Älä pelkää

Olen toiveikas Herran työn suhteen. Olen tietenkin selvillä siitä, että maailmassa meitä ympäröivät monet vaikeat ongelmat. Olen ollut seuduilla, missä sodat raivoavat ja viha vallitsee ihmisten sydämessä. Olen seurannut huolestuneena yhteiskuntamme moraalin murenemista. Ja silti olen toiveikas. Minulla on vilpitön ja luja usko siihen, että oikeus voittaa ja totuus pääsee valtaan.

Lähtiessäni lähetystyöhön vuosia sitten hyvä isäni ojensi minulle kortin, johon oli kirjoitettu neljä sanaa: ”Älä pelkää, vaan usko” (Mark. 5:36).

Uskon Jeesuksen Kristuksen evankeliumin voittokulkuun ja Jumalan kirkon ja valtakunnan voittokulkuun maan päällä. Herra julisti, että ”tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan – – kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu” (Matt. 24:14). Voiko se todella tapahtua? Muistan erään oivalluksen siitä, kuinka se on mahdollista.

Tapasin Etelä-Amerikassa erään naisen, joka oli juuri liittynyt kirkkoon. Suuren rakkauden innoittamana hän kertoi löydöstään innokkaasti muillekin. Kastettaan seuranneina seitsemänä kuukautena hän oli antanut lähetyssaarnaajille tuttavistaan 300 nimiviitettä. Jossain vaiheessa 60 heistä oli liittynyt kirkkoon.

Kyllä tämä työ vaatii uhrauksia, se vaatii ponnisteluja sekä rohkeutta kertoa siitä muille ja uskoa yrittää. Kuten Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen.

Älä siis häpeä todistaa Herrastamme.” (2. Tim. 1:7–8.)

Toivon, että jokainen tämän kirkon jäsen laittaisi nuo sanat sellaiseen paikkaan, josta hän voisi nähdä ne joka aamu aloittaessaan päivänsä. Ne antaisivat meille rohkeutta avata suumme, ne antaisivat meille rohkeutta yrittää ja ne vahvistaisivat vakaumustamme Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Uskon, että joka puolella maailmaa tapahtuisi enemmän ihmeitä.

Tiedän, että Jumala elää, että Jeesus on Kristus ja että tämä on heidän pyhää työtään.

Artikkelista ”Älä pelkää, vaan usko”, Valkeus, toukokuu 1996, s. 2–7.