Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma
Lupaus sydänten kääntymisestä
Äitini Mildred Bennion Eyring varttui Grangerin maaseutupaikkakunnalla Utahissa Yhdysvalloissa. Roy, yksi hänen veljistään, valitsi ammatikseen isänsä tavoin lampaiden kasvatuksen. Nuorukaisena hän vietti monia viikkoja poissa kotoa. Ajan mittaan hänen kiinnostuksensa kirkkoa kohtaan väheni. Lopulta hän muutti Idahoon, meni naimisiin ja sai kolme lasta. Hän kuoli 34-vuotiaana, kun hänen vaimonsa oli 28-vuotias ja heidän lapsensa olivat pieniä.
Vaikka Royn pieni perhe oli Idahossa ja äitini oli muuttanut 4 000 kilometrin päähän New Jerseyn osavaltioon, hän kirjoitti usein heille rakastavia ja kannustavia kirjeitä. Enoni perhe kutsui äitiäni hellästi Mid-tädiksi.
Vuodet vierivät, ja eräänä päivänä yksi serkuistani soitti minulle. Minulle kerrottiin, että Royn leski oli kuollut. Serkkuni sanoi: ”Mid-täti haluaisi sinun tietävän.” Mid-täti oli kuollut jo kauan sitten, mutta tämä perhe tunsi yhä hänen rakkautensa ja halusi kertoa uutisen minulle.
Minuun teki vaikutuksen se, miten samanlainen rooli äidilläni oli ollut kälynsä perheessä, kuin nefiläisillä profeetoilla oli ollut omissa perheissään heidän pysytellessään lähellä sukulaisiaan, jotka he halusivat tuoda Jeesuksen Kristuksen evankeliumin piiriin. Nefi kirjoitti aikakirjaa, jonka hän toivoi vaikuttavan veljiensä lapsiin siten, että nämä palaisivat Lehin, patriarkkansa, uskoon. Moosian pojat osoittivat sitä samaa rakkautta, kun he saarnasivat evankeliumia Lehin jälkeläisille.
Herra on antanut meille keinoja, joilla voimme tuntea rakkautta ikuisuuksiin ulottuvissa perheissä. Nuoret kirkossa nykyään tuntevat sydämensä kääntyvän perheensä ja sukunsa puoleen. He etsivät sellaisten sukulaistensa nimiä, joilla ei ollut mahdollisuutta vastaanottaa pelastuksen toimituksia tässä elämässä. He vievät nuo nimet temppeliin. Kun he astuvat kasteen vesiin, heillä on mahdollisuus tuntea Herran rakkautta ja niiden sukulaisten rakkautta, joiden puolesta he osallistuvat sijaistoimituksiin.
Muistan yhä rakkauden serkkuni äänessä, kun hän soitti ja sanoi: ”Äitimme on kuollut, ja Mid-täti haluaisi sinun tietävän.”
Ne teistä, jotka osallistuvat toimituksiin sukulaisten puolesta, auttavat heitä rakkaudesta, kuten Moosian pojat ja profeetta Nefi. Heidän laillaan te tunnette iloa niiden puolesta, jotka ottavat vastaan teidän uhrilahjanne. Tekin voitte odottaa tuntevanne samaa suurta tyydytystä kuin Ammon, joka sanoi lähetystyöpalvelustaan kaukaisten sukulaistensa keskuudessa:
”Sen tähden iloitkaamme, niin, me iloitsemme Herrasta; ja me riemuitsemme, sillä meidän ilomme on täysi; niin, me ylistämme Jumalaamme ikuisesti. Katso, kuka voi liikaa Herrasta iloita? Niin, kuka voi sanoa liikaa hänen suuresta voimastaan ja hänen armostaan ja hänen pitkämielisyydestään ihmislapsia kohtaan? Katso, minä sanon teille: En voi sanoa pienintäkään osaa siitä, mitä tunnen.” (Alma 26:16.)
Todistan, että ne rakkauden tunteet, joita teillä on sukulaisianne kohtaan – olivatpa he missä tahansa – ovat sen lupauksen täyttymistä, että Elia tulisi. Hän tosiaan on tullut. Lasten sydämet kääntyvät isien puoleen, ja isien sydämet kääntyvät lasten puoleen (ks. Mal. 3:23–24; JS–H 38–39). Kun tunnette halua löytää esivanhempienne nimiä ja viedä ne nimet temppeliin, te koette sen lupauksen täyttyvän.
On siunaus saada elää aikana, jolloin lupaus sydänten kääntymisestä on täyttymässä. Mildred Bennion Eyring tunsi sen kehotuksen sydämessään. Hän rakasti veljensä perhettä, ja hän piti heihin yhteyttä. He tunsivat sydämensä kääntyvän rakkaudessa Mid-tädin puoleen, koska he tiesivät hänen rakastavan heitä.