Täyttämään maan
Presidentti Thomas S. Monson on pyytänyt meitä myöhempien aikojen pyhiä edelleen uskomaan ja rukoilemaan, että alueet, ”joilla vaikutuksemme on rajoitettua ja joilla meidän ei sallita tällä hetkellä kertoa evankeliumista”, vapautuisivat (ks. kainaloteksti s. 25). Hän oli läsnä siinä virstanpylvääksi osoittautuneessa kokouksessa vuonna 1974, jolloin presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985) kutsui kirkon jäseniä pidentämään askeleitaan ja laajentamaan näkemystään lähetystyöohjelman voimistamiseksi maailmanlaajuisesti ja ”löytämään avaimet, jotka ilmeisesti on kadotettu, monien kansakuntien luo voidakseen avata nuo maailmat”1.
Presidentti Monson lupaa, että ihmeitä voi tapahtua, kun edelleen uskomme ja rukoilemme. Hän tietää kokemuksesta, että se on totta. Presidentti Kimballin vetoomusta seuraavina vuosina hän on nähnyt merkittävän lisäyksen lähetyssaarnaajien ja käännynnäiskasteiden määrässä.2 Hän on nähnyt monien alueiden avautuvan myöhempien aikojen pyhien noudattaessa presidentti Kimballin pyyntöä rukoilla, että maailman kansakunnat avaisivat ovensa evankeliumin saarnaamiselle. Presidentti Monson oli auttamassa Freibergin temppelin rakentamista Saksassa. Hän on nähnyt monien maiden avautuvan evankeliumille Berliinin muurin murruttua vuonna 1989.3
Hän ja kaikki myöhempien aikojen profeetat evankeliumin palautuksesta lähtien tietävät, että nämä profeetta Joseph Smithin maaliskuussa 1842 kirjoittamat sanat ovat totta: ”Totuuden viiri on pystytetty. Kenenkään jumalattoman käsi ei voi pysäyttää työn etenemistä; vainot saavat raivota, roskajoukot liittyä yhteen, sotajoukot kokoontua ja häväistykset tulla, mutta Jumalan totuus etenee rohkeasti, ylväästi ja itsenäisenä, kunnes se on tunkeutunut jokaiseen maanosaan, käynyt jokaisella seudulla, kulkenut jokaisessa maassa ja kaikunut jokaiseen korvaan, kunnes Jumalan tarkoitukset on täytetty ja suuri Jehova on sanova, että työ on tehty.”4
Yhdistäkäämme uskomme ja rukouksemme, niin että nyt suljetut alueet avautuvat ja ihmeitä tapahtuu ottaessamme vastaan presidentti Monsonin haasteen.
Alla: Presidentti Heber J. Grant vihki Albertassa Kanadassa 26. elokuuta 1923 Cardstonin temppelin – ensimmäisen temppelin, joka vihittiin Yhdysvaltain ulkopuolella. Oikealla: Hopeinen muurauslasta, jota vanhin David O. McKay käytti muuratessaan temppelin kulmakiven vuonna 1915.
Vasemmalla: Samuel H. Smith, profeetta Joseph Smithin veli, oli ensimmäisiä lähetyssaarnaajia, jotka saarnasivat evankeliumia Yhdysvalloissa. Yllä: Englantiin lähetetyt ensimmäiset lähetyssaarnaajat saavuttivat suurta menestystä evankeliumin levittämisessä, samoin kuin Skandinaviaan ja muihin Euroopan maihin lähetetyt lähetyssaarnaajat.
Vasemmalla ja yllä: Gadfield Elmin kappeli Malvernissa Englannissa on ensimmäinen ja vanhin myöhempien aikojen pyhien kappeli. Vuonna 1840 vanhin Wilford Woodruff käännytti täällä kokoontuneiden Yhdistyneiden veljien 600 jäsentä. He lahjoittivat kappelinsa kirkolle, ja siitä tuli lähetystyön keskipiste alueella. Myöhemmin he myivät kappelin auttaakseen maksamaan paikallisten jäsenten kokoontumista Siioniin.
Valokuvat David Pickup
Laiva Ellen Maria valmistautuu lähtöön Englannin Liverpoolista Amerikkaan 1. helmikuuta 1851. Tuolloin Brittein saarilla asui yli 50 000 myöhempien aikojen pyhää. Siirtolaisuus oli mahdollista jatkuvan siirtolaisrahaston turvin, joka lainasi rahaa köyhille myöhempien aikojen pyhille sillä ehdolla, että he maksaisivat lainan takaisin, jotta muut voisivat muuttaa Yhdysvaltoihin. Tuhansia käännynnäisiä muutti pyhien luo Amerikkaan.
Vasemmalla: D. J. Bawdenin veistos Samuel H. Smithistä; oikealla: Ken Baxterin teos Pyhien laivaannousu Liverpoolissa
Monet ”meren saaret” olivat paikkoja, joissa evankeliumi alkoi juurtua 1800-luvulla. Äärimmäisenä vasemmalla: Tämän vuoden 1882 kokouspaikan tontille Havaijissa rakennettiin Laien temppeli, joka valmistui vuonna 1919 (vasemmalla). Alla vasemmalla: Lähetyssaarnaajien saavuttua Uuteen-Seelantiin vuonna 1854 evankeliumi kukoisti. Alla: Tämä jäljennös Steele 5:stä – yhdestä muistomerkistä, joita Izapassa Chiapasissa Meksikossa on kaikkiaan 80 – tunnetaan nimellä Elämän puun kivi. Sen sanotaan mahdollisesti kuvaavan Lehin unta. (ks. 1. Nefi 8).
Vasemmalla: valokuva vuoden 1882 kokouspaikasta kirkon historian museon luvalla; yllä: Al Roundsin teos Lupaus; alla vasemmalla: Sylvia Huege de Servillen teos Rakennamme iankaikkisuutta varten nyt neljännestä kansainvälisestä kuvataidekilpailusta; alla: Araceli Andraden teos Lehin uni seitsemännestä kansainvälisestä kuvataidekilpailusta
Oikealla: Monet saivat 1960-luvulla Nigeriassa ja Ghanassa todistuksen evankeliumista lukemalla kirkon kirjallisuutta. Kun lähetyssaarnaajat saapuivat vuonna 1978, sadat afrikkalaiset olivat valmiina kastettaviksi. Vuoden kuluessa kastettiin ja konfirmoitiin noin 1 700 henkeä.
Yllä: Janath Cannonin valokuva kasteista Nigeriassa vuonna 1978; yllä: Emile Wilsonin teos Myöhempien aikojen pyhien toimittama asettaminen Sierra Leonessa; oikealla: Emile Wilsonin teos Kaste Sierra Leonessa
Ylimpänä: Aasialaiset juhlivat presidentti Gordon B. Hinckleyn ja hänen vaimonsa Marjorien vierailua vuonna 1996. Ylimpänä keskellä: Aasialaiset ja myöhempien aikojen pyhien kuva-aiheet ympäröivät näitä taiwanilaisia jäseniä osoittaen, kuinka evankeliumi voi toimia missä kulttuurissa hyvänsä. Ylimpänä oikealla: Vanhin Heber J. Grant (keskellä) lähetyssaarnaajien kanssa pyhitti Japanin lähetystyölle tällä paikalla 1. syyskuuta 1901. Yllä: Vanhin Francis M. Lyman, joka oli apostoli, kokoontui muiden kirkon johtohenkilöiden kanssa elokuussa 1903 Pietarissa pyhittämään Venäjän evankeliumin saarnaamiselle.
Ylimpänä vasemmalla: Maria Gladis Barrientos de Monterroson teos Lamanilaiset kukoistavat erämaassa kuin ruusu kolmannesta kansainvälisestä kuvataidekilpailusta; vasemmalla: Januza Mostylin teos Joseph Smithin ensimmäinen näky, kirkon historian museon luvalla; ylimpänä oikealla: valokuva presidentti Hinckleystä Gerry Avant; ylimpänä keskellä: Jueling Chenin teos Kuihtumattomia lähetyssaarnaajia neljännestä kansainvälisestä kuvataidekilpailusta, kopiointi kielletty; ylimpänä ja äärimmäisenä oikealla: valokuva lähetyssaarnaajista Japanissa kirkon historian museon luvalla; oikealla: Emin Zulfugarovin teos Venäjän pyhittäminen
Vasemmalla: Tämän kirjontatyön värit ja tunnelma tavoittavat kirkon valtavaan kasvuun kuuluvan tarmon Meksikossa, Keski-Amerikassa ja Etelä-Amerikassa kuluneiden 50 vuoden aikana. Nämä jäsenet rakastavat Mormonin kirjaa ja hakeutuvat temppeliin, jota tässä edustaa Guatemalan temppeli. Alla: Nykyään Puolassa, johon toinen maailmansota vaikutti voimakkaasti, on yli 1 500 kirkon jäsentä. Heidän todistuksensa perustuvat samoihin uskonkäsityksiin kuin kaikkien myöhempien aikojen pyhien, kuten ensimmäiseen näkyyn (alla puolalaisen taiteilijan kuvaamana).