Todistuksen lausuminen

”Minä menen ensin”, Irinka sanoo joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Tiukasti tuolista kiinni pitäen ja silmät täynnä intoa hän kerää rohkeutta. Irinka on vasta 9-vuotias, mutta tuntuu siltä, että hän on rohkein kaikista kahdeksasta jäsenestä, jotka tulevat säännöllisesti kirkkoon hänen seurakunnassaan Bulgariassa.

Ennen kuin Irinka nousee seisomaan, hän yleensä odottaa ja katsoo, haluaako joku toinen todistaa ensin. Kaikki vilkaisevat häntä vaivihkaa ja odottavat, että hän menee eteen. Viimein leveä hymy huulillaan hän kävelee puhujakorokkeen luo. Seurakunnanjohtaja antaa hänelle jakkaran, jonka päälle hän nousee, niin että hän voi nähdä jäsenet. Irinka, joka on ainut lapsi Alkeisyhdistyksessä, katsoo pientä seurakuntaa ja alkaa puhua.

Hän ei vaikuta hermostuneelta, vaikka kaikki katsovat häntä. Jäsenet kuuntelevat hänen suloista ääntään. Kun hän puhuu Kristuksesta, pyhistä kirjoituksista ja siitä, että kirkko on totta, hän vaikuttaa todistuksellaan kaikkiin muihin.

Kun hän istuutuu, kaikkialla on hiljaista, ja tuntuu siltä, että Henki on koskettanut muiden sydäntä. Sitten yksi jäsenistä nousee lausumaan todistuksensa, ja sitten seuraava ja seuraava…