2014
Tulla täydelliseksi Kristuksessa
Heinäkuu 2014


Tulla täydelliseksi Kristuksessa

Kuva
Vanhin Gerrit W. Gong

Se, että ymmärrämme Vapahtajan lahjoittaman sovittavan rakkauden, voi vapauttaa meidät täydellisyyteen liittyvistä itse aiheutetuista, virheellisistä ja epärealistisista odotuksista.

Kuva
Portrait painting of Jesus christ.

Howard Lyonin teos Maailman valo, kopiointi kielletty

Laulamme lastemme kanssa ”Mua Jeesus rakastaa, Mä hellyytensä tunnen”1.

Vapahtajan lahjoittama sovittava rakkaus on ”maitoa ja hunajaa ilmaiseksi ja maksutta” (2. Nefi 26:25). Ääretön ja iankaikkinen (ks. Alma 34:10) sovitus kutsuu meitä ”[tulemaan] Kristuksen luokse ja [tulemaan] täydellisiksi hänessä” (Moroni 10:32).

Se, että ymmärrämme Vapahtajan lahjoittaman sovittavan rakkauden, voi vapauttaa meidät täydellisyyteen liittyvistä itse aiheutetuista, virheellisistä ja epärealistisista odotuksista. Tämä ymmärrys suo meidän päästää irti epätäydellisyyteemme liittyvistä peloista – pelosta että teemme virheitä, pelosta että emme ole kyllin hyviä, pelosta että olemme epäonnistuneet verrattuna muihin, pelosta että emme tee riittävästi ansaitaksemme Hänen rakkauttaan.

Vapahtajan lahjoittama sovittava rakkaus auttaa meitä tulemaan anteeksiantavammiksi ja vähemmän tuomitseviksi muita ja itseämme kohtaan. Tämä rakkaus korjaa ihmissuhteemme ja suo meille tilaisuuksia rakastaa, ymmärtää ja palvella kuten Vapahtajamme palvelisi.

Hänen sovittava rakkautensa muuttaa käsityksemme täydellisyydestä. Me voimme turvata Häneen, pitää tarkoin Hänen käskynsä ja pysyä uskossa (ks. Moosia 4:6) – samalla kun tunnemme myös suurempaa nöyryyttä, kiitollisuutta ja riippuvuutta Hänen ansioistaan, laupeudestaan ja armostaan (ks. 2. Nefi 2:8).

Laajemmassa mielessä tuleminen Kristuksen luokse ja tuleminen täydelliseksi Hänessä sijoittaa täydellisyyden meidän henkemme ja ruumiimme iankaikkisen matkan – pohjimmiltaan meidän sielumme (ks. OL 88:15) iankaikkisen matkan – yhteyteen. Meistä tulee täydellisiä siten, että kuljemme läpi fyysisen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen, jolloin kaikki palautetaan ”oikeaan ja täydelliseen muotoonsa” (Alma 40:23). Siihen sisältyy hengellisen syntymän prosessi, joka saa aikaan voimallisen muutoksen sydämessämme ja haluissamme (ks. Moosia 5:2). Se kuvastaa koko elämän kestävää jalostumistamme, kun palvelemme Kristuksen kaltaisesti ja olemme kuuliaisia Vapahtajan käskyille ja tekemillemme liitoille. Ja siihen liittyy täydelliseksi tekevä suhde elävien ja kuolleiden välillä (ks. OL 128:18).

Sanan täydellisyys ymmärretään toisinaan kuitenkin virheellisesti tarkoittavan sitä, ettei koskaan tee yhtään virhettä. Kenties sinä tai joku tuntemasi henkilö yritätte kovasti olla täydellisiä tällä tavoin. Koska tämänkaltainen täydellisyys tuntuu aina olevan ulottumattomissa, parhaimmatkin ponnistelumme voivat tehdä meistä ahdistuneita, lannistuneita tai uupuneita. Yritämme turhaan hallita olosuhteitamme ja ympärillämme olevia ihmisiä. Olemme huolissamme heikkouksista ja virheistä. Itse asiassa mitä kovemmin me yritämme, sitä kauempana me saatamme tuntea olevamme tavoittelemastamme täydellisyydestä.

Pyrin seuraavassa syventämään ymmärrystämme Jeesuksen Kristuksen sovituksen opista sekä siitä rakkaudesta ja laupeudesta, jonka Vapahtaja meille lahjoittaa. Kutsun teitä soveltamaan ymmärrystänne sovituksen opista käytäntöön auttaaksenne itseänne ja muita, kuten lähetyssaarnaajia, opiskelijoita, nuoria naimattomia aikuisia, isiä, äitejä, yksinhuoltajia ja muita, jotka kenties tuntevat paineita täydellisyyden saavuttamisesta tai täydellisenä olemisesta.

Jeesuksen Kristuksen sovitus

Meidän Vapahtajamme sovitus, joka on ollut valmistettuna maailman perustamisesta asti (ks. Moosia 4:6–7), suo meidän oppia, tehdä parannusta ja kasvaa omien kokemustemme ja valintojemme kautta.

Tässä kuolevaisuuden koetusajassa sekä se hengellinen kasvu, jota tapahtuu vähitellen ”rivi rivin päälle” (ks. OL 98:12), että ne hengelliset kokemukset, jotka saavat aikaan mullistavan ”voimallisen muutoksen” sydämessä (ks. Alma 5:12–13; Moosia 5:2), auttavat meitä tulemaan Kristuksen luokse ja tulemaan täydellisiksi Hänessä. Tuttu ilmaus ”kestää loppuun asti” muistuttaa meitä siitä, että iankaikkisessa kasvussa on usein kyse sekä ajasta että kasvuvaiheista.

Mormonin kirjan viimeisessä luvussa suuri profeetta Moroni opettaa meille, kuinka voimme tulla Kristuksen luokse ja tulla täydellisiksi Kristuksessa. Me kiellämme itseltämme kaiken jumalattomuuden. Me rakastamme Jumalaa koko väkevyydestämme, mielestämme ja voimastamme. Silloin Kristuksen armo riittää meille, niin että me Hänen armostaan voimme olla täydellisiä Hänessä. Jos me emme kiellä Jumalan voimaa, meidät voidaan pyhittää Kristuksessa Jumalan armosta, mikä kuuluu Isän liittoon meidän syntiemme anteeksiantamiseksi, niin että meistä tulee pyhiä, tahrattomia. (Ks. Moroni 10:32–33.)

Viime kädessä juuri Vapahtajan suuri ja viimeinen uhri saa aikaan armon, ”joka voittaa oikeudenmukaisuuden ja saa aikaan keinon, jolla ihmiset voivat saada parannukseen johtavan uskon” (Alma 34:14–15). Tosiaan ”parannukseen johtava uskomme” on meille välttämätön, jotta voimme tulla Kristuksen luokse, tulla täydellisiksi Hänessä ja päästä osallisiksi ”suuren ja iankaikkisen lunastussuunnitelman” siunauksista (ks. Alma 34:16).

Vapahtajamme sovituksen täydellinen vastaanottaminen voi lisätä uskoamme ja antaa meille rohkeutta päästää irti rajoittavista odotuksista, jotka jotenkin vaativat meitä olemaan täydellisiä tai tekemään asiat täydellisesti. Mustavalkoisen ajattelun mukaan kaikki on joko ehdottoman täydellistä tai toivottoman vajavaista. Mutta Jumalan poikina ja tyttärinä me voimme kiitollisina hyväksyä, että me olemme Hänen suurenmoisimpia luomuksiaan (ks. Ps. 8:4–7; Hepr. 2:7), vaikka kehityksemme onkin vielä kesken.

Kun ymmärrämme Vapahtajamme lahjoittamaa sovittavaa rakkautta, me lakkaamme pelkäämästä, että Hän voisi olla ankara, vikoja etsivä tuomari. Sen sijaan me tunnemme varmuutta, sillä ”ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen” (Joh. 3:17). Ja me ymmärrämme, että kasvamiseen tarvitaan aikaa ja kasvuvaiheita (ks. Moos. 7:21).

Täydellinen esikuvamme

Vain meidän Vapahtajamme on elänyt täydellisen elämän, ja Hänkin oppi ja kasvoi kuolevaisuuden kokemuksen aikana. Eipä Hänkään ”aluksi saanut täyteydestä vaan jatkoi armosta armoon, kunnes – – sai täyteyden” (OL 93:13).

Kuva
Christ as a youth learning carpentry skills in a carpenter's shop. Joseph, the husband of Mary, is watching him.

Kuolevaisuuden kokemalla Hän oppi ottamaan päällensä meidän heikkoutemme, jotta Hän ”osaisi lihan mukaisesti auttaa kansaansa” (Alma 7:12). Hän ei antanut myöten kiusauksille, synneille tai päivittäisille paineille, vaan Hän laskeutui kuolevaisuuden kaikkien koettelemusten ja haasteiden alapuolelle (ks. OL 122:8).

Vuorisaarnassa Vapahtaja käskee meitä: ”Olkaa siis täydellisiä” (Matt. 5:48). Kreikankielinen sana, jonka vastineena on käytetty sanaa täydellinen, voidaan kääntää myös sanoilla ”kokonainen, ehyt ja täysin kehittynyt” (ks. PKO, ”Täydellinen”). Vapahtajamme pyytää meitä tulemaan kokonaisiksi, ehyiksi, täysin kehittyneiksi – tulemaan täydellisiksi niissä hyveissä ja ominaisuuksissa, joista Hän ja taivaallinen Isämme ovat esikuvia.2

Katsokaamme, kuinka sovituksen opin soveltaminen käytäntöön voi auttaa niitä, joista tuntuu, että heidän täytyy saavuttaa täydellisyys tai olla täydellisiä.

Perfektionismi

Se, että ymmärtää täydellisenä olemisen merkityksen väärin, voi johtaa perfektionismiin – asenteeseen tai käyttäytymismalliin, joka muuttaa ihailtavan halun olla hyvä epärealistiseksi odotukseksi täydellisyydestä nyt. Toisinaan perfektionismi syntyy siitä tunteesta, että vain ne, jotka ovat täydellisiä, ansaitsevat tulla rakastetuiksi, tai että me emme ansaitse olla onnellisia, ellemme ole täydellisiä.

Perfektionismi voi aiheuttaa unettomuutta, ahdistusta, viivyttelyä, lannistumista, puolustelua ja masennusta. Nämä tunteet voivat syrjäyttää sen rauhan, ilon ja varmuuden, jota Vapahtajamme haluaa meidän tuntevan.

Lähetyssaarnaajat, jotka haluavat olla täydellisiä nyt, saattavat ahdistua tai lannistua, jos he eivät kyllin nopeasti opi lähetyskenttänsä kieltä, ohjaa ihmisiä kasteelle tai saa lähetystyön johtotehtäviä. Kyvykkäille nuorille, jotka ovat tottuneet saavutuksiin, lähetystyö saattaa olla elämän ensimmäinen suuri haaste. Mutta lähetyssaarnaajat voivat olla täsmällisen kuuliaisia olematta täydellisiä. He voivat mitata menestymistään ensisijaisesti sillä, miten sitoutuneita he ovat auttamaan yksilöitä ja perheitä ”tulemaan uskollisiksi kirkon jäseniksi, jotka nauttivat Pyhän Hengen läsnäolosta”3.

Oppilaat, jotka aloittavat uuden kouluvuoden – varsinkin ne, jotka muuttavat kotoa opiskelupaikkakunnalle – tuntevat sekä jännitystä että huolta. Opiskelijoiden, urheilijoiden, taiteilijoiden sekä muiden tunteet omasta suosiosta ja ylemmyydestä vaihtuvat tunteisiin omasta mitättömyydestä keskellä jotakin suurta ja tuntematonta valtavirtaa. Perfektionismiin taipuvaiset opiskelijat tuntevat helposti, että riippumatta siitä, miten kovasti he yrittävätkin, he ovat epäonnistuneet, elleivät he ole parhaita kaikessa.

Opiskelijat voivat oppia, että kun otetaan huomioon elämän vaatimukset, niin toisinaan kaiken voitavansa tekeminen riittää oikein hyvin eikä aina ole mahdollista olla aivan parhaiden joukossa.

Me asetamme odotuksia täydellisyydestä myös omassa kodissamme. Isä tai äiti saattaa tuntea olevansa pakotettu olemaan täydellinen puoliso, vanhempi, perheenemäntä, perheen elättäjä tai myöhempien aikojen pyhiin kuuluvan täydellisen perheen jäsen – nyt.

Mikä auttaa niitä, jotka kamppailevat perfektionististen taipumusten kanssa? Avoimet, tukea ilmaisevat kysymykset välittävät hyväksyntää ja rakkautta. Ne kannustavat muita keskittymään myönteiseen. Ne suovat meidän määrittää, mikä meidän mielestämme sujuu hyvin. Perhe ja ystävät voivat välttää kilpailevaa vertailua ja sen sijaan kannustaa vilpittömästi.

Toinen perfektionismin vakava puoli on se, että vaadimme muita noudattamaan omia epärealistisia, tuomitsevia tai ankaria mittapuitamme. Tällainen käyttäytymismalli voi itse asiassa viedä Vapahtajan sovituksen siunaukset omasta elämästämme ja muiden elämästä tai rajoittaa niitä. Esimerkiksi nuoret naimattomat aikuiset saattavat laatia luettelon puolisoehdokkaan toivotuista ominaisuuksista eivätkä sitten onnistu solmimaan avioliittoa, koska heillä on tulevaan kumppaniin kohdistuvia epärealistisia odotuksia.

Siten joku sisar saattaa olla haluton harkitsemaan seurustelua hienon, kelvollisen veljen kanssa, joka ei täytä hänen perfektionistisen taulukkonsa vaatimuksia – kyseinen veli ei tanssi hyvin, ei suunnittele tulevansa rikkaaksi, ei ole palvellut lähetystyössä tai myöntää, että hänellä on ollut pornografian kanssa ongelma, jonka hän on sittemmin selvittänyt parannuksen ja neuvonnan avulla.

Samalla tavoin joku veli saattaa jättää harkitsematta seurustelua hienon, kelvollisen sisaren kanssa, joka ei sovi hänen epärealistiseen mielikuvaansa – kyseinen sisar ei ole urheilullinen, Apuyhdistyksen johtaja, kauneuskuningatar, taitava taloudenpitäjä tai myöntää, että hänellä on ollut aiemmin viisauden sanaan liittyvä heikkous, joka on nyt selvitetty.

Tietenkin meidän täytyy miettiä, mitä ominaisuuksia toivomme itseltämme ja mahdolliselta puolisolta. Meidän tulee pitää kiinni korkeimmista toiveistamme ja mittapuistamme. Mutta jos olemme nöyriä, me löydämme yllätykseksemme hyvyyttä odottamattomista paikoista, ja voimme luoda mahdollisuuksia kasvaa lähemmäksi jotakuta, joka ei – kuten emme mekään – ole täydellinen.

Usko tunnustaa sen, että parannuksenteon ja sovituksen voiman ansiosta heikkoudesta voi tulla vahvuutta ja synnit, joista on tehty parannus, voi todella saada anteeksi.

Onnellinen avioliitto ei ole tulosta siitä, että kaksi täydellistä ihmistä antaa avioliittolupaukset. Pikemminkin omistautuminen ja rakkaus kasvavat, kun kaksi epätäydellistä ihmistä rakentavat, siunaavat, auttavat, kannustavat ja antavat anteeksi matkan varrella. Erään meidän aikamme profeetan vaimolta kysyttiin kerran, miltä tuntuu olla naimisissa profeetan kanssa. Hän vastasi viisaasti, ettei hän ollut mennyt naimisiin profeetan kanssa. Hän oli yksinkertaisesti solminut avioliiton sellaisen miehen kanssa, joka oli täysin omistautunut kirkolle saamastaan tehtävästä riippumatta.4 Toisin sanoen ajan mittaan mies ja vaimo kasvavat yhdessä – yksilöinä ja avioparina.

Täydellisen aviopuolison, täydellisen koulutuksen, täydellisen työpaikan tai täydellisen omakotitalon odottaminen on pitkää ja yksinäistä. Olemme viisaita, kun seuraamme Henkeä elämän tärkeissä päätöksissä emmekä anna perfektionististen vaatimusten herättämien epäilysten estää edistymistämme.

Te, jotka kenties tunnette jatkuvia paineita tai ahdistusta – kysykää vilpittömästi itseltänne: ”Määrittelenkö täydellisyyden ja menestyksen Vapahtajan sovittavan rakkauden oppien mukaan vai maailman mittapuiden mukaan? Mittaanko menestymistä tai epäonnistumista sen mukaan, miten Pyhä Henki vahvistaa vanhurskaat toiveeni, vai jonkin maailman mittapuun mukaan?”

Te, jotka tunnette fyysistä tai emotionaalista uupumusta – alkakaa huolehtia siitä, että saatte säännöllisesti unta ja lepoa, ja varatkaa aikaa syömiseen ja rentoutumiseen. Huomatkaa, ettei kiireisyys ole samaa kuin kelvollisuus eikä kelvollisuus edellytä täydellisyyttä.5

Te, jotka olette taipuvaisia näkemään omat heikkoutenne tai puutteenne – tuntekaa riemullista kiitollisuutta siitä, mitä teette hyvin, olipa se sitten suurta tai pientä.

Te, jotka pelkäätte epäonnistumista ja jotka viivyttelette toisinaan siksi, että valmistaudutte liikaakin – vakuuttukaa ja rohkaistukaa siitä, ettei ole mitään tarvetta vetäytyä haastavista toiminnoista, jotka voivat tuoda mukanaan suurta kasvua!

Tarpeen tullen etsikää hengellisiä neuvoja tai pätevää lääkärinhoitoa, joka auttaa teitä rentoutumaan, omaksukaa myönteisiä tapoja ajatella ja jäsentää elämäänne, vähentäkää itsellenne vahingollisia käytösmalleja sekä kokekaa ja ilmaiskaa enemmän kiitollisuutta.6

Kärsimättömyys on esteenä uskolle. Usko ja kärsivällisyys auttavat lähetyssaarnaajia ymmärtämään uutta kieltä tai kulttuuria, opiskelijoita hallitsemaan uusia oppiaineita sekä nuoria naimattomia aikuisia aloittamaan ihmissuhteiden luomisen sen sijaan että odottaisivat kaiken olevan täydellistä. Usko ja kärsivällisyys auttavat myös niitä, jotka odottavat temppelin sinetöintiselvitystä tai pappeuden siunausten palauttamista.

Kun me toimimme emmekä ole toiminnan kohteita (ks. 2. Nefi 2:14), me voimme suunnistaa toisiaan täydentävien hyveiden keskellä ja saavuttaa elämän aikana suurta kasvua. Nämä hyveet voivat ilmetä vastakohtaisuutena, joka on ”osista syntyvä kokonaisuus” (2. Nefi 2:11).

Voimme esimerkiksi lakata olemasta laiskoja (ks. OL 88:124) juoksematta kuitenkaan nopeammin kuin meillä on voimia (ks. Moosia 4:27).

Voimme ”tehdä innokkaasti työtä hyvän asian puolesta” (OL 58:27) ja samalla aika ajoin pysähtyä ja lakata huolehtimasta muistaen, että Herra on Jumala (ks. Ps. 46:11; ks. myös OL 101:16).

Me voimme löytää elämämme kadottamalla sen Vapahtajan tähden (ks. Matt. 10:39; 16:25).

Me voimme tehdä hyvää väsymättä (ks. OL 64:33; ks. myös Gal. 6:9) ja samalla varata sopivasti aikaa hengelliseen ja fyysiseen virkistymiseen.

Mielemme voi olla kevyt ilman että olisimme kevytmielisiä.

Voimme nauraa sydämellisesti muiden kanssa, ei ylimielisesti heille.

Vapahtajamme ja Hänen sovituksensa kutsuvat meitä tulemaan Kristuksen luokse ja tulemaan täydellisiksi Hänessä. Kun teemme niin, Hän lupaa, että Hänen armonsa ”riittää teille, niin että te hänen armostaan voitte olla täydellisiä Kristuksessa” (Moroni 10:32).

Te, joita painaa huoli tulla täydelliseksi tai olla täydellinen nyt – meidän Vapahtajamme lahjoittama sovittava rakkaus vakuuttaa meille:

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.

– – Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:28, 30.)7

Viitteet

  1. ”Mua Jeesus rakastaa”, Lasten laulukirja, s. 43.

  2. Ks. myös ”Kohti täydellisyyttä”, Valkeus, tammikuu 1996, s. 86–88.

  3. Saarnatkaa minun evankeliumiani – lähetystyöpalvelun opas, 2005, s. 10.

  4. Ks. Lavina Fielding, ”Camilla Kimball – sisar joka janoaa tietoa”, Valkeus, helmikuu 1976, s. 6.

  5. Ks. esim. Dieter F. Uchtdorf, ”Neljä nimitystä”, Liahona, toukokuu 2013, s. 58–61. Presidentti Uchtdorf varoittaa myös: ”Jotkut saattavat jopa ajatella, että heidän arvonsa riippuu heidän tehtävälistansa pituudesta” (”Asioista, joilla on eniten merkitystä”, Liahona, marraskuu 2010, s. 20).

  6. Tämän näkemyksen ovat esittäneet Carlos F. ja Alane Kae Watkins, jotka toimivat mielenterveysneuvojina Aasian vyöhykkeellä toimipaikkanaan Hongkong. Muita tässä artikkelissa mainittuja näkemyksiä ovat esittäneet Susan Gong, Larry Y. ja Lynda Wilson, Randy D. ja Andrea Funk, Janet S. Scharman sekä Jakartan lähetyskentän lähetyssaarnaajat Indonesiassa.

  7. Ks. myös Cecil O. Samuelson, ”What Does It Mean to Be Perfect?”, New Era, tammikuu 2006, s. 10–13; Janet S. Scharman, ”Seeking Perfection without Being a Perfectionist”, julkaisussa Virtue and the Abundant Life: Talks from the BYU Religious Education and Wheatley Institution Symposium, toim. Lloyd D. Newell et al., 2012, s. 280–302.