Oppiaiheeni uskosta

Muutama vuosi sitten pidin perheillassa oppiaiheen uskosta. Perheessäni oli puhuttu uskosta usein ja paljon, koska isoveljelläni oli kysymyksiä siitä, miksi me tarvitsemme uskoa. Minä kylvin pieneen kuppiin siemenen, jonka olin säästänyt cantaloupemelonista. Sanoin perheelleni, että usko on kuin siemen. Jos siemenestä pitäisi hyvää huolta, se itäisi ja kasvaisi.

Meillä ei ollut koskaan ollut paljoakaan menestystä puutarhanhoidossa. Mutta toivoin, että saisin tämän kasvin kasvamaan ja että voisin olla hyvänä esimerkkinä uskosta. Panin kupin ikkunalle ja huolehdin siitä. Odotin ja rukoilin, että siemeneni alkaisi kasvaa.

Olin miltei luopunut toivosta, mutta viikon kuluttua näin vihdoin jotakin vihreää itävän. Se sai kasvaa ikkunalla vielä toisen viikon. Sitten vanhempani auttoivat minua löytämään takapihan kukkapenkistä paikan, johon saatoin istuttaa kasvin.

Pidin hyvää huolta kasvistani. Kastelin sitä ja kitkin pois rikkaruohot. Se kasvoi koko ajan yhä suuremmaksi. Olin hyvin innoissani!

Viikkojen kuluttua huomasin kukkia ja sitten alkoi näkyä pieniä hedelmiä. Katselimme, kuinka yhdestä pienestä siemenestäni versoneessa köynnöksessä kasvoi seitsemän cantaloupemelonia. Minulle se oli ihme ja vastaus rukouksiini. Hedelmä oli makeaa, aivan kuten sanotaan kohdassa Alma 32:42: ”Ja uutteruutenne ja uskonne ja kärsivällisyytenne ansiosta ravitessanne sanaa, jotta se juurtuisi teissä, katso, lopulta te saatte poimia sen hedelmää, joka on mitä kallisarvoisinta, joka on makeampaa kuin kaikki, mikä on makeaa.”

Tämä kokemus teki minut hyvin onnelliseksi ja opetti minulle ja perheellemme, että usko on Jeesuksen Kristuksen evankeliumin tosi periaate.