Perheiden vahvistaminen ajallisen omavaraisuuden avulla

Omavaraisuuden kehittäminen – kyky huolehtia itsestämme ja perheestämme – on jokaisen sisaren vastuullinen tehtävä. Meistä tulee omavaraisia, kun opimme rakastamaan työntekoa, kun etsimme innoitusta löytääksemme parhaat keinot huolehtia toimeentulostamme ja kun työskentelemme perheenjäsenten kanssa perustarpeiden tyydyttämiseksi.

Kun olemme omavaraisia, me käytämme siunauksiamme ja voimavarojamme varautuaksemme vaikeuksiin ja välttyäksemme niiltä. Omavaraisuus lisääntyy, kun rukoilemme rohkeutta kohdata uskossa ne haasteet, joita varmasti tulee. Omavaraisuus auttaa meitä myös pitämään liittomme huolehtia toisista.

Apuyhdistyksessä meille opetetaan omavaraisuuden periaatteita ja taitoja. Sisaret voivat saada tietoa talousarvion tekemisestä, velkajärjestelyistä, ammatillisesta pätevyydestä, pyhistä kirjoituksista ja evankeliumista, lukutaidon ja opiskelutaitojen opettamisesta, tekniikasta, fyysisestä terveydestä, hyvästä kunnosta, riippuvuuksien torjunnasta ja niistä toipumisesta, sosiaalisesta ja emotionaalisesta terveydestä, sairauksien ennaltaehkäisystä, puutarhanhoidosta, elintarvikkeiden tuottamisesta ja varastoinnista, hätävalmiudesta ja monista muista asioista, jotka auttavat meitä tulemaan omavaraisiksi.¹

Apuyhdistyksen ylijohtaja Julie B. Beck selittää, että ”itsestämme ja toisista huolehtiminen on todisteena siitä, että olemme Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia. – – Kun viime vuonna [anoppini] kuoli äkillisesti, hän jätti jälkeensä todisteita omavaraisesta elämästään. Hänellä oli voimassa oleva temppelisuositus sekä paljon käytetyt pyhät kirjoitukset ja evankeliumin opiskelun oppikirjoja. Jaoimme rakkaudella padat, pannut ja astiat, joissa hän oli valmistanut tuhansittain aterioita. Häneltä jäi meille täkkejä, jotka hän oli tehnyt vanhoista vaatteista. Hän uskoi vanhaan sananparteen ’Käytä loppuun, kuluta puhki, pärjää sen kanssa tai ilman sitä’. Näimme varastossa elintarvikkeita, jotka hän oli kasvattanut, säilönyt ja varastoinut. Erityisen liikuttavia olivat hänen pienet tilikirjansa, joihin hän oli uskollisesti merkinnyt rahankäyttönsä monien vuosien ajan. Koska hän oli elänyt kaukonäköisesti, häneltä jäi jonkin verran rahaa, jota hän oli säästänyt hätätilanteita varten, eikä häneltä jäänyt velkoja! Mikä tärkeintä, hän oli opettanut ja innoittanut monia muita niillä taidoillaan, joita hän oli hankkinut uskollisen elämänsä varrella.”²