Juniorijoukkueen opetus
”Perheeni mulle rakas on, Ilo suurin päällä maan. Toivon, ett koko ikuisuuden kanssaan olla saan.” (Lasten laulukirja, s. 98.)
”Miksi minun pitää olla täällä?” Lindsay marisi.
”Sinun täytyy tukea veljeäsi”, äiti sanoi.
”Mutta se on niin tylsää”, Lindsay sanoi. ”Suurimman osan aikaa en edes katso häntä.”
Lindsayn pikkuveli Michael oli liittynyt juniorijoukkueeseen pelaamaan pesäpalloa, ja äiti otti Lindsayn mukaan kaikkiin harjoituksiin ja jokaiseen peliin. Lindsayllä oli koko ajan tylsää. Sillä aikaa kun Michael yritti osua palloon, Lindsay kuunteli musiikkia, luki kirjoja ja piirsi kuvia pikkusiskolleen.
Lindsay huokasi ja katseli, kun hänen veljensä seisoi joukkuetovereidensa kanssa ulkokentällä. Hän katsoi, kun tämä juoksi ottamaan koppia, ei saanut palloa kiinni ja heitti sen sitten väärälle henkilölle.
”Jatka vain, Michael!” äiti huusi. ”Pärjäät hienosti!”
”Mutta äiti”, Lindsay sanoi, ”hän ei pärjää hienosti.”
”Juuri siksi me olemme täällä, Lindsay”, äiti sanoi. ”Kannustamassa Michaelia jatkamaan, varsinkin silloin kun hän pärjää huonosti. Jos me emme olisi täällä ja Michael tuntisi epäonnistuvansa, hän saattaisi lakata yrittämästä. Haluan, että hän yrittää aina. Aivan kuten haluan sinun jatkavan yrittämistä taiteen parissa.”
”Kenenkään ei tarvitse kannustaa minua taidetunneilla”, Lindsay sanoi. ”Michael ei tule sinne mukaan ja huuda: ’Hienoa!’, kun onnistun sekoittamaan oikean värisävyn.”
”Ei, mutta hän aina kehuu piirustuksiasi, kun näytät niitä hänelle”, äiti sanoi.
Lindsay mietti sitä. Hän muisti, kuinka äiti oli vienyt häntä taidetunneille ja kuinka Michaelin piti joskus tulla autoon mukaan silloinkin kun tämä olisi halunnut leikkiä ystäviensä kanssa. Lindsay katseli Michaelia ulkokentällä. Toisen joukkueen lyöjä oli juuri osunut palloon. Pallo kiisi suoraan kohti Michaelia!
”Hyvä, Michael!” Lindsay kannusti. ”Sinä saat sen kiinni!”
Michael juoksi kohti palloa ja ojensi räpylänsä. Hän sai kopin!
Lindsay ja äiti ponnahtivat seisaalleen ja hurrasivat. ”Hyvä, Michael! Sinä olet paras veljeni!” Lindsay huusi.
”Minä olen ainoa veljesi!” Michael huusi takaisin iloinen virnistys kasvoillaan.
Lindsay kävi istumaan hymyillen leveästi.
”Ehkä minun pitäisi seurata peliä ja kannustaa Michaelia”, hän ajatteli. ”Se, kun katselin, kuinka hän sai sen kopin, on kaikkein mielenkiintoisinta, mitä on tapahtunut koko päivänä. Ja näytti siltä, kuin hän tosiaan välittäisi siitä, että olin katsomassa. Olen tosi ylpeä hänestä.”
”Äiti, luulen, että olet oikeassa”, Lindsay sanoi. ”Meidän tulee tukea Michaelia.”
Äiti hymyili. ”Olen iloinen, että muutit mielesi.”
”Kannustetaan lisää!” Lindsay sanoi.
”Hyvä, Michael!” Lindsay ja äiti kannustivat. ”Sinä pystyt siihen!”
Kuvitus Shawna J. C. Tenney