Valmiina palvelemaan

Vartuin Minasin kaupungissa Uruguayssa. Kun olin kuusivuotias, äitini ja vanhemmat siskoni kastettiin kirkkoon. Isäni ei koskaan liittynyt kirkkoon, mutta hän oli aina iloinen siitä, että me kävimme kirkossa. Hän jopa noudatti viisauden sanaa ja maksoi kymmenykset.

Seurakuntamme oli hyvin pieni, eikä meillä ollut kirkkorakennusta. Kokoonnuimme vuokrarakennuksessa. Talon ulkopuolella oli pieni uima-allas, jota käytimme kasteisiin.

Kun kahdeksas syntymäpäiväni alkoi lähestyä, odotin innolla kasteelle pääsyä. Mutta kastepäivänä satoi ja oli hyvin kylmä. Äiti sanoi, että ehkä minun ei pitäisi mennä kasteelle sinä päivänä, koska sää oli kylmä. Mutta se oli syntymäpäiväni, ja halusin tulla kastetuksi sinä päivänä.

Muistan, kuinka puin ylleni valkoiset vaatteet ja menin altaaseen kastettavaksi. Tiesin, että vesi olisi kylmää, mutta minulla ei ollut kylmä. Tiesin, että tein oikein, ja minulla oli lämmin olo.

Hieman myöhemmin seurakunnallemme rakennettiin seurakuntakeskus. Siihen aikaan kirkon jäsenet saattoivat auttaa kokouspaikan rakentamisessa. Minun tehtävänäni oli poimia nauloja ja ruuveja, jotka olivat pudonneet maahan, jotta niitä voitaisiin jälleen käyttää. Se oli yksinkertainen tehtävä, mutta se oli minulle hyvin tärkeä. Se opetti minua palvelemaan, ja se auttoi minua valmistautumaan tulevaa kirkon palvelutyötä varten. Muistathan, että vaikka olet nuori, niin tekemilläsi asioilla on merkitystä.