Näin äitisi kasvot

Eräänä sunnuntaina kesällä 2002 heräsin ajatellen äitiäni, joka oli hiljattain kuollut. Olin käymässä entisessä kotiseurakunnassani Pacific Palisadesissa Kaliforniassa, missä äitini oli käynyt kirkossa miltei 50 vuoden ajan.

Polvistuin rukoukseen kertoakseni Herralle, miten paljon kaipasin äitiä, ja pyytääkseni hengellistä kokemusta sinä päivänä.

Aioin sinä iltapäivänä osallistua Illinoisin osavaltiossa sijaitsevan Nauvoon temppelin uudelleenvihkimislähetykseen Santa Monican vaarnakeskuksessa Kaliforniassa. Valitettavasti saavuin liian myöhään, eikä minua päästetty kokoukseen. Palasin autolleni ja lähdin ajamaan takaisin moottoritielle.

Ajaessani kuulin äänen sanovan: ”Randi, mene katsomaan Marya!” Mary on perheemme rakas ystävä ja harras jäsen eräässä toisessa kirkossa. Hän ja hänen tyttärensä Natasha asuivat Ruby-tätini naapurissa yli 25 vuotta. Koska lähellä ei asunut ketään heidän sukulaisiaan, heistä tuli osa meidän sukuamme. Sen jälkeen kun tätini kuoli vuonna 1984, äitini kävi usein tapaamassa Marya ja vei aina mukanaan jonkin pienen lahjan tai omia leipomuksiaan.

En ensin välittänyt saamastani kehotuksesta. Enhän voinut vain mennä ilmoittamatta, eikä minulla ollut mukanani matkapuhelinta, jolla olisin voinut soittaa hänelle. Yhtäkkiä kuulin äänen uudelleen, tällä kertaa kovemmin: ”Randi, mene katsomaan Marya!” Tällä kertaa noudatin neuvoa, vaikka ehdin hädin tuskin kääntyä ulosajoliittymään päästäkseni pois moottoritieltä.

Kun saavuin Maryn luo, hän tervehti minua mutta näytti sairaalta. Näin, että hän oli itkenyt. Kysyin häneltä, mikä oli hätänä. Hän vastasi, että hän oli ollut kovin kipeä ja tuskissa kaularankavamman takia. Lisäksi hänellä oli ruoka hyvin vähissä. Hän kertoi, että hän oli ollut liian kipeä kävelläkseen apteekkiin tai ruokakauppaan.

Kun kysyin häneltä, miksei hän ollut soittanut kenellekään perheemme jäsenelle, hän sanoi: ”Minä rukoilin ja pyysin taivaallista Isää lähettämään jonkun avukseni.”

Kerroin hänelle, että taivaallinen Isä oli kuullut hänen rukouksensa ja lähettänyt minut. Halasimme, ja sitten hän kertoi minulle jotakin, mitä en koskaan unohda. Hän sanoi: ”Kun tulit ovelleni, näin äitisi kasvot, en sinun kasvojasi.”

Tunsin heti äitini suloisen hengen lähelläni, ja tunsin innoitusta palvella samoin kuin äitini olisi palvellut. Olihan hänen elämänsä ollut täynnä muiden palvelemista.

Toivon, etten koskaan unohda Hengen äänen kuuntelemisen tärkeyttä ja sitä esimerkkiä, jonka äitini antoi minulle muiden palvelemisesta.