Unohdimme itsemme Sisiliassa

”Nimeni on Omar Interdonato”, sähköpostiviesti alkoi. ”Olen Fiorella Italian poika. Toivon, että muistat yhä hänen kasteensa.”

Kolmekymmentä vuotta aikaisemmin lähetystyötoverini ja minut oli lähetetty Sisilian saarelle ja palvelimme Syracusassa, kauniissa kaupungissa Välimeren rannikolla. Sunnuntaisin kokoonnuimme muutamien alueella olevien myöhempien aikojen pyhien kanssa vanhaan huvilaan ja pidimme sakramenttikokoukset huvilan olohuoneessa.

Lähetystyö oli vaikeaa, ja meillä oli vain muutamia kasteita. Kaupungissa työskenteli 16 lähetyssaarnaajaa, ja se oli käyty läpi moneen kertaan. Mutta kun toverini ja minä tutkimme eräänä päivänä kaupungin karttaa, huomasimme pienen kylän, joka sijaitsi muutaman mailin päässä asunnoltamme kaupungin laidalla.

Kävelimme peltojen läpi tuohon kylään, polvistuimme harjun reunalle, josta oli näköala laaksoon, ja vuodatimme sydämemme ja sielumme Jumalalle. Sitten aloimme kulkea ovelta ovelle kerrostalotyyppisten rakennusten ryhmässä, joka muodosti suurimman osan kylää.

Viimein meitä tervehti ovella noin 40-vuotias kokonaan mustiin pukeutunut nainen – italialainen perinne omaisen kuoleman jälkeen. Vaihdoimme ovikeskustelumme tähdentämään pelastussuunnitelmaa. Nainen kutsui meidät sisään, ja me tapasimme hänet, kaksi hänen teini-ikäisistä tyttäristään ja yhden heidän ystävänsä. Saimme tietää, että nainen oli jäänyt äskettäin leskeksi ja että hänellä oli huollettavanaan neljä teini-ikäistä lasta. Näytimme rainan Ihmisen onnen etsintä, ja meidät kutsuttiin tulemaan takaisin seuraavalla viikolla.

Lopulta äiti, hänen vanhin poikansa ja kaksi teini-ikäistä tytärtä, heidän isoäitinsä ja ystävänsä menivät kasteelle. Pidin lähetystyöni jälkeen yhteyttä perheeseen, mutta sähköposti-viestin saamiseen asti olin miettinyt, mitä tyttärien nuorelle ystävälle Fiorellalle oli tapahtunut.

”Äitini on ollut uskollinen evankeliumille koko elämänsä ajan, ja vuonna 1983 hän meni naimisiin Messinan seurakunnasta olevan hyvän kirkon jäsenen kanssa, ja heidät sinetöitiin temppelissä”, hänen poikansa kirjoitti. ”Minä synnyin vuonna 1984 ja sisareni Veronica vuonna 1987. Olemme kaikki aktiivisia kirkossa. Palvelin lähetystyössä Rooman lähetyskentällä vuosina 2005–2007 toivoen maksavani takaisin Herralle kaikki niiden kahden lähetyssaarnaajan ponnistelut, jotka päättivät saarnata evankeliumia pienessä Floridian kaupungissa!”

Lähetystyössäni oli hetkiä, jolloin mietin, olivatko ne kaksi uhrauksen vuotta sen arvoisia. Mutta kuinka suuri onkaan iloni (ks. OL 18:15–16), kun kuulin, että Fiorellan elämä muuttui ikuisiksi ajoiksi, koska toverini ja minä päätimme lähteä eteenpäin ja unohtaa itsemme muiden palveluksessa Sisilian saarella.