Viekäämme evankeliumia eteenpäin luottavaisina

Kuten kaikessa, me voimme katsoa Vapahtajaan, joka on esikuvamme. Hän kohtasi suunnatonta vihamielisyyttä palvelutyönsä alusta asti. Kun Hän ensimmäisen kerran saarnasi Nasaretin synagogissa, Hänet haluttiin syöstä alas kalliolta (ks. Luuk. 4:28–29). Hän ei kuitenkaan ollut peloteltavissa. Hän tiesi, että suurimmaksi osaksi Hänet ymmärrettäisiin väärin. Silti Hän oli peloton julistaessaan evankeliumiaan käyttäen sellaisia ilmauksia kuin ”Teille on opetettu tämä – –. Mutta minä sanon teille – –.” (Matt. 5:21–22.) Hän tiesi mitä halusi sanoa ja sanoi sen anteeksi pyytelemättä. Kuten pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat” (Matt. 7:29).

Jos me haluamme, että meitä kunnioitetaan nykyisin sen mukaan keitä me olemme, niin meidän pitää toimia luottavaisina – varmoina siitä tiedosta, keitä me olemme ja mitä me edustamme – eikä niin kuin meidän olisi puolusteltava uskonkäsityksiämme. Se ei tarkoita, että meidän pitäisi olla ylimielisiä tai määräileviä. Perusperiaatteenamme tulee aina olla muiden näkemysten kunnioittaminen – sehän sisältyy uskonkappaleisiinkin (ks. UK 11). Mutta kun me toimimme, ikään kuin olisimme vainottu vähemmistö tai ikään kuin odottaisimme, että meidät ymmärretään väärin tai meitä arvostellaan, ihmiset vaistoavat sen ja reagoivat sen mukaisesti.

Pyydän lähetystyössä palvelleita kiinnittämään tähän erityistä huomiota. Vietitte kaksi vuotta kulkien ovelta ovelle ja käsitellen kaikenlaisia ajateltavissa olevia kysymyksiä ja vastaväitteitä. Keskustellessanne muiden kanssa ajattelette helposti, että kierrätte yhä ovelta ovelle. Se ei pidä paikkaansa. Jos teillä on tilaisuus kertoa, mihin uskotte, ei ole mitään syytä menetellä niin varovaisesti, että annatte itsestänne välttelevän tai arvostelua ennakoivan vaikutelman. Apostoli Paavali sanoi: ”Minä en häpeä evankeliumia” (Room. 1:16), eikä meidän kenenkään pitäisi. Odotan innokkaasti ja suuresti arvostaen jokaista tilaisuutta lausua todistukseni palautuksen ihmeellisestä sanomasta. Enkä muista, että olisin siinä yhteydessä koskaan loukannut ketään.

Yksi syy siihen, miksi tämä aihe on tällä hetkellä merkityksellinen, on se, että kirkko vahvistuu koko ajan. Yhdysvalloissa olemme nyt neljänneksi suurin kirkko. Myöhempien aikojen pyhiä on kaikkialla – paikkakunnilla rannikolta toiselle ja pohjoisesta etelään. Vaikka joukkomme saattavat olla enemmän länteen keskittyneitä, niin kautta maan tulee aina vain yleisemmäksi tuntea joku myöhempien aikojen pyhä henkilökohtaisesti. Lisäksi monet kirkon jäsenet ovat saavuttaneet huomattavan aseman yhteiskunnassa. Tähän tosiasiaan kiinnitettiin huomiota eräässä hiljattain ilmestyneessä kirkkoa käsitelleessä Time-lehden artikkelissa, ja siinä oli kuvia useista huomattavaan asemaan nousseista myöhempien aikojen pyhistä.¹

Jo tämä huomattava asema yksin takaa sen, että kirkosta tullaan puhumaan yhä enemmän ja että myöhempien aikojen pyhille tarjoutuu yhä enemmän tilaisuuksia keskustella evankeliumista. Meidän pitää olla rehellisiä, avoimia, suoria, osallistua keskusteluihin ja kunnioittaa muiden näkemyksiä vailla minkäänlaista puolustelevaa asennetta omien näkemystemme suhteen.

Esitän kaksi ehdotusta siitä, kuinka voimme osallistua keskusteluihin asennoitumatta puolustelevasti.

Kirkkomme jäsenet ovat usein antaneet muiden määrätä keskustelun kulun. Yksi esimerkki on pluraaliavioliitto. Se lopetettiin kirkossa virallisena käytäntönä vuonna 1890. Nyt on vuosi 2010. Miksi me puhumme siitä yhä? Se oli käytäntö. Se lakkasi. Me siirryimme eteenpäin. Jos teiltä kysytään moniavioisuudesta, todetkaa vain, että aikoinaan sitä harjoitettiin mutta ei enää ja että ihmisten ei pitäisi sekoittaa keitään moniavioisuuden harjoittajia meidän kirkkomme kanssa. Älkää tavanomaisissa keskusteluissa tuhlatko aikaa yrittämällä selittää, että moniavioisuuden harjoittaminen oli hyväksyttyä Vanhan testamentin aikoina, tai spekuloimalla sitä, miksi sitä harjoitettiin jonkin aikaa 1800-luvulla. Ne saattavat olla perusteltuja aiheita historioitsijoille ja oppineille, mutta minä arvelen, että me vain vahvistamme stereotypioita, kun teemme siitä kirkkoa koskevien keskustelujen ensisijaisen puheenaiheen.

Käsitän, että toisinaan nämä keskustelut alkavat tiedotusvälineissä ilmestyneistä jutuista. Se ei muuta mitään. Vuonna 2009 eräässä moniavioisuutta käsitelleessä kaapelitelevisioverkon sarjassa esitettiin pyhä temppeliseremonia. Tuo kuvaus aiheutti suurta huolta kirkon jäsenten keskuudessa, mikä on ymmärrettävää. Se loukkasi meitä kaikkia.

Mutta kehotan teitä katsomaan artikkelia, joka oli kirkon tiedotusosaston vastaus tuohon kuvaukseen. Se on kirkon Newsroom-sivustolla internetissä. Kun lainaan artikkelia, kiinnittäkää huomiota sen sävyyn. Siinä ei ole minkäänlaista puolustelevaa asennetta, vaikka se onkin vastauksena siihen, että yksi pyhimmistä uskonnollisista seremonioistamme esitettiin epäasiallisella tavalla:

”Kuten muutkin suuret uskonnolliset ryhmät, myös Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko joutuu toisinaan huomion keskipisteeksi Hollywoodissa tai Broadwaylla, televisiosarjoissa tai kirjoissa ja uutisissa. Joskus kuvaukset kirkosta ja sen jäsenistä pitävät melko hyvin paikkansa. Joskus annettu kuva on väärä tai esittelee stereotypioita. Toisinaan ne osoittavat tyrmistyttävän huonoa makua.

Kuten katoliset, juutalaiset ja muslimit ovat tienneet vuosisatojen ajan, sellainen huomio on väistämätöntä instituution tai uskonnollisen ryhmän saavutettua riittävän koon tai aseman herättääkseen huomiota.”

Artikkeli jatkuu sitten pyrkien torjumaan ajatuksen televisioverkkoa tai sen tytäryhtiötä vastaan kohdistetusta järjestelmällisestä boikotista, jota muutamat jäsenemme ajoivat aktiivisesti internetissä:

”Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko instituutiona ei vaadi painostuskeinoihin ryhtymistä. Sellainen askel herättäisi ainoastaan vastakkainasettelua, jota media rakastaa, ja lopulta lisäisi sarjan katsojamääriä. – – myöhempien aikojen pyhien tulee – – käyttäytyä arvokkaasti ja huomaavaisesti.

Se on paitsi malli, jota Jeesus Kristus opetti ja osoitti omassa elämässään, myös osoitus nykyisten kirkon jäsenten todellisesta voimasta ja kypsyydestä. – –

Jos kirkko sallisi kriitikoiden ja vastustajien valita maaperän, jolla sen taisteluja käydään, se saattaisi harhautua keskeisestä tehtävästään, jota se on harjoittanut menestyksekkäästi lähes 180 vuoden ajan. Sen sijaan kirkko päättää itse omasta suunnastaan julistaessaan edelleenkin Jeesuksen Kristuksen palautettua evankeliumia kautta maailman.”²

Sitten toinen esimerkki. Vuonna 2007 eräs riippumaton elokuvatuottaja teki elokuvan Mountain Meadowsin verilöylystä. Olisi jalomielistä kuvata sitä todella huonoksi elokuvaksi. Se oli suoraan sanoen aivan kamala – jopa Hollywoodin arvostelijat haukkuivat sen. Levikistä vastanneet yrittivät kaikin keinoin yllyttää kirkkoa tekemään siitä merkittävän keskustelunaiheen. Itse asiassa me jätimme sen täysin vaille huomiota. Me kieltäydyimme antamasta heidän määrätä keskustelun kulkua. Tuloksena oli iso floppi elokuvateattereiden kassoilla ja paljon vajetta tuottajan pankki-tilillä. Me puolestamme edelleen vastaamme ja ojennamme auttavan kätemme rakentavalla ja ymmärtäväisellä tavalla niiden jälkeläisille, jotka olivat mukana noissa hirveissä tapahtumissa Mountain Meadowsissa.

Oxford University Press on äskettäin julkaissut perusteellisiin tutkimuksiin pohjautuvan kirjan nimeltä Massacre at Mountain Meadows [Verilöyly Mountain Meadowsissa], jossa dokumentoidaan tähän murhenäytelmään liittyvät tosiasiat.

Loppujen lopuksi tärkein meitä ja todistustamme koskeva asia on se, että me perustamme uskonkäsityksemme Jeesuksen Kristuksen opetuksiin ja että me yritämme seurata Häntä elämällä Hänen ja taivaallisen Isämme mielen mukaisella tavalla.

Se on perustuksemme. Se oli Joseph Smithin perustus. Hän sanoi: ”Uskontomme perusperiaatteet ovat apostolien ja profeettojen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, että Hän kuoli, Hänet haudattiin ja Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä ja astui taivaaseen. Kaikki muu uskontoomme liittyvä on vain tämän lisänä.”³

Meidän tulee pyrkiä tuomaan se esiin aina kun keskustelemme kirkosta. Me seuraamme Jeesusta Kristusta. Me yritämme elää siten kuin Hän opetti. Se on uskomme ja elämämme perusta, ja se on voimakkain puolustelemista välttävä asenne, mitä voimme omaksua. Meidän ei tarvitse puolustella eikä todistella mitään, kun perustamme kantamme Jumalan Pojan opetuksiin ja teemme parhaamme pitääksemme Hänen käskynsä.

Jeesuksen Kristuksen opit ovat suuri siunaus, ja ne ovat selkeitä niille, jotka tutkivat pyhiä kirjoituksia ja omaksuvat Hänen opetuksensa. Kun me noudatamme Hänen oppiaan, me tulemme tietämään, että me kaikki olemme Jumalan lapsia ja että Hän rakastaa meitä. Seuratessamme Kristusta me tiedämme, mistä olemme tulleet ennen syntymäämme, me tiedämme täällä maan päällä olemisemme tarkoituksen ja me tiedämme, minne menemme jättäessämme tämän maanpäällisen elämän. Pelastussuunnitelma on selkeä; se on Jumalan suunnitelma Hänen lastensa iankaikkiseksi onneksi.

Jumala on antanut meille käskyjä, joiden mukaan meidän tulee elää. Ne ovat Hänen käskyjään, eikä kenelläkään ole valtuutta muuttaa niitä, paitsi Jumalan valitun profeetan saamalla suoralla ilmoituksella.

Ihmiset kautta maailman ajautuvat yhä kauemmaksi Herran opetuksista kohti maallista yhteiskuntaa, jota apostoli Paavali kuvasi:

”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee.

He tukkivat korvansa totuudelta.” (2. Tim. 4:3–4.)

Nyt on se aika, jonka Paavali näki. Yhä suurempi osa ihmisistä uskoo, ettei ole Jumalaa, ei Kristusta, ei lunastussuunnitelmaa, ei sovitusta, ei parannusta, ei anteeksiantoa, ei kuoleman jälkeistä elämää, ei ylösnousemusta, ei iankaikkista elämää eikä ikiajoiksi yhteen sinetöityjä iankaikkisia perheitä.

Kuinka tyhjää elämä varmasti onkaan ilman Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin täyteyden siunauksia. Me myöhempien aikojen pyhät seuraamme Jeesusta Kristusta. Me tunnemme onnensuunnitelman, Herran Jeesuksen Kristuksen ansiosta toteutuvan suuren lunastussuunnitelman. Me tunnemme Jeesuksen Kristuksen opit. Meidän täytyy pyrkiä nyt ja aina elämään niiden mukaan. Kirkon nuoremman sukupolven harteilla on vastuullinen tehtävä opettaa Herran oppeja ja osata vahvistaa Hänen kirkkoaan. Muistakaa, ettei teidän tarvitse tuntea, että teidän pitäisi todistella oikeiksi uskonkäsityksiänne. Teidän täytyy vain selittää niitä rakkauden ja ystävällisyyden hengessä. Kun tosi oppia opetetaan, totuus voittaa aina.

Tässä on muutama esimerkki:

1. Me seuraamme Jeesuksen Kristuksen oppia lähimmäistemme palvelemisesta. Me palvelemme sekä kirkkomme jäseniä että kirkkoomme kuulumattomia. Se suuri humanitaarinen palvelutyö, jota teemme kautta maailman, lievittää kärsimystä ja puutetta. Me teemme kaiken voitavamme lahjoittaen aika- ja rahavarojamme vastataksemme sekä jäsentemme että muihin uskontokuntiin kuuluvien tarpeisiin käsittäen, että ”kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” (Matt. 25:40).

2. Me noudatamme Jeesuksen Kristuksen oppia pyrkien elämään viisauden sanan mukaan, mikä on järkevä tapa edistää fyysisen ruumiin terveyttä. Me vältämme kaikenlaisten huumeiden käyttöä, koska meidän ruumiimme on iankaikkisen henkemme asumus ja koska onni tässä elämässä saavutetaan olemalla hengellisesti vahva ja fyysisesti terve.

3. Me seuraamme Jeesusta Kristusta elämällä siveyden lain mukaan. Tämän käskyn on antanut Jumala, eikä Hän ole koskaan peruuttanut tai muuttanut sitä. Tämä laki on selkeä ja yksinkertainen. Kenenkään ei pidä ryhtyä sukupuolisuhteisiin Herran asettamien rajojen ulkopuolella. Tämä koskee kaikenlaista homoseksuaalista käyttäytymistä ja heteroseksuaalisia suhteita avioliiton ulkopuolella. Siveyden lain rikkominen on synti.

4. Me seuraamme Jeesusta Kristusta noudattamalla Jumalan lakia avioliitosta, joka on miehen ja naisen välinen avioliitto. Tämä laki on ollut voimassa aivan alusta asti. Jumala sanoi: ”Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi” (1. Moos. 2:24). Jumala antoi Aadamille ja Eevalle ohjeen: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne” (1. Moos. 1:28).

   Nykyajan profeetat ja apostolit ovat vahvistaneet tämän käskyn perhejulistuksessa, joka annettiin vuonna 1995:

   ”[Jumala on määrännyt], että pyhiä lisääntymisen voimia tulee käyttää ainoastaan miehen ja naisen kesken, jotka on laillisesti vihitty aviomieheksi ja vaimoksi. – –

   Perhe on Jumalan säätämä. Hänen iankaikkisessa suunnitelmassaan on olennaista miehen ja naisen välinen avioliitto.”⁴

5. Me seuraamme Jeesusta Kristusta ja opetamme evankeliumin ensimmäisiä periaatteita sekä kaikkia muita suurenmoisia palautuksen oppeja, jotka tuovat rauhaa, iloa ja onnea Jumalan pojille ja tyttärille, jos he ottavat ne vastaan ja elävät niiden mukaan. Se on juuri niin yksinkertaista.

Jumala siunatkoon meitä pyrkimyksissämme tavoitella onnea siten, että tunnemme Herran Jeesuksen Kristuksen opetukset ja noudatamme niitä sekä ilman puolustelevaa asennetta innostamme muita keskustelemaan palautetusta evankeliumista.