Tarpeeksi rahaa

Kun olin 17-vuotias, tapasin lähetyssaarnaajat. Tuohon aikaan asuin isoveljeni kanssa. Äitimme oli kuollut edellisvuonna ja elämä oli vaikeaa. Kun lähetyssaarnaajat opettivat minua, saatoin nähdä, että kirkko oli juuri se, jota olin aina etsinyt. Mutta ystävieni vaikutus esti minua käymästä kirkossa sunnuntaisin.

Menin kerran kirkon toimintaan viikolla. Koin suurta iloa nähdessäni kaikkien nuorten nauravan ja pelaavan. Lähetyssaarnaajat ja nuoret käyttivät tuota tilaisuutta opettaakseen minulle oppiaiheen evankeliumista, ja minusta tuntui niin hyvältä, että päätin mennä kasteelle.

Mutta kirkkoon liityttyänikin koin haasteita. Olin ainoa kirkon jäsen siinä osassa kaupunkia ja asuin kaukana seurakuntakeskuksesta. Kirkkoon kuulumattomat ystäväni eivät halunneet enää olla missään tekemisissä kanssani. Kun tunsin olevani yksin, rukoilin ja tunsin Herran rakkauden.

Joka kuukausi sain pienen rahasumman äitini jättämästä rahastosta. Minun oli vaikeaa elättää itseni niin pienellä rahasummalla. Mutta päätin olla kuuliainen. Maksoin kymmenykset, ja minun oli maksettava myös matkat seminaariin ja sunnuntain kokouksiin. En ymmärtänyt, kuinka se oli mahdollista, mutta kuukauden lopussa havaitsin, että minulla oli ollut riittävästi rahaa siihen kaikkeen.

Tiedän, että kymmenysten maksaminen on ollut siunauksekseni. Tämän käskyn noudattaminen auttoi minua saamaan lujan todistuksen, palvelemaan lähetystyössä ja huomaamaan siunauksia, jotta voin vahvistaa uusia jäseniä, joilla on haasteita.