Mormonin kirjan antama opetus
Ensimmäisen sukupolven jäseninä te olette niitä, jotka aloittavat seuraavan sukupolven opettamisen ja vahvistamisen jakson.
Rakastan Mormonin kirjaa. Siinä on ihania kertomuksia kaikenikäisille lapsille, mutta mikä vielä tärkeämpää, siinä opetetaan ajattomia kertomuksia, joista kerrotaan usein myös Alkeisyhdistyksen lauluissa.
Esimerkiksi Helamanin armeijasta kertovasta laulusta löytyy suurenmoinen opetus. Laulamme: ”Meitä, niin kuin kirjoitti Helaman, äitimme opettivat.”1 Monet meistä tuntevat myös, että ”kuin Nefi muinoin, niin myöskin me synnyimme hyville vanhemmille”.2
Sanomani tänään on teille ensimmäisen sukupolven jäsenille, jotka olette ehkä syntyneet hyville vanhemmille, mutta joille ei kuitenkaan ole opetettu evankeliumia kotona. Sen sijaan että olisitte kuin Helamanin armeijan pojat, joiden äidit ”olivat opettaneet heille, että – – Jumala pelastaisi heidät” (Alma 56:47), saatatte olla kuin heidän Ammonin kansaan kuuluneet vanhempansa, jotka varttuivat ilman uskoa.
Saattaa olla hyödyllistä kerrata kertomus Ammonin kansasta. He olivat lamanilaisia, joille Ammon, Aaron ja muut olivat opettaneet evankeliumia (ks. Alma 23:1–4). Kun nämä lamanilaiset ottivat evankeliumin vastaan, heitä kutsuttiin antinefilehiläisiksi ja myöhemmin Ammonin kansaksi (ks. Alma 23:16–17; 27:23–26). Tämän Ammonin kansan pojat olivat se Helamanin armeija, joka auttoi taistelussa uskoon kääntymättömiä lamanilaisia vastaan (ks. Alma 56:3–6).
Niinpä Helamanin armeijan voima sai oikeastaan alkunsa heidän vanhemmistaan, jotka olivat Ammonin kansaa. He olivat niitä, jotka ensimmäisinä oppivat evankeliumin pyhistä kirjoituksista. He olivat niitä, jotka oppivat rukouksen voiman. Ja he olivat niitä, jotka ensimmäisinä tekivät liitot Herran kanssa ja pitivät ne. Ja aivan kuten se sai alkunsa heistä, se alkaa teistä. Ensimmäisen sukupolven jäseninä te olette niitä, jotka aloittavat seuraavan sukupolven opettamisen ja vahvistamisen jakson.
Pyhät kirjoitukset
Aaron, joka oli suuri lähetyssaarnaaja, opetti pyhien kirjoitusten avulla lamanilaisten kuninkaalle ja Ammonin kansalle uskoa ja parannusta sekä Jeesuksen Kristuksen onnensuunnitelmaa (ks. Alma 22:12–14; 23:4–5). Nykyäänkin pyhien kirjoitusten lukeminen ja tutkiminen rakentaa uskoamme, auttaa meitä vastustamaan kiusauksia ja sallii meidän päästä lähemmäksi taivaallista Isää ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta.
Pyhien kirjoitusten lukeminen voi kuitenkin olla jokaiselle haasteellista. Presidentti Boyd K. Packer kertoi ensimmäisistä yrityksistään lukea Mormonin kirja teini-ikäisenä: Hän sanoi: ”Avasin kirjan ja luin: ’Minä, Nefi, synnyin hyvistä vanhemmista’ (1. Nefi 1:1) – – Se oli kiinnostavaa, ja pystyin lukemaan eteenpäin, kunnes pääsin Jesajan lukuihin. – – Niinpä muutamaa kuukautta myöhemmin päätin yrittää uudestaan lukea Mormonin kirjan. Minä luin: ’Minä, Nefi, synnyin hyvistä vanhemmista’ – mutta joka kerta törmäsin noiden Jesajan lukujen muuriin. – – Lopulta päätin, että aion lukea jopa ne.”3
Ja tietenkin presidentti Packer luki ne. Avainsana on sinnikkyys. Jokaisella pyhien kirjoitusten lukukerralla oudot sanat saavat lisää merkitystä. Voit lukea sankareista ja suurenmoisista uroteoista. Voit oppia Herran lempeistä armoteoista. Ja ennen kaikkea, voit tuntea Jumalan rakkauden ja tietää, että Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme.
Rukous
Rukous on toinen tapa kasvattaa uskoa. Kun lamanilaiskuningas halusi tietää, mitä hänen pitäisi tehdä saadakseen evankeliumin ilon, hän rukoili Herraa (ks. Alma 22:16–17). Meillekin on luvattu, että jos me pyydämme, meille annetaan.
Stanley oli 19-vuotias tutkija Hongkongissa. Hän oli innoissaan evankeliumista ja halusi mennä kasteelle, kunnes hänen ystävänsä kritisoivat kirkkoa. Stanley tapasi lähetyssaarnaajat. He todistivat, että Jumala välitti hänestä tarpeeksi vastatakseen hänen rukoukseensa. He pyysivät häntä polvistumaan ja kysymään taivaalliselta Isältä, olivatko opetukset totta. Ensin toinen lähetyssaarnaajista piti lyhyen rukouksen ja sitten toinen. Sitten Stanley rukoili. Kun hän lopetti nöyrän rukouksensa, he kysyivät häneltä: ”Stanley, miltä sinusta tuntuu?” Hän kohotti päänsä hitaasti ja vastasi miltei kuiskaten: ”Kaste, kaste.”4
Liitot
Lopuksi, uskoa lisää myös liittojen tekeminen ja pitäminen. Ammonin kansa oli tehnyt liiton ”että he mieluummin antaisivat oman henkensä kuin vuodattaisivat veljiensä verta” (Alma 24:28).
Me teemme liiton, kun meidät kastetaan ja otamme päällemme Kristuksen nimen. Me muistamme noita liittoja, kun nautimme sakramentin. Ja kun pidämme nuo liitot, Pyhä Henki voi olla luonamme jatkuvasti. Juuri Pyhä Henki, Lohduttaja, opettaa meille kaiken (ks. Joh. 14:26).
Eräs sisar Méxicosta oli 16-vuotias, kun lähetyssaarnaajat tulivat hänen ovelleen. Hän sanoi, että kun he opettivat Hengen avulla, ”tuntui, kuin he olisivat ottaneet siteet pois silmiltäni ja että Herra selvensi ymmärrystäni. – – Jumalan sana ja rukoukseni vahvistivat minua voittamaan seuraavan koettelemukseni, isäni kohtaamisen. Kun koin perheeni hylkäävän minut kasteeni vuoksi, Herran Henki vahvisti minua kuiskaamalla: ’Jatka vain. Kulje eteenpäin. Joistakin sukulaisistasi tulee kirkon jäseniä.’”5
Pyhät kirjoitukset, rukous sekä liittojen tekeminen ja pitäminen auttoivat Ammonin kansaa, ja lisäksi ne ovat auttaneet ensimmäisen sukupolven jäseniä kaikkialla – minuakin. Vaikka synnyinkin hyvistä vanhemmista, niin minulle ei opetettu kotona evankeliumia. Vanhempani opettivat minulle kuitenkin moraaliarvoja ja siveellistä käytöstä. Muistan, kuinka kirkkoon kuulumaton isäni auttoi minua kirjoittamaan ensimmäisen kirkossa pitämäni puheen. Saamani aihe oli rehellisyys, ja sen sijaan että olisimme lainanneet 13. uskonkappaletta, käytimme esimerkkinä miestä, jonka lempinimi oli Rehti Abe.
Alkeisyhdistyksen opettajat, Nuorten Naisten johtajat ja pappeusjohtajat saivat antaa minulle evankeliumin opetusta. Ollessani seitsemänvuotias lasten pyhäkoulun opettajani opetti meille rukousta, ja minä halusin rukoilla. Hän opetti meille kymmenyksiä, ja minä halusin maksaa kymmenykset. Hän opetti meille paastoa, ja – no, olin vain seitsemänvuotias, joten en halunnut paastota. Mutta kun hän opetti meille kastetta, halusin mennä kasteelle. Olen kiitollinen hyvistä vanhemmistani, jotka tukivat minua päätöksessäni ja joista myös tuli kirkon jäseniä myöhemmin.
Se alkaa meistä
Ammonin kansa eli evankeliumin mukaan ja ”se oli luja uskossa Kristukseen loppuun asti” (Alma 27:27). Se sai alkunsa heistä. Ja se alkaa meistä. Meillä ensimmäisen sukupolven jäsenillä, jotka olemme saaneet todistuksen, on nyt velvollisuus opettaa tämän päivän lapsia. Meidän täytyy opettaa heitä kodeissamme ja luokissamme. Meidän täytyy opettaa heille Jumalan sanaa pyhistä kirjoituksista. Meidän täytyy opettaa heille rukouksen voimaa ja meidän täytyy opettaa heille siunauksia, jotka saadaan liittojen tekemisestä ja pitämisestä. Ja jos opetamme heitä, he voivat sanoa:
”Meitä, niin kuin kirjoitti Helaman, äitimme opettivat.
Kun eespäin käymme, Jumalan sanan kaikk kansat kuulevat.”6
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.