Sinun velvollisuutesi Aaronin pappeudessa

Diakoni on hyvänä esimerkkinä muille kooruminsa jäsenille ja muille kirkon jäsenille. Hän elää vanhurskaasti ja pysyy kelvollisena käyttämään pappeutta.

Hän jakaa sakramentin. Tämä on yksi pyhimpiä diakonin velvollisuuksia. Kun diakoni hoitaa tätä velvollisuutta, hän edustaa Herraa. Hänen tulee olla kelvollinen antamaan sakramentin vertauskuvat kirkon jäsenille. Hänen tulee pukeutua ja toimia tavalla, joka kuvastaa sakramentin pyhää luonnetta. Mahdollisuuksien mukaan hänen tulee käyttää valkoista paitaa.

Diakoni toimii pysyvänä palvelijana, joka on nimitetty valvomaan seurakuntaa (ks. OL 84:111). Hänen tulee myös varoittaa, selittää, kehottaa, opettaa ja kutsua kaikkia tulemaan Kristuksen luokse (ks. OL 20:59). Tähän tehtävään sisältyy ystävystymistä koorumin jäseniin ja muihin nuoriin miehiin, kirkon kokouksista tiedottamista jäsenille, puheen pitämistä kokouksissa, evankeliumista kertomista ja todistamista.

Hän auttaa piispaa ajallisten asioiden hoitamisessa (ks. OL 107:68). Tähän tehtävään voi sisältyä paastouhrien keräämistä, huolenpitoa köyhistä ja tarvitsevista, huolenpitoa seurakuntakeskuksesta ja sen piha-alueesta sekä toimimista piispan lähettinä kirkon kokouksissa.

Hän osallistuu koorumin opetukseen olemalla aktiivinen evankeliumin oppija. Muita velvollisuuksia ovat seuraavat: auttaa jäseniä täyttämään näiden ajallisia tarpeita, valmistautua palvelemaan lähetystyössä ja tehdä lähetystyötä, tukea ja auttaa koorumin johtajaa, aktivoida koorumi-ikäisiä nuoria miehiä ja opiskella evankeliumia.

Opettajalla on kaikki diakonin tehtävät. Hänellä on myös seuraavat tehtävät:

Hän valmistaa sakramentin. Opettajien tehtävänä on aina huolehtia sakramentti valmiiksi sakramenttikokousta varten. Sakramentin valmistaminen on hyvä esimerkki siitä, että palvelee odottamatta saavansa kiitosta siitä. Jäsenet eivät usein käsitä, että opettajat valmistavat sakramentin, mutta palvelu kuitenkin suoritetaan, ja Herra on mielissään, koska se on todellista palvelua.

”Opettajan velvollisuutena on valvoa aina seurakuntaa ja olla sen kanssa ja vahvistaa sitä” (OL 20:53). Yksi tapa, jolla hän tekee niin, on palveleminen kotiopettajana.

Hänen on määrä ”katsoa, ettei seurakunnassa ole mitään pahuutta eikä kovuutta toisia kohtaan, ei valehtelemista, panettelua eikä pahan puhumista” (OL 20:54). Tähän tehtävään kuuluu se, että on rauhantekijänä auttamalla jäseniä tulemaan toimeen toinen toisensa kanssa. Hänen tulee kannustaa lähipiirissään olevia näkemään aina muissa hyvää.

Hänen on määrä ”katsoa, että seurakunta kokoontuu usein yhteen, ja katsoa myös, että kaikki jäsenet tekevät velvollisuutensa” (OL 20:55). Osa tätä tehtävää on sitä, että kutsuu muita käymään kirkossa.

Papilla on kaikki diakonin ja opettajan tehtävät. Hänellä on myös seuraavat tehtävät:

Hän palvelee sakramenttipöydän ääressä. Sakramentin toimittamisen kunnia annetaan papeille, jotka lausuvat sakramenttirukoukset. Papin tulee tuntea sakramenttirukoukset, pukeutua asianmukaisesti ja pestä kätensä ennen tämän toimituksen suorittamista. Ennen kaikkea pappien tulee olla kelvollisia suorittamaan tämä pyhä toimitus Vapahtajan edustajina.

Lisäksi papin velvollisuutena on kastaa, kun hän on saanut valtuutuksen piispalta tai seurakunnanjohtajalta (ks. OL 20:46). Kaste asianmukaisella valtuudella on yksi tärkeimpiä ja pyhimpiä toimituksia kirkossa, sillä se on toimitus, jossa meistä tulee kirkon jäseniä, saamme syntimme anteeksi ja astumme selestisen valtakunnan polulle.

”Papin velvollisuutena on saarnata, opettaa, selittää [ja] kehottaa” (OL 20:46). Tämä tarkoittaa, että pappi kutsutaan opettamaan muille evankeliumin periaatteita. Ja opettaakseen evankeliumin periaatteita hänen täytyy tietenkin ensin oppia, mitä ne ovat. Tämä vastuullinen tehtävä on suurena apuna, kun hän valmistautuu palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä.

Hänen tulee ”käydä jokaisen jäsenen kodissa ja kehottaa heitä rukoilemaan ääneen ja salassa ja huolehtimaan kaikista perhevelvollisuuksista” (OL 20:47). Pappi tekee tämän täyttäessään tehtävänsä kotiopettajana ja käydessään hänelle tehtäväksi annettujen perheiden luona.

Hänellä on valtuus antaa Aaronin pappeus ja asettaa muita papeiksi, opettajiksi ja diakoneiksi mutta vain kun hän on saanut valtuutuksen piispalta tai seurakunnanjohtajalta (ks. OL 20:48). Valta Aaronin pappeuden antamiseen on pyhä.

Vaikka pappeuden valtuus annetaan vain kelvollisille miespuolisille kirkon jäsenille, pappeuden siunaukset ovat tarjolla kaikille – ja nämä siunaukset ovat samat miehille ja naisille, pojille ja tytöille, rikkaille ja köyhille. Kaikilla Jumalan lapsilla on etuoikeus saada samat pelastavat pappeuden toimitukset.

Jumalan valittuina tyttärinä kaikki nuoret naiset, jotka on kastettu, ovat myös saaneet Pyhän Hengen lahjan. Heillä on oikeus tavoitella Hengen lahjoja, kuten ”kielillä puhumisen, profetian, ilmoituksen, näkyjen, parantamisen, kielten tulkitsemisen ja niin edelleen [lahjoja]” (UK 7), ja saada niitä siunauksekseen. Kun nuoret naiset elävät vanhurskaasti ja pyrkivät palvelemaan muita ottamalla vastaan ja kehittämällä itsessään näitä Hengen lahjoja, heidän hyvä esimerkkinsä vaikuttaa voimallisesti heidän lähipiirissään oleviin nuoriin miehiin.

Kuinka nuoret naiset voivat auttaa nuoria miehiä olemaan kelvollisia pappeudenhaltijoita? Eräs nuori mies vastasi: ”Mielestäni kaksi tärkeintä asiaa, mitä he voivat tehdä, on pukeutua säädyllisesti ja olla ystävällisiä kaikille. Säädyllinen asu auttaa minua pitämään ajatukseni kurissa, ja voin puhuessani itse asiassa katsoa heitä!”

Kun te diakonit, opettajat ja papit opitte ymmärtämään ja täyttämään pappeusvelvollisuutenne, te koette iloa, joka tulee pappeuden toimitusten suorittamisesta, muiden palvelemisesta ja kaikkien kutsumisesta Kristuksen luokse. Sanomassaan Aaronin pappeuden haltijoille ensimmäinen presidenttikunta kirjoitti: ”Taivaallinen Isä uskoo ja luottaa sinuun suuresti, ja Hänellä on sinulle tärkeä tehtävä. Hän auttaa sinua, kun käännyt Hänen puoleensa rukouksessa, kuuntelet Hengen kuiskauksia, noudatat käskyjä ja pidät tekemäsi liitot.” (Täytän velvollisuuteni Jumalaa kohtaan, 2010, s. 5.)