Turvatkaa Herraan

Pikkutyttönä seurasin isääni kaikkialle. Ihailin aina sitä, miten omistautunut hän oli Herralle. Hän asetti minulle korkean mittapuun epäitsekkäästä palvelemisesta. Joka vuosi hän otti viikon vapaata töistä. Sen sijaan että olisimme lähteneet matkalle, hän pyysi perhettämme auttamaan häntä maalaamaan naapurissa asuvan leskirouvan talon. Se on vain yksi esimerkki monista palveluksista. Hän ajatteli aina muita.

Kun olin lukiossa, isäni sairastui vakavasti. Rukoilin jatkuvasti ja pyysin, että taivaallinen Isä siunaisi isääni niin, että hän paranisi. Hän oli sairaalassa kuukauden, ja sitten hän kuoli.

Se oli perheellemme murhenäytelmä. Meille siinä ei ollut mitään järkeä, koska me tarvitsimme isäämme. Rukoilin, että ymmärtäisin, miksi niin tapahtui ja miksi taivaallinen Isä ei ollut vastannut rukouksiini. Minusta tuntui siltä kuin taivaat olisivat olleet hiljaa. En saanut vastausta rukouksiini. Minusta tuntui, että taivaallinen Isä oli jättänyt minut yksin. Mutta minä jatkoin rukoilemista.

Vuotta myöhemmin olin sakramenttikokouksessa, jossa puhuja luki kohdan Sananlaskujen kirjasta:

”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.

Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.” (Sananl. 3:5–6.)

Henki todisti minulle, että se oli vastaus rukoukseeni! Minun piti turvata Herraan. Sen vastauksen saaminen kesti kauan aikaa, eikä se ollut vastaus, jota olin kaivannut, mutta se oli aivan ihana vastaus rukoukseen. Minun ei ollut tarkoitus ymmärtää, miksi tapahtui niin kuin tapahtui. Minun oli tarkoitus turvata Herraan.

Kun sinä turvaat Herraan, voit tehdä mitä tahansa – silloinkin, kun se on todella vaikeaa – koska Hän ohjaa kulkuasi. Hän kulkee rinnallasi. Hän pitää sinua kädestä. Hän lähettää enkelinsä ympäröimään sinua. Se on minun todistukseni. Ja se on totta meidän kaikkien kohdalla.