Meistä tulee kirkon jäseniä, kun meidät kastetaan ja konfirmoidaan

Mariela tuli koulusta kotiin otsa rypyssä. ”Mikä hätänä?” äiti kysyi samalla kun istutti kukkia puutarhaan.

”Sonia lupasi leikkiä minun kanssani, mutta sitten hän ei leikkinytkään”, Mariela sanoi. Hän lysähti maahan äidin viereen.

”Olen tosi pahoillani”, äiti sanoi. ”On tärkeää pitää lupaukset. Ensi viikolla kun sinut kastetaan ja konfirmoidaan, sinä teet liiton ja siinä sinäkin annat joitakin hyvin tärkeitä lupauksia.”

”Ihanko totta?” Mariela kysyi. Hän oli innoissaan kasteelle menemisestä.

Äiti istutti maahan keltaisia kukkasia. ”Sinä lupaat noudattaa käskyjä. Lupaat myös ottaa Jeesuksen Kristuksen nimen päällesi. Mitä taivaallinen Isä lupaa, jos teet näin?”

Mariela mietti, mitä hänelle oli opetettu Alkeisyhdistyksessä. ”Että Pyhä Henki on minun kanssani.”

”Aivan oikein”, äiti sanoi. ”Lisäksi sinusta tulee Jeesuksen kirkon jäsen. Millä tavoin voit pitää lupauksesi noudattaa käskyjä?”

”Voin olla ystävällinen ja voin puhua totta”, Mariela sanoi. ”Mitä se tarkoittaa, että otan Jeesuksen nimen päälleni?”

”Se tarkoittaa sitä, että yrität olla Hänen kaltaisensa ja tehdä sitä, mitä Hän haluaisi sinun tekevän”, äiti vastasi. ”Mitä voit tehdä ollaksesi Jeesuksen kaltainen?”

Mariela pyöritteli liilanväristä kukkaa sormissaan. ”Koulussa voin mennä istumaan uuden tytön viereen. Ja voin yrittää olla ystävällinen Sonialle”, hän sanoi.

”Nuo ovat hienoja ajatuksia”, äiti sanoi. ”Ja kun nautit sakramentin, voit muistaa lupauksesi.”

Mariela hymyili. ”Minä tiedän vielä yhden lupauksen – kastella kukkia, jotta meillä voi olla kaunis puutarha!”