otamme vastaan tehtäviä ja käytämme aikaamme ja kykyjämme Herran valtakunnan rakentamiseksi, me pääsemme kokemaan ja näkemään niitä siunauksia, joita taivaallisella Isällä on varattuna meitä varten.