Etuoikeuteni palvella

Jo ennen kuin Recifen temppelissä Brasiliassa aloitetaan jälleen uusi päivä, jolloin suoritetaan pelastavia toimituksia, 70-vuotias María José de Araújokin nousee uuteen päivään ja valmistautuu palvelemaan epäitsekkäästi.

Temppeliin päästäkseen Marían on matkustettava puolitoista tuntia neljällä eri linja-autolla kotoaan Cabo de Santo Agostinhosta Recifen eteläpuolelta Brasilian koillisrannikolta. Ennen lähtöään hänen on kuitenkin valmistettava ruokaa sokealle serkulleen, joka asuu hänen luonaan, ja huolehdittava serkun muista tarpeista.

”María on hyvä esimerkki muiden palvelemisesta”, sanoo temppelikirjuri Cleto P. Oliveira. ”Siitä lähtien kun temppeli vihittiin käyttöön joulukuussa 2000, hän on palvellut vapaaehtoisena täällä jokaisena päivänä, jolloin temppeli on ollut avoinna. Hän tulee jopa lomapäivinä.”

Aamuseitsemästä kello kolmeen iltapäivällä joka tiistaista lauantaihin María työskentelee temppelin ruokalassa pesten astioita ja valmistaen salaatteja. Hän tekisi omien sanojensa mukaan pidempääkin päivää, mutta pitkän kotimatkan vuoksi hänen on lähdettävä riittävän ajoissa ehtiäkseen kotiin ennen pimeän tuloa.

Veli Oliveira sanoo Maríalle, ettei tämän tarvitse tulla temppeliin joka päivä, mutta myöntää, että hän tarvitsisi kaksi ihmistä korvaamaan Marían. ”María vain hymyilee ja sanoo, että on omistanut elämänsä Herralle”, veli Oliveira sanoo.

Maríalle palveleminen päivittäin temppelissä on suuri etuoikeus.

”Taivaallinen Isäni on siunannut minua hyvällä terveydellä, ja tavoitteeni on tulla tänne edelleen joka päivä niin kauan kuin terveyteni sallii”, hän sanoo. ”Olen tehnyt liiton pyhittää kaikki lahjani ja kykyni Herran palvelemiseen. Kun saavun kotiin palveltuani temppelissä, en tunne itseäni väsyneeksi. Herra on siunannut minua sillä tavoin.”

Palvellessaan aiemmin kuusi vuotta seurakuntansa sukututkimuskeskuksessa María tutki omaa sukuaan. Sitten lukemattomina lauantaiaamuina ennen kuin hän meni töihin temppelin ruokalaan, hän teki temppelissä sijaistyön esiäitiensä puolesta neljän sukupolven osalta. Hän on huolehtinut temppelityöstä myös esi-isiensä puolesta neljän sukupolven osalta.

Kun María alkoi tutkia sukuaan, tehtävä tuntui hänestä mahdottomalta – etenkin, kun hän ei kyennyt saamaan selville äitinsä kahden isovanhemman nimeä. Eräänä yönä kuitenkin heidän koko nimensä ilmoitettiin hänelle unessa. Ensin hän mietti, voisivatko nimet olla oikein, mutta kun hän tutki äitiään koskevia asiakirjoja, hän löysi nimet ja kykeni yhdistämään sukulaisuussuhteet, joita ei ollut aiemmin havainnut. Hän uskoo, että uni oli siunaus hänen pyrkimyksistään palvella Herraa ja Hänen lapsiaan.

”Temppeli on elämäni”, María sanoo. ”Ihmiset, jotka eivät tule temppeliin, jäävät vaille suurta tilaisuutta ja siunausta. Palvelemalla temppelissä me opimme ymmärtämään temppelin todellisen merkityksen ja voiman.”