Tartuin vahvoihin juuriin

Kun olin koulutyttö Venäjällä, luin pelottavan kertomuksen kahdesta pojasta, jotka kohtasivat metsässä karhun. Vuosia myöhemmin, kun minusta oli tullut opettaja, muutamat ystäväni pyysivät minua lähtemään heidän kanssaan sieniretkelle. Metsä pelotti minua edelleen, mutta suostuin lähtemään heidän kanssaan.

Kun tulimme metsään, sieppasin käteeni paksun kepin, niin että voisin puolustautua, jos törmäisin karhuun. Ystäväni löysivät pian ruskeita sieniä, joita olivat etsimässä. Minä puolestani etsin sieniä, joiden lakit ovat kirkkaanpunaisia, joten lähdin toiseen suuntaan. Ennen kuin huomasinkaan, olin yksin.

Etsiessäni liukastuin ja kaaduin. Sienikorini lensi ilmaan, mutta pidin tiukasti kiinni kepistäni. Kun yritin päästä ylös, huomasin, että maa oli liejuista ja tarttuvaa. Kauhukseni tajusin, että olin eksynyt suolle! Kumisaappaani täyttyivät pian vedellä, ja aloin vajota. Yritin liikuttaa jalkojani, mutta sen sijaan että olisin päässyt vapaaksi, upposin syvemmälle. Kun muta ulottui vyötäisiini, minut valtasi voimakas pelko.

Huusin ystäviäni, mutta vastaukseksi kuulin vain hyönteisten pörinää ja sammakoiden kurnutusta. Kun aloin itkeä, muistin äkkiä äitini. Aina kun hän oli pahassa tilanteessa, hän rukoili. Hän kehotti usein minua rukoilemaan mutta kieltäydyin aina vastaten: ”Ei Jumalaa ole olemassa.”

Tulevassa vetisessä haudassani en kuitenkaan voinut tehdä muutakaan kuin rukoilla ja huutaa Jumalaa avuksi. ”Jos Sinä elät, niin auta minua!” minä itkin.

Melkein heti kuulin ystävällisen äänen sanovan minulle: ”Usko äläkä pelkää. Tartu vahvaan puunjuureen.”

Kun katselin ympärilleni, näin takanani ison puunjuuren. Keppiäni käyttäen kykenin ripustautumaan sen varaan. Sitten sain jostakin voimaa vetää itseni ylös suosta.

Yltä päältä mutaisena lankesin maahan ja kiitin Jumalaa siitä, että Hän oli vastannut rukoukseeni. Uskoin nyt, että Hän elää. Olin tuntenut Hänen läsnäolonsa ja kuullut Hänen äänensä, ja Hän oli antanut minulle voimaa vetää itseni kuiville.

Kun kokoaikaiset lähetyssaarnaajat vähän myöhemmin opettivat minulle, että profeetta Joseph Smith oli saanut vastauksen rukoukseensa pyhässä lehdossa, minä uskoin heitä. Olihan Jumala vastannut minunkin rukoukseeni metsässä. Ripustauduin evankeliumin vahvojen juurten varaan, minut kastettiin pian sen jälkeen, ja palvelen nykyään Gjumrin seurakunnassa Armeniassa.

Tiedän, että taivaallinen Isä rakastaa kaikkia lapsiaan, ja olen kiitollinen siitä, että olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen. Olen kiitollinen myös monista muista siunauksista, joita olen saanut taivaalliselta Isältä, etenkin Hänen vastauksestaan ateistin rukoukseen metsässä monta vuotta sitten.