Mistä minä olen tullut?

Pikkulapsena mietin usein: ”Mistä minä olen tullut?” Syvällä sydämessäni tiesin, että olin elänyt jossakin ennen kuin minusta tuli se, joka nyt olen, mutta minulla ei ollut aavistustakaan missä.

Monen vuoden ajan arkailin kertoa kenellekään – edes vanhemmilleni – peläten, että he pitäisivät minua hulluna. Mutta kerran ollessani varhaisteini-iässä uskaltauduin kysymään kirkkomme pastorilta: ”Missä me elimme ennen kuin tulimme maan päälle?” Hän sanoi minulle, ettei minun pitäisi ajatella sellaisia asioita. Hän sanoi, ettei kukaan elä missään ennen syntymäänsä. Me emme yksinkertaisesti ole olemassa millään tavalla aikaisemmin.

Pelkäsin hänen olevan oikeassa ja että minä olin hullu, mutta en siltikään kyennyt karkottamaan noita ajatuksia mielestäni. Jatkoin etsimistä, mutta kenelläkään ei ollut vastauksia.

Kun olin 18-vuotias, perheemme muutti. Ajattelin, että saarnaajat uudessa kaupungissamme saattaisivat tietää enemmän kuin edellinen saarnaajamme, joten päätin esittää kysymykseni yhdelle heistä. Hänen vastauksensa oli sama: hän sanoi minulle, ettei ollut normaalia ajatella sellaisia asioita, ja ehdotti, että menisin tapaamaan psykiatria.

Pian sen jälkeen lakkasin käymästä kirkossa. Menin töihin, tapasin nuoren miehen ja solmin avioliiton. Viisi vuotta myöhemmin avioliitto päättyi eroon. Niinpä pakkasin kaiken omaisuuteni ja palasin kotiin kaksi lasta helmoissani ja kolmatta odottaen.

Jossakin vaiheessa noiden viiden vuoden kuluessa äitini oli liittynyt Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Hän oli maininnut kirkon, kun olin käynyt hänen luonaan, ja pyytänyt, että puhuisin lähetyssaarnaajien kanssa. Viimein myönnyin, mutta ennen tapaamistamme tein mielessäni päätöksen, että suostuisin osallistumaan lähetystyökeskusteluihin vain, jos vanhimmat osaisivat kertoa minulle, missä olin elänyt ennen kuin minusta tuli se kuka nyt olen.

Yllätyksekseni he paitsi vastasivat kysymykseeni myös antoivat minulle vastauksen suoraan Raamatusta (ks. Job 38:4–7; Jer. 1:5; Juud. 6). Sen jälkeen he saivat jakamattoman huomioni! Heidän vastauksensa auttoi minua ymmärtämään, miksi minusta oli koko elämäni ajan tuntunut, että olin elänyt aiemmin. Nyt ymmärsin, että olin elänyt kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossa taivaallisen Isäni luona.

Ei kestänyt kauan, kun minusta tuli kirkon jäsen. Ensimmäisen kerran elämässäni tunsin olevani joku ja että minulla oli päämäärä, johon pyrkiä – palata kotiin taivaallisen Isäni luo.

Olen kiitollinen siitä, että lähetyssaarnaajat osasivat vastata kysymykseen, johon kukaan muu ei osannut.