Kaukonäköistä elämäntapaa 75 vuotta

Vaikka kirkon huoltotyösuunnitelmaa ei ollutkaan vielä virallistettu, varhaiset pyhät tunnistivat, kuinka tärkeää on elää omavaraisesti, huolehtia köyhistä ja tarvitsevista sekä palvella muita. Profeetta Joseph Smith on sanonut: ”Mies, joka on täynnä Jumalan rakkautta, ei tyydy siunaamaan ainoastaan omaa perhettään, vaan vaeltaa halki koko maailman innokkaana siunaamaan koko ihmiskuntaa.”¹

Pian sen jälkeen kun kirkko oli järjestetty, perustettiin pieniä piispojen varastohuoneita ja kymmenystoimistoja auttamaan tarvitsevia. 1830-luvulla Joseph Smith järjesti paastouhrien keräämisen Kirtlandissa Ohiossa.² Tänä aikana otettiin käyttöön myös kymmenysten periaate (ks. OL 119). Kymmenyksiä ja paastouhreja maksettiin työnä, satotuotteina ja muina hyödykkeinä. Piispat ja seurakuntien johtajat valvoivat näiden varojen jakelua kuten nykyään.³

Monet varhaiset pyhät pinnistelivät tullakseen toimeen. Kamppaillakseen joutilaisuutta vastaan kirkon johtajat ja jäsenet alkoivat yhdessä etsiä keinoja luoda pysyviä toimeentulomahdollisuuksia. Toiset löysivät työtä kirkon rakennustyömailla ja julkisten töiden hankkeissa. Toiset viljelivät maata ja myivät maataloustuotteita omaksi ja perheensä elannoksi. Kun pyhät työskentelivät yhdessä, heitä siunattiin niin että heillä oli riittävästi tarpeisiinsa.

Vaikka aikamme haasteet ovat erilaisia, myöhempien aikojen pyhät hankkivat edelleen oman elantonsa ja huolehtivat köyhistä ja tarvitsevista noudattamalla Vapahtajan opetuksia sekä aikaisempien sukupolvien näyttämää esimerkkiä.