Omavaraisuuden kasvua Ecuadorissa

”Henkilökohtainen vapaus ja kansalaisvastuu riippuvat siitä periaatteesta, että ihmistä autetaan auttamaan itseään”, presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994), kirkon kolmastoista presidentti, sanoi vuonna 1975 avajaispuheessaan Benson-instituutissa (Benson Agriculture and Food Institute and Corporation), joka kuuluu kirkon Myöhempien aikojen pyhien avustusjärjestön (Latter-day Saint Charities) ohjelmaan.

Omavaraisuuden filosofian mukaisesti Benson-instituutti on tehnyt työtä tuhansien ihmisten kanssa elintarviketuotannon, ravitsemuksen ja terveyden parantamiseksi kohottaen elämänlaatua maailman köyhien parissa.

Vuonna 2009 Benson-instituutin jäsenet matkustivat Ecuadoriin, maahan, jossa harjoitetaan runsaasti maataloutta. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan kuitenkin tämän maan 15-miljoonaisessa väestössä 23 prosenttia alle viisivuotiaista lapsista on kroonisesti aliravittuja. Benson-instituutin ponnistelut auttavat alentamaan tuota tilastotietoa, kun asiassa mukana olevat tekevät työtä köyhyyden kehän rikkomiseksi.

Eräs nainen, joka on kuuden lapsen äiti, sanoi, että ennen Benson-instituutin tuloa hänen oli usein vaikea elättää perhettään. ”On niin surullista olla äiti ja olla niin köyhä, ettei voi antaa lapsilleen ateriaa tai leivänpalaa joka päivä”, hän sanoi.

Benson-instituutin kanssa työskentelevät perheet oppivat parempia istutusmenetelmiä, vuoroviljelyä, pieneläintuotantoa sekä tasapainoiseen ravitsemukseen, henkilökohtaiseen hygieniaan ja kunnolliseen ruoanvalmistukseen liittyviä taitoja.

Uusien maanviljelytekniikoiden myötä nälkä, joka oli päivittäinen koettelemus monelle, on tullut harvinaisemmaksi. Perheet näkivät huiman kasvun elintarviketuotannossa, mikä antoi heille mahdollisuuden varastoida omia elintarvikkeitaan sekä myydä tuotteitaan saadakseen rahaa. Sen lisäksi perheissä oltiin terveempiä, kun heidän ruokavalionsa ja hygieniansa koheni. Syödessään työnsä hedelmiä puutarhastaan he saivat ravintoaineita, jotka olivat aiemmin puuttuneet heidän ruokavaliostaan.

”Meillä oli aiemmin lapsia, jotka eivät suoriutuneet tehtävistä”, paikallinen opettaja sanoi. ”Ohjelman jälkeen lapset oppivat paljon nopeammin. Ennen meillä oli lapsia, jotka sairastelivat paljon; sen jälkeen lapset eivät enää sairastelleet. Heillä oli tapana nukkua oppitunneilla; sittemmin he eivät enää nukahtele oppitunneilla. He olivat paljon väsyneemmän näköisiä, mutta ohjelman jälkeen he näyttivät paljon terveemmiltä, heillä oli enemmän energiaa.”

Kaikki kirkon huoltotyöhankkeet perustuvat hyviksi havaituille omavaraisuuden periaatteille. Se ja Benson-instituutin tapa rakentaa vuosikymmenten tuoman kokemuksen ja tiedon varaan siunaavat edelleen kymmenientuhansien ihmisten elämää eri puolilla maailmaa.