Lisätkäämme laupeudentyötämme Vapahtajaa seuraten

”Se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen”, Vapahtaja on opettanut, ”mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava” (Luuk. 9:24).

Tästä kehotuksesta presidentti Thomas S. Monson on sanonut: ”Uskon Vapahtajan sanovan meille, että ellemme kadota itseämme palvelemalla muita, omalla elämällämme on vain vähän tarkoitusta. Ne, jotka elävät vain itselleen, ennen pitkää näivettyvät ja kuvaannollisesti kadottavat elämänsä, kun taas ne, jotka kadottavat itsensä palvelemalla muita, kasvavat ja kukoistavat – ja itse asiassa pelastavat elämänsä.”¹

Voi olla vaikea löytää riittävästi aikaa ja voimia auttaa perhettämme, naapureitamme, seurakuntamme jäseniä, yhteiskuntaamme ja jopa tuntemattomia. Milloin autamme ja kuinka, varsinkin kun meillä jokaisella on rajallinen määrä aikaa? Kuinka me palvelemme, kun olosuhteemme rajoittavat kykyjämme?

Meidän esikuvanamme on tietenkin Vapahtaja Jeesus Kristus, joka on kehottanut meitä seuraamaan Häntä (ks. Matt. 4:19). Vaikkei meillä olekaan Hänen jumalallista kutsumustaan, me voimme olla mukana Hänen palvelutehtävässään. Kuvaillessaan sitä palvelutehtävää apostoli Pietari sanoi, että Jeesus ”kulki ympäri maata, teki hyvää” (Ap. t. 10:38).

Jeesus paransi sairaita ja siunasi ahdistettuja (ks. Matt. 9:20–22; Mark. 8:22–25). Me emme ehkä tee samoja voimallisia ihmeitä, mutta me voimme lohduttaa kuolevia, sairaita ja surevia sekä täyttää heidän tarpeitaan.

Vapahtaja ruokki ihmeellisellä tavalla ne, joilla ei ollut yhtään ruokaa (ks. Matt. 14:15–21). Voimme antaa runsaita paastouhreja, palvella kirkon huoltotyön elintarviketuotantohankkeissa ja osallistua paikallisen yhteisön pyrkimyksiin ruokkia tarvitsevia.

Jeesus huomasi yksilön ja palveli häntä (ks. Luuk. 8:45–48). Kun pyrimme noudattamaan Hänen esimerkkiään, Henki avaa silmämme näkemään niitä, jotka kärsivät tai ovat yksinäisiä tai syrjäytyneitä. Ja meitä voidaan ohjata niin että voimme auttaa täyttämään heidän tarpeitaan.

Jeesus vietti aikaa toisten kanssa silloinkin, kun Hän ei ollut suunnitellut tekevänsä niin (ks. Luuk. 24:29), ja silloinkin, kun Hänellä oli omia huolenaiheita (ks. Matt. 14). Meitä neuvotaan palvelemaan viisaasti ja järjestyksessä ja kielletään juoksemasta nopeammin kuin meillä on voimaa (ks. Moosia 4:27). Mutta toisinaan suurimmat mahdollisuutemme palvella ja siunata tulevat silloin kun ne vähiten meille sopivat. Vapahtajan vertauksessa laupias samarialainen keskeytti heti matkansa huolehtiakseen henkihieverissä olevan miehen tarpeista (ks. Luuk. 10:30–37).

Kukaan ei ollut liian vähäinen Vapahtajan huomattavaksi tai liian mitätön Hänen autettavakseen (ks. Matt. 9:9–13). Vapahtajan tavoin mekin voimme rakastaa ja kohottaa muita opettaen heille parempaa tapaa ja kutsuen heitä kanssamme nauttimaan siitä yltäkylläisestä elämästä, jota Vapahtaja tarjoaa.

Taivaallinen Isä tuntee meidän ainutlaatuiset kykymme, olosuhteemme ja toiveemme, ja Hän tietää, kuinka voimme käyttää niitä siunataksemme muita. Kun lähestymme Häntä ja etsimme Hänen ohjaustaan, Hän auttaa meitä tietämään, ketä, missä ja kuinka voimme palvella.