Hengellisen parantumisen ihme

Eräänä päivänä Colombossa Brasiliassa kun toverini ja minä menimme tapaamaan erästä uutta käännynnäistä, talo oli täynnä sukulaisia. Sisällä oli ahdasta, mutta silti he kutsuivat meidät esittämään sanoman. Olimme aikeissa aloittaa, kun käännynnäisen veli tuli sisään. Hän ei ollut kirkon jäsen eikä hän ollut iloinen käynnistämme. Hän tuntui pyrkivän keinolla millä hyvänsä asettumaan meitä vastaan.

Hänellä oli muistikirja kaikista oman seurakuntansa jäsenistä ja näiden sairauksista. Hän kysyi meiltä, uskoimmeko parantamisen lahjaan. ”Tietenkin uskomme”, vastasimme. ”No sitten”, hän jatkoi, ”olen parantanut kaikki tässä muistikirjassa mainitut ihmiset. Montako ihmistä te olette parantaneet?”

Yritimme selittää pappeutta, uskoa ja sitä, kuinka asiat tapahtuvat Jumalan tahdon mukaan, mutta muutaman hetken kuluttua tunsimme, että meidät oli ajettu nurkkaan ja meitä arvosteltiin ankarasti.

Silloin, ”tuona hetkenä” (OL 100:6), jolloin tarvitsimme sitä, Henki kuiskasi meille, mitä meidän piti sanoa. Selitin, että vaikka uskomme parantamiseen, meidän työnämme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajina on tuoda hengellinen parantuminen niille, joita opetamme. Tämä parantuminen on tarjolla vain siten, että ottaa vastaan Jeesuksen Kristuksen sovituksen uskon, parannuksen, upotuskasteen, Pyhän Hengen lahjan saamisen ja loppuun asti kestämisen kautta.

Niinpä selitimme, että vaikka uskommekin fyysiseen parantamiseen, niin tärkeintä parantumista on hengellinen parantuminen. Ja sellaista parantumista näimme joka päivä. Sillä, parannettaisiinko ihmiset fyysisesti, ei oikeastaan ollut väliä, elleivät he tehneet parannusta ja muuttaneet elämäänsä seuratakseen Kristusta.

Kun Henki johdatti meitä vastaamaan tyynesti, jännitys huoneessa laukesi, käännynnäisen veli lakkasi yrittämästä väitellä meitä vastaan ja me saatoimme esittää sanomamme.

Kuukausia myöhemmin päätettyäni lähetystyöni luin Liahonasta nämä sanat, jotka on otettu John Tannerin lähetystyöpäiväkirjasta: ”Kääntymys on ihmeistä suurin. Se on vielä suurenmoisempi kuin sairaiden parantaminen tai kuolleiden herättäminen. Sillä ihminen, joka parantuu, sairastuu ennen pitkää uudelleen ja lopulta kuolee, mutta kääntymyksen ihme voi kestää ikuisesti ja vaikuttaa niin käännynnäisen kuin hänen jälkeläistensäkin kohdalla iankaikkisuuksiin. Kokonaiset sukupolvet parantuvat ja lunastetaan kuolemasta kääntymyksen ihmeen ansiosta.”¹

Kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että Henki innoitti kahta jokseenkin ansaan ajettua lähetyssaarnaajaa muistamaan, että tarkoituksemme oli pelastaa sieluja.