EDISTYMISEMME KOHTI TÄYDELLISYYTTÄ

Jos haluamme ymmärtää tarkoituksemme täällä maan päällä ja saavuttaa jumalalliset mahdollisuutemme, meidän tulee ymmärtää, että me elimme taivaallisen Isämme henkilapsina ennen syntymäämme. Presidentti Boyd K. Packer, kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti, on sanonut: ”Kun me ymmärrämme opin kuolevaisuutta edeltävästä elämästä, me tiedämme, että olemme Jumalan lapsia, että elimme Hänen kanssaan henkinä ennen tuloamme kuolevaisuuteen. Me tiedämme, että tämä elämä on koetusaika, että elämä ei alkanut syntymästä eikä pääty kuolemaan. Silloin elämä alkaa käydä ymmärrettäväksi tarkoituksineen ja tavoitteineen jopa kaiken tämän sekasorron keskellä, jota ihmiskunta aiheuttaa itselleen.”²

Kuolevaisuutta edeltävässä elämässämme me riemuitsimme mahdollisuudesta tulla maan päälle, saada fyysinen ruumis ja saada kokemuksia kuolevaisuudessa. Tiesimme, että tämä oli ainoa keino, jonka avulla meistä voisi tulla täydellisen taivaallisen Isämme kaltaisia ja voisimme lopulta päästä osallisiksi samanlaisesta elämästä kuin Hän – iankaikkisesta elämästä. Presidentti Joseph Fielding Smith (1876–1972) on selittänyt: ”Mitään ei tule pitää suuremmassa pyhyydessä ja kunniassa kuin sitä liittoa, jonka mukaan ihmisten henget, Jumalan henkilapset, ovat etuoikeutettuja tulemaan tähän maailmaan kuolevaisessa majassa. – – Suurin koskaan annettu rangaistus julistettiin Lusiferia ja hänen enkeleitään vastaan. Se, että heiltä kiellettiin ikuisesti etuoikeus saada kuolevainen ruumis, on kirouksista kaikkein suurin. Nämä henget eivät voi edistyä, heillä ei ole toivoa ylösnousemuksesta eikä iankaikkisesta elämästä! – – Henget eivät voi tulla täydellisiksi ilman liha- ja luuruumista. Tämä ruumis ja sen henki tuodaan kuolemattomuuden ja pelastuksen siunausten piiriin ylösnousemuksen välityksellä. – – Millään muulla tavoin – paitsi syntymällä tähän maailmaan ja ylösnousemuksen kautta – henget eivät voi tulla meidän iankaikkisen Isämme kaltaisiksi.”³

Vaikka joidenkuiden Jumalan lasten tarvitsee vain saada fyysinen ruumis ja sitten heidät kutsutaan takaisin Hänen kasvojensa eteen, me muut tulemme maan päälle muistakin syistä: oppimaan uskoa, kehittämään Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia vastakohtaisuuksien keskellä sekä tulemaan koetelluiksi. Presidentti Marion G. Romney (1897– 1988), ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on opettanut: ”Tämä kuolevaisuuden kokemus, jota nyt olemme läpäisemässä, on välttämätön askel pyrkiessämme ylöspäin. Saavuttaaksemme täydellisyyden meidän oli lähdettävä maallista elämää edeltäneestä kodistamme ja tultava maan päälle. Tämän siirtymisen aikana hengellisten silmiemme eteen vedettiin verho ja muisto kuolevaisuutta edeltäneistä kokemuksistamme otettiin pois. Eedenin puutarhassa Jumala antoi meille moraalisen tahdonvapauden ja niin sanoaksemme jätti meidät tänne omin neuvoin hyvän ja pahan voimien väliin koeteltaviksi, jotta kävisi selville, kohoaisimmeko me uskossa vaeltamalla korkeiden mahdollisuuksiemme tasalle tekemällä kaiken, mitä Herra, meidän Jumalamme, käskee meidän tehdä.” (Ks. Abr. 3:25.)⁴

Kun puhumme iankaikkisten mahdollisuuksiemme saavuttamisesta, ihanteena mielessämme on meidän iankaikkinen Isämme. Ne, jotka perivät iankaikkisen elämän, astuvat tuohon korkeaan ja pyhään asemaan aviopareina, jotka on sinetöity pappeuden valtuudella, ja heidän perhesuhteensa jatkuvat haudan tuolle puolen. Profeetta Joseph Smith on opettanut: ”Ja tämä sama yhteisyys, joka vallitsee meidän keskuudessamme täällä, vallitsee meidän keskuudessamme siellä, mutta siihen yhdistyy iankaikkinen kirkkaus, jota kirkkautta meillä ei nyt ole” (OL 130:2). Vaikka me varmasti riemuitsemmekin iankaikkisesta toveruudesta läheisten ystävien kanssa, niin ihmissuhteista merkityksellisimpiä meille ovat perhesuhteet, jotka on sinetöity iankaikkisiksi Herran huoneessa pappeuden toimitusten kautta.

Tämä sinetöiminen ei tapahdu automaattisesti. Meillä on velvollisuus etsiä esivanhempamme ja käyttää samaa sinetöimisvoimaa sijaisina heidän puolestaan Herran huoneessa. Presidentti Brigham Young (1801–1877) on sanonut: ”Meidät on kutsuttu – – lunastamaan maan kansat. Isät eivät voi päästä täydellisyyteen ilman meitä, emmekä me voi päästä täydellisyyteen ilman isiä. Tämän pyhän pappeuden ketjun täytyy olla olemassa. Se on liitettävä yhteen viimeisimmästä maan päällä elävästä sukupolvesta aina isä Aadamiin asti, jotta kaikki ne, jotka voidaan pelastaa, tuotaisiin takaisin ja asetettaisiin sinne, missä he voivat saada pelastuksen ja kirkkauden jossakin valtakunnassa.”⁵

On suuri siunaus saada elää tämän taloudenhoitokauden aikana. Meille on opetettu kuolevaisuutta edeltäneestä elämästämme ja valinnoistamme siellä, me ymmärrämme tarkoituksemme kuolevaisuudessa, meillä on pappeus ja temppelitoimitukset, jotka ovat välttämättömiä perheiden sinetöimiseksi iankaikkisesti, ja meillä on voimavarat viedä tätä suurta työtä eteenpäin. Kuten profeetta Joseph Smith kysyi: ”Emmekö me jatkaisi näin suuressa asiassa?” (Ks. OL 128:22.)