Pappeuden siunaama

Liityin kirkkoon vuonna 1996, kun olin yksinhuoltajaäiti, useita vuosia kaksossisareni Theresan jälkeen. Kun Theresa kastettiin, eräs yhteinen ystävä sanoi minulle: ”Miksi hän haluaa liittyä siihen kirkkoon? Siellä naiset pidetään taka-alalla.”

Oltuani tekemisissä kirkon jäsenten kanssa tiesin, että ystäväni käsitys oli väärä – avioliitot, joita näin kirkon jäsenten keskuudessa, olivat joitakin lujimmista ja tasavertaisimmista, mitä olin koskaan nähnyt. Tiesin, että kirkossa vain miehillä on pappeus, mutta tunsin, että he käyttivät pappeutta kaikkien hyödyksi.

Tuo totuus vahvistui minulle, kun minulla todettiin rintasyöpä 11 vuotta kasteeni jälkeen. Uutisen kuultuani sain hengellisen kehotuksen pyytää pappeuden siunausta, minkä teinkin sinä iltana. Siunauksessa minulle luvattiin, että syöpä poistuisi kehostani, että kehoni tulisi terveeksi ja että Henki ohjaisi lääkäreitäni.

Tuo siunaus oli ensimmäinen monista, joita saisin seuraavien kolmen vuoden hoitojen ja leikkausten aikana. Se antoi minulle uskoa tietää, että parantuisin fyysisesti, jos se oli Herran tahto, tai parantuisin hengellisesti – ja saisin voimaa kestää koettelemukseni.

Koin tuota jälkimmäistä parantumista yhtenä iltana erään leikkauksen jälkeen. Muistan heränneeni tavattomissa kivuissa. Juuri silloin mieleeni tuli tämä ajatus: ”Tiedät, että paranet. Sinulle on luvattu, että kehosi tehdään terveeksi. Tiedät, että selviydyt tästä.”

Eräässä toisessa tilanteessa heräsin keskellä yötä huoleen tulevaisuudesta. ”Mitä minulle tapahtuu?” mietin. Sitä hätää kesti pari tuntia, mutta se oli ainoa kerta kolme vuotta kestäneen kamppailuni aikana, kun tunsin sellaista pelkoa. Saamieni pappeuden siunausten tuoma rauha tuki minua ja auttoi minua selviytymään asioista, joita en uskonut pystyväni kestämään.

Pappeus vahvisti minua edelleen kestämään leikkauksen jälkeisen tulehduksen ja korkean kuumeen. Yhtenä iltana tuona aikana lankoni tuli sairaalaan ja antoi minulle siunauksen. Kuume oli noussut koko päivän, mutta siunauksen jälkeen se laski tasaisesti. Olin vaikuttunut mutta en yllättynyt.

Näin lupauksen, että lääkäreitäni ohjattaisiin, täyttyvän. Kun heräsin yhden leikkauksen jälkeen, kirurgi tuli katsomaan minua.

”Olin jo lopettamassa”, hän selitti, ”mutta jokin kehotti minua menemään syvemmälle, ja löysin muita ongelmallisia alueita, jotka pystyin poistamaan. Meillä oli onnea, kun löysimme ne.”

Hän ei ollut kirkon jäsen, mutta aiemmin saamani siunauksen lupaus oli toteutunut. Henki oli ohjannut häntä.

Olen kiitollinen seurakunnassani ja perheessäni olevista kelvollisista pappeudenhaltijoista, jotka ovat ojentaneet auttavan kätensä minulle ja käyttäneet pappeutta siunatakseen elämääni. Olen kiitollinen heidän vaimoistaan, jotka tukevat ja vahvistavat heitä, kun he kunnioittavat pappeuttaan ja käyttävät sitä muiden siunaukseksi. Ennen kaikkea olen kiitollinen siitä, että taivaallinen Isä on siunannut meitä antamalla maan päälle voimaansa, joka siunaa kaikkia Hänen lapsiaan.