Kymmenen vinkkiä nuorten aikuisten vanhemmille

Seuraavassa on joitakin haasteita, joita nuoret aikuiset kohtaavat tämän päivän maailmassa, sekä kysymyksiä, joita nuo haasteet herättävät vanhemmissa.

Pysyminen pidempään naimattomana. Se yhteiskunnallinen trendi, että perhe perustetaan myöhemmin elämässä, voi jättää joillekin nuorille aikuisille tunteen ainaisesta keskenkasvuisuudesta. Muut kantavat huolta miettien, menevätkö he koskaan naimisiin tai saavatko he koskaan lapsia. Kuinka me vanhemmat voimme parhaiten auttaa heitä omaksumaan iankaikkisen näkökulman?

Taloudellinen epävarmuus. Monilla tämän päivän nuorista aikuisista ei kenties ole samanlaista taloudellista tilannetta kuin vanhemmillaan. Heidän on ehkä vaikea saada työpaikkaa – yliopistokoulutuksellakin – tai elättää perhettä. Pitäisikö meidän vanhempien tarjoutua auttamaan taloudellisesti vai pitäisikö meidän olettaa, että lapsemme kasvavat selvittäessään omia talousasioitaan?

Hämmentävät vaihtoehdot. Tämän päivän nuorilla aikuisilla saattaa olla enemmän valinnanvaraa, kun he tekevät päätöksiä urasta. Mutta toisinaan kaikki nuo vaihtoehdot voivat tuntua hämmentäviltä. Kuinka vanhemmat voivat auttaa aikuisia lapsia ottamaan selvää vaihtoehdoista mutta myös valitsemaan tyydytystä tuottavan uran?

Asuminen vanhempien luona. Kasvava määrä 18–34-vuotiaita nuoria aikuisia asuu vanhempien luona, menivätpä he naimisiin tai eivät. Kun aikuiset lapset asuvat vanhempiensa luona, kuinka vanhempien pitäisi asianmukaisella tavalla neuvotella asioista, kuten kuka maksaa ruokaostokset ja kuinka lastenlapsia opetetaan tavoille?

Uskonnollinen osallistuminen. Nykyään kaikissa uskontokunnissa nuoria aikuisia on luultavasti vähemmän mukana kirkon toiminnassa kuin nuoria aikuisia oli sukupolvea aikaisemmin. Kuinka me vanhemmat voimme kannustaa aikuisia lapsiamme pysymään aktiivisina kirkossa? Kuinka voimme tukea heitä hengellisesti, vaikka he päättävätkin jäädä pois kirkon toiminnasta?

Vaikka aikuiset lapsemme saattavatkin olla jossakin taidossa tai suorituksessa meitä parempia, he silti tarvitsevat vanhempiensa tukea ja ansaitsevat sen suunnistaessaan maailmassa. Seuraavassa on mietittäväksi kymmenen ohjetta.

1. Ottakaa selville, mitä lapsenne haluavat ja rakastavat. Sen sijaan, että kertoisitte nuorille aikuisille lapsillenne, kuinka voi saada sen, mitä te arvelette heidän tarvitsevan, kysykää, mitä arvoja, tavoitteita ja unelmia heillä on. He saattavat pyytää, että autatte heitä kartoittamaan polun sinne pääsemiseksi. Jos he tekevät niin, antakaa heidän unelmiensa opastaa keskustelujanne. Perehtykää vaihtoehtojen hyviin ja huonoihin puoliin, rukoilkaa johdatusta ja jatkakaa keskustelua. Mikäli he eivät tiedä, mitä he haluavat, kannustakaa heitä tapaamaan ammatinvalinnanohjaaja, tekemään ammatillisen suuntautumisen arviointitestejä tai saamaan lisäkokemusta työn ja vapaaehtoistyön avulla.

2. Tutkikaa rukoillen jakeita OL 121:34–46. Nämä jakeet soveltuvat hienosti äiteihin ja isiin. Niissä opetetaan oikeita periaatteita siitä, kuinka voimme vanhurskaasti opastaa aikuisia lapsiamme.

3. Panostakaa suhteisiin monien nuorten aikuisten kanssa. Saatatte huomata, että muidenkin lapset ovat kiinnostuneita siitä, kuinka te selviydyitte ollessanne itse kaksi-kolmekymppisiä. Nuoria aikuisia kiinnostaa, kuinka vanhemmat aikuiset ratkaisivat kilpailevien asioiden tärkeysjärjestyksen, valitsivat uran tai tiesivät, milloin he olivat löytäneet itselleen puolison. Kun olette kanssakäymisissä näiden nuorten aikuisten kanssa, ymmärrätte paremmin, mitä haasteita heidän sukupolvensa kohtaa.

4. Tuokaa esiin heidän lahjojaan. Se, että autatte nuoria aikuisia löytämään kykyjään ja kiinnostuksen kohteitaan, voi auttaa heitä kuvittelemaan mielessään tyydytystä tuottavan tulevaisuuden. Tuokaa esiin, että ihmiset nauttivat jostakin asiasta yleensä vasta sitten kun he panostavat siihen niin, että osaavat sen. Niidenkin, joilla on paljon lahjakkuutta luonnostaan, täytyy käyttää aikaa sen kehittämiseen voidakseen menestyä.

5. Luottakaa heidän päätöksiinsä. Tämä ei tarkoita sitä, että uskoisitte heidän aina tekevän täydellisiä valintoja. Se tarkoittaa luottamista siihen, että he pystyvät olemaan sinnikkäitä, että Jumala on anteeksiantava ja että elämä voi olla syvällisen merkityksellistä silloinkin, kun siihen sisältyy epäonnistumisesta selviytymistä tai koettelemusten kestämistä. Trauma voi jättää pieniin lapsiin pysyviä jälkiä, mutta nuoret aikuiset kasvavat voittaessaan esteitä sen sijaan että välttäisivät niitä. Antakaa emotionaalista ja käytännön tukea, kannustakaa heitä irrottautumaan hetkeksi stressitilanteista, rukoilkaa heidän kanssaan ja heidän puolestaan sekä ujuttakaa väliin hieman huumoria.

6. Kehukaa heitä heidän ponnisteluistaan. Se, että kehutte nuoria aikuisia uutteruudesta ja sinnikkyydestä, auttaa heitä jatkamaan työtehtävissä pidempään, ottamaan vastaan lisää haasteita ja kokemaan iloa työnteostaan. Presidentti Thomas S. Monsonin lausumassa ohjeessa sanotaan: ”Työ tuo tulosta, tyhjät toiveet turhia.”¹

7. Etsikää innoitusta. Rukouksemme ja uskomme auttavat sydäntämme avautumaan, jotta Jumala voi muuttaa meidät. Eräs tuntemani nainen kantoi huolta siitä, millaisia televisio-ohjelmia hänen aikuiset lapsensa antoivat omien lastensa katsoa. Hän tunsi, että ohjelmat antoivat mallia epäkunnioituksesta ja riitelystä, vaikka näitä ohjelmia pidettiinkin lapsille sopivina. Hän ei halunnut sekaantua asiaan, vaan hän rukoili ja paastosi toistuvasti tietääkseen, mitä tehdä tai sanoa. Eräänä aamuna hänen miniänsä soitti pyytäkseen neuvoa siihen, kuinka voisi käsitellä lastensa keskuudessa vallitsevaa epäkunnioitusta ja riitelyä. Ystäväni kertoi huomioistaan, jotka liittyivät televisio-ohjelmiin – joiden vaikutusta hänen miniänsä ei ollut koskaan huomannut. Nuoret vanhemmat puhuivat asiasta lastensa kanssa. Sovittiin muutoksista, ja ilmapiiri kodissa parani.

8. Puhukaa rahasta. Pitäkää mielessänne oma tilanteenne sekä kunkin lapsenne kypsyys ja päättäkää rukoillen, millaista taloudellista apua – jos ollenkaan – annatte lapsillenne. Kenties he tarvitsevat apuanne vain talousarvion laatimisessa. Jos annatte heille taloudellista apua, niin tehkää heti alussa selväksi, haluatteko, että rahat maksetaan takaisin tai käytetään tietyllä tavalla. Antakaa heille sitten ilomielin vastuu käyttää omia varojaan ja oppia virheistä, kuten tulemaan huomenna toimeen ilman, jos he tänään elävät yli varojensa.

9. Olkaa nöyriä. Kun tunnette halua soimata itseänne vanhemmuuden virheistä, yrittäkää itsenne nöyryyttämisen sijaan syventää nöyryyttänne. Pyytäkää ystävällisesti anteeksi, kertokaa, mitä aiotte tehdä edistyäksenne, ja kulkekaa sitten eteenpäin luottavaisin mielin. Antakaa lastenne teitä havainnoimalla päätellä, että virheet eivät ole kaiken loppu, että anteeksipyynnöt eivät ole heikkouden merkki ja että muille ja itsellemme anteeksiantaminen tuo rauhaa.

10. Mitatkaa todellista menestymistä. Kun keskitymme liikaa siihen, miten muut arvioivat meitä meidän lastemme valintojen pohjalta (joko hyvällä tai huonolla tavalla), me menetämme objektiivisuuden ja usein me menetämme Hengen vaikutuksen. Muistattehan, että meidän menestymisemme vanhempina ei määräydy sen mukaan, kuinka hyvin lapsemme elävät arvojemme mukaan, vaan sen mukaan, kuinka johdonmukaisesti ja epäitsekkäästi me itse elämme niiden mukaan.