Haluaisitko siunauksen?

Kun olin yhtenä aamuna nousemassa jyrkkää mäkeä Brigham Youngin yliopiston kampuksen eteläpuolella, kuulin takaani rysähdyksen. Käännyin ympäri ja näin nuoren miehen makaavan kasvoillaan jalkakäytävällä ja hänen polkupyöränsä kappaleina jonkin matkan päässä. Seisoin järkyttyneenä, kunnes hän yritti heikosti kohottaa päätään. Silloin kiiruhdin hänen luokseen yhdessä neljän muun ihmisen kanssa, jotka olivat olleet kävelemässä ylös mäkeä.

Opiskelija, joka ehti ensimmäisenä pyöräilijän luo, käänsi hänet varovasti ympäri. Pyöräilijällä oli suuria haavoja huulissa, nenässä, leuassa ja silmäkulmassa. Toinen opiskelija soitti matkapuhelimellaan apua. Nuori äiti, joka seisoi vieressäni, tarjosi kangaspalaa, ja ensimmäinen opiskelija tyrehdytti sillä pyöräilijän verta vuotavaa huulta. Toinen nainen ja minä seisoimme vieressä odottaen levottomina ensihoitajien tuloa.

Loukkaantuneen miehen silmät värähtivät auki, ja hän katsoi hämmentyneenä ympärillään olevia ihmisiä.

”Missä minä olen?” hän kysyi. ”Mitä tapahtui?”

Opiskelija, joka piteli kangaspalaa hänen huuliaan vasten, vastasi: ”Olet kampuksen eteläpuolella. Kaaduit pyörälläsi.”

Pyöräilijä voihkaisi. ”Sattuu”, hän sanoi. ”Auttakaa minua.”

Opiskelija sanoi, että apua oli tulossa, ja kysyi nuorukaiselta tämän nimeä.

”David”, hän vastasi nyyhkien hiljaa. ”Missä minä olen?” hän kysyi uudelleen.

Vanhempi mies, jolla oli puku yllään — luultavasti opettaja – tuli meitä kohti ja kysyi Davidilta, halusiko tämä siunauksen. David nyökkäsi kiitollisena.

Opettaja pysähtyi. ”Mutta minulla ei ole öljyä”, hän sanoi katsellen ympärilleen. Lähellä olevat pudistivat päätään. Loukkaantunut nuorukainen voihkaisi ja osoitti heikosti taskuaan. Hänen vieressään oleva opiskelija työnsi kätensä taskuun ja veti esiin suuren avainrenkaan, jossa roikkui pieni säiliö pyhitettyä öljyä.

”Hänellä on!” opiskelija huudahti.

Pyöräilijä rauhoittui heti kun opettaja ja miesopiskelijat panivat kätensä hänen päänsä päälle ja antoivat hänelle siunauksen. Minutkin valtasi levollinen tunne, kun opettaja lupasi nuorukaiselle, että hän toipuisi ja kokisi rauhaa ja että tämä kokemus toisi hänet lähemmäs Vapahtajaa.

Pian ensihoitajat saapuivat ja veivät pyöräilijän pois. Kun kävelin luennolle, tajusin, että nuorukaisella oli mukanaan pyhitettyä öljyä, jotta hän voisi käyttää pappeutta jonkun avuntarpeessa olevan siunaukseksi. Tänään se, jota oli siunattu, oli kuitenkin hän itse. Minulle jäi tapauksesta syvä rakkauden tunne uskollisia miehiä kohtaan, jotka elävät valmiina siunaamaan muita, ja Herraa kohtaan, joka myös siunaa heitä.