Rakas Frieda

Ennen kuin ystäväni Erika* muutti yhteen poikaystävänsä kanssa, joka ei ole kirkon jäsen, hän vakuutti perheelleen pysyvänsä lähellä evankeliumia. Mutta tilanteeseen jouduttuaan Erikan on vaikeaa päästä siitä pois. Hänen mielestään on kerta kaikkiaan liian tuskallista ja vaikeaa päästä takaisin oikeille raiteille.

Valitettavasti minulla on monia ystäviä, jotka Erikan tavoin ovat jääneet pois, koska he luulivat kykenevänsä hallitsemaan itseään, vaikka elävätkin kirkon tasovaatimusten vastaisesti. Todellisuudessa se, ettei välitä ohjeista, lisää Saatanan määräysvaltaa.

Olen oppinut ystävieni kokemuksista. Kun olin 17-vuotias, päätin hankkia järkähtämättömän todistuksen, koska tiesin tarvitsevani sitä, jotta selviytyisin hengellisesti. Minut on pelastanut se, että olen saanut lujan todistuksen ja tullut tuntemaan, että taivaallisella Isällä on minua varten suunnitelma.

Olen varma yhdestä asiasta: olen päättänyt solmia temppeliavioliiton. Temppeli on ainoa tie todelliseen onneen ja ainoa keino, jolla voimme elää jonakin päivänä taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen kanssa. Jos haluan mennä temppeliin, minun pitää noudattaa evankeliumin ohjeita. Olen päättänyt elää evankeliumin mukaan, koska tiedän, että se on oikein, vaikka se olisikin vaikeaa.

Mieti rauhassa, minne olet menossa, ja pohdi, minne tämän päivän valintasi vie sinut huomenna.

Luulen, että enemmän kuin mitään muuta maailmassa me kaikki haluamme, että meitä rakastetaan. Mutta todellinen rakkaus on niin paljon muutakin kuin pelkkää vetovoimaa. Se on luottamusta ja sitä, että haluaa toisen parasta. Se on epäitsekkyyttä ja lämpöä ja joskus uhrautumista, mikä tarkoittaa, että olemme halukkaita antamaan ja kärsimään sen puolesta, jos meidän täytyy.

Frieda, elämäsi ja monien muiden elämä riippuu valinnoista, joita teet lähitulevaisuudessa. Voi olla vaikeaa valita oikein, ellet ole jo päättänyt, kenen puolella olet. Muista, että Saatana tekee ylitöitä hajottaakseen perheitä. Toimi rohkeasti niin kuin tiedät olevan oikein. Älä tyydy vähempään kuin temppeliavioliittoon iankaikkisuudeksi.

Jos haluat todellista rakkautta, etsi todellisen rakkauden antajaa: Jumalaa. Todellinen rakkaus on hengellinen lahja, ei seksifantasia. Vain Jumalalta voit saada tämän kaikista lahjoista suurimman.

Kun olin noin 17-vuotias, minusta alkoi tuntua, ettei minulla ollut enää mitään yhteistä kirkon ihmisten kanssa. Samoihin aikoihin vanhempani erosivat ja lakkasivat käymästä kirkossa. Minä kävin vielä, mutta olin menettänyt uskon iankaikkiseen avioliittoon. Kun tapasin Kristianin*, ei ollut vaikeaa kääntää selkääni kirkolle ja lähteä pois. Siispä tein niin.

Asuimme yhdessä melkein neljä vuotta ennen kuin erosimme. Halusin taas alkaa käydä kirkossa, mutta pelkäsin, että ihmiset esittäisivät kaikenlaisia kysymyksiä. Menin käymään sisareni luona. Hänen seurakunnassaan kukaan ei tuntenut minua tai tiennyt, kuinka kauan olin ollut poissa kirkosta, ja siellä ollessani aloin taas käydä kirkossa. Kun palasin kotiin, jatkoin käymistä omassa seurakunnassani. Ensimmäisenä sunnuntaina olin todella peloissani, mutta ihmiset olivat vain iloisia siitä, että olin siellä.

Tiesin, että minun oli valittava, kummalla puolella olen. En voinut jatkaa kulkuani toinen jalka Herran puolella ja toinen maailman. Aloin käydä piispani luona. Hän on auttanut minua ymmärtämään sovitusta. Tie parannukseen on ollut pitkä – toisinaan hyvin vaikea. Olen yhä vaiheessa ja minulla on edelleen paljon opittavaa, mutta olen nyt onnellisempi. Tiedän, että valitsin oikein, kun päätin tulla takaisin kirkkoon. Minun piti päättää mielessäni, mitä tunsin ja minkä tiesin olevan oikein ja sitten toimia sen mukaan.

Jokin aika sitten eräällä ystävälläni oli edessään sama päätös kuin sinulla. Ystävälläni Sarahilla* oli aina ollut luja todistus kirkosta ja sen totuuksista. Pienestä pitäen sekä Sarahilla että minulla oli suuri halu solmia temppeliavioliitto.

Kun hän oli 17 tai 18, hän tapasi erään nuorukaisen ja alkoi seurustella tämän kanssa. Pojalla oli hieno luonne ja hänestä oli hyvin helppoa pitää. Hän ei ollut kirkkomme jäsen, mutta alussa se ei tuntunut olevan mikään ongelma.

Vähitellen Sarah alkoi ajatella, millaista elämä olisi, jos he menisivät naimisiin, vaikka se ei tapahtuisikaan temppelissä. Hän ajatteli: ”Ehkä se onnistuu. Ehkä voimme tehdä kompromisseja. Ehkä hän muuttuu ajan mittaan. Ehkä voin tuoda hänet evankeliumin piiriin.”

Hän ajatteli sitä paljon, ja hän itki ja rukoili. Hän tiesi syvällä sisimmässään, että hän oli aina halunnut temppeliavioliittoa, mutta hänen tunteensa poikaystäväänsä kohtaan tekivät päätöksestä vaikean. Lopulta hän katkaisi suhteen. Se oli yksi vaikeimmista asioista, mitä hän oli ikinä tehnyt, mutta hän pani luottamuksensa Herraan.

Keväällä 2007 hän meni naimisiin suurenmoisen miehen kanssa. Heidät on nyt sinetöity toisiinsa ajaksi ja iankaikkisuudeksi. Hän on todella onnellinen siitä, että hän päätti odottaa, kunnes löytäisi jonkun, jota rakastaisi ja jonka kanssa voisi solmia temppeliavioliiton.

Jos et tiedä, millainen päätös sinun pitäisi tehdä, rukoile siitä, kunnes tiedät. Turvaa Herraan. Tiedän Sarahia seurattuani – ja oman elämäni perusteella – että kun me teemme niin, Herra siunaa meitä.