Asiat, joista minulla on tieto

Kuva

Rakkaat veljeni ja sisareni, iloitsen tilaisuudesta puhua teille. Kiitän teitä jokaista rukouksistanne minun puolestani. Olen teille hyvin syvästi kiitollinen. Niiden 49 vuoden aikana, jotka olen ollut johtava auktoriteetti, olen puhunut yleiskonferenssissa pitkälti yli 200 kertaa. Täytän seuraavaksi 97 vuotta. Tuuli puhaltaa, ja tunnen olevani kuin viimeinen lehti puussa.

Terveyteni on itse asiassa varsin hyvä kaikista päinvastaisista huhuista huolimatta. Taitavat lääkärit ja sairaanhoitajat pitävät minut oikeilla raiteilla. Jotkut teistä saattavat lähteä ennen minua. Omaa ikääni ajatellen haluan kuitenkin lausua teille todistukseni tämän työn perustotuuksista.

Myönnän, etten tiedä kaikkea, mutta joistakin asioista olen varma. Niistä asioista, joista minulla on tieto, puhun teille tänä aamuna.

Kun keisari Konstantinus kääntyi kristinuskoon, hän sai tietää pappien kesken vallinneesta jumaluuden luonnetta koskevasta eripuraisuudesta. Pyrkimyksenään saada tilanne hallintaan hän kokosi sen ajan korkea-arvoiset papit Nikeaan vuonna 325. Jokaiselle osallistujalle annettiin mahdollisuus esittää näkemyksensä. Väittely kävi yhä vain kiihkeämmäksi. Kun selvyyteen ei päästy, tehtiin kompromissi. Se tuli tunnetuksi Nikean uskontunnustuksena, ja useimmat uskolliset kristityt toistavat sen peruskohtia.

Itse en pysty ymmärtämään sitä uskontunnustusta. Minun mielestäni se on hämmentävä.

Kuinka syvästi olenkaan kiitollinen siitä, että me tämän kirkon jäsenet emme turvaudu mihinkään ihmisen laatimaan lausuntoon Jumalan luonteesta. Meidän tietomme tulee suoraan Joseph Smithin henkilökohtaisesta kokemuksesta. Jo nuorena poikana Joseph puhui Jumalan, iankaikkisen Isän, ja Hänen rakkaan Poikansa, ylösnousseen Herran, kanssa. Hän polvistui Heidän edessään, hän kuuli Heidän äänensä ja hän toimi sen mukaan. Kumpikin oli erillinen persoona. Ei ihme, että Joseph kertoi äidilleen saaneensa tietää, ettei tämän kirkko ollut oikea. Niinpä yhtenä tämän kirkon hallitsevista periaatteista on meidän uskomme Jumalaan, iankaikkiseen Isään. Hän on todellinen ja yksilöllinen olento. Hän on suuri maailmankaikkeuden Hallitsija, ja kuitenkin Hän on meidän Isämme ja me olemme Hänen lapsiaan.

Me rukoilemme Häntä, ja nuo rukoukset ovat keskustelua Jumalan ja ihmisen välillä. Luotan täydellisesti siihen, että Hän kuulee meidän rukouksemme ja vastaa niihin. En pystyisi kieltämään sitä. Minulla on ollut liian monia kokemuksia rukouksista, joihin on vastattu.

Alma opetti poikaansa Helamania sanoen: ”Kysy Herralta neuvoa kaikissa tekemisissäsi, niin hän ohjaa sinua hyväksesi; niin, kun laskeudut levolle illalla, laskeudu levolle Herran huomaan, jotta hän valvoisi sinua sinun nukkuessasi; ja kun nouset aamulla, olkoon sydämesi täynnä kiitosta Jumalalle; ja jos teet tämän, sinut ylennetään viimeisenä päivänä” (Alma 37:37).

Toinenkin suuri vakaumus, josta olen varma, perustuu profeetta Josephin näkyyn. Se on, että Jeesus elää. Hän on elävä Kristus. Hän on Vanhan testamentin Jehova ja Uuden testamentin Messias. Isänsä johdolla Hän oli maan Luoja. Johanneksen evankeliumi alkaa näillä merkittävillä sanoilla: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.

Jo alussa Sana oli Jumalan luona.

Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.” (Joh. 1:1–3.)

Huomatkaa varsinkin tuo viimeinen jae: ”Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.”

Hän oli suuri Luoja. Juuri Hänen sormensa kirjoitti käskyt vuorella. Juuri Hän jätti kuninkaalliset asuinsijansa korkeudessa ja tuli maan päälle syntyäkseen kaikkein vaatimattomimpiin oloihin. Lyhyen palvelutehtävänsä aikana Hän paransi sairaita, sai sokeat näkemään, herätti kuolleista ja nuhteli lainopettajia ja fariseuksia. Hän oli ainoa täydellinen ihminen, joka on koskaan vaeltanut maan päällä. Kaikki tämä oli osa Hänen Isänsä suunnitelmaa. Getsemanen puutarhassa Hän kärsi niin suuresti, että Hän hikoili veripisaroita rukoillessaan Isäänsä. Tämä oli kuitenkin kaikki osa Hänen suurta sovitusuhriaan. Kiihtynyt väkijoukko vangitsi Hänet ja vei Hänet Pilatuksen eteen vaatien Hänen kuolemaansa. Hän kantoi ristin, jonka avulla Hänet surmattiin. Golgatalla Hän antoi henkensä huudahtaen: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” (Luuk. 23:34.)

Hänen ruumiinsa laskettiin hellästi Joosef Arimatialaisen hautaan. Kolme päivää myöhemmin ensimmäisenä pääsiäisaamuna hauta oli kuitenkin tyhjentynyt. Magdalan Maria puhui Hänelle, ja Hän vastasi hänelle. Hän ilmestyi apostoleilleen. Hän käveli kahden opetuslapsen kanssa Emmauksen tiellä. Ja meille kerrotaan, että arviolta 500 muuta ihmistä näki Hänet (ks. 1. Kor. 15:6).

Hän oli sanonut: ”Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” (Joh. 10:16.) Sen mukaisesti Hän ilmestyi ihmisille, jotka olivat kokoontuneet Runsaudenmaahan läntisellä pallonpuoliskolla. Täällä Hän opetti ihmisiä, kuten Hän oli opettanut heitä vanhassa maailmassa. Tämä kaikki on kirjoitettu yksityiskohtaisesti muistiin Mormonin kirjaan, joka on toinen todistus meidän Herramme jumalallisuudesta.

Ja lausun uudelleen – sekä Hän että Hänen Isänsä ilmestyivät nuorelle Josephille, ja Isä esitteli Poikansa sanoen: ”Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!” (JS–H 17.)

Seuraava asia, josta olen varma ja josta todistan, on Herran Jeesuksen Kristuksen sovitus. Ilman sitä elämä on merkityksetöntä. Se on olemassaolomme holvikaaren lakikivi. Se vahvistaa, että elimme ennen kuin synnyimme kuolevaisuuteen. Kuolevaisuus on vain astinkivi kohti loistavampaa olemassaoloa tulevaisuudessa. Kuoleman aiheuttamaa surua lievittää lupaus ylösnousemuksesta. Ilman pääsiäistä ei olisi mitään joulua.

Seuraavaksi puhun niistä suurista varmoista asioista, jotka ovat tulleet Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautuksen myötä. On pappeuden palauttaminen eli ihmiselle annettu valtuus puhua Jumalan nimessä. Tässä pappeudessa on kaksi järjestystä: Vähäisempi pappeus, joka tunnetaan myös Aaronin pappeutena, palautettiin Johannes Kastajan käsien alla. Korkeampi pappeuden järjestys eli Melkisedekin pappeus palautettiin Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen käsien alla.

Palauttaessaan Aaronin pappeuden ylösnoussut Johannes Kastaja asetti kätensä Joseph Smithin ja Oliver Cowderyn pään päälle ja sanoi: ”Teille, palvelustovereilleni, minä Messiaan nimessä annan Aaronin pappeuden, joka pitää hallussaan enkelien palveluksen ja parannuksen evankeliumin sekä syntien anteeksisaamiseksi suoritettavan upotuskasteen avaimet” (OL 13).

Vanhoilla päivillään presidentti Wilford Woodruff puhui kirkon nuorille miehille ja sanoi: ”Haluan painaa mieleenne sen, ettei sillä ole väliä, onko mies pappi vai apostoli, jos hän pitää kutsumuksensa kunniassa. Papilla on hallussaan enkelien palveluksen avaimet. Herra ei ole koskaan elämässäni, olenpa sitten ollut apostoli, seitsenkymmen tai vanhin, antanut minulle enempää suojelusta kuin pappina ollessani.” (Julkaisussa Millennial Star, 5. lokakuuta 1891, s. 629.)

Melkisedekin pappeus eli korkeampi pappeus valtuuttaa miehet asettamaan kätensä muiden pään päälle ja antamaan siunauksia. Melkisedekin pappeuden haltijat siunaavat sairaita. Kuten Jaakob julisti Uudessa testamentissa: ”Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan.” (Jaak. 5:14.)

Lopuksi mainitsen Herran huoneen siunaukset, jotka ovat tulleet muinaisen evankeliumin palauttamisen myötä.

Nämä temppelit, joiden määrää olemme viime vuosina suuresti lisänneet, tarjoavat siunauksia, joita ei voi saada missään muualla. Kaikki, mitä näissä pyhissä huoneissa tapahtuu, liittyy ihmisen iankaikkiseen luonteeseen. Täällä mies ja vaimo ja lapset sinetöidään yhteen perheeksi koko iankaikkisuudeksi. Avioliitto ei ole siihen asti, ”kunnes kuolema teidät erottaa”. Se on iankaikkisuudeksi, jos osapuolet elävät sen siunauksen arvoisina. Kaikkein merkittävintä on valtuus tehdä sijaistyötä Herran huoneessa. Täällä toimitetaan toimituksia kuolleiden puolesta, joilla ei ollut tilaisuutta saada niitä eläessään.

Hiljattain minulle kerrottiin eräästä naisesta, leskestä, joka asui Idaho Fallsissa Idahossa Yhdysvalloissa. 15 vuoden aikana hän toimi sijaisena temppeliendaumentin antamisessa 20 000 henkilölle Idaho Fallsin temppelissä. Eräänä perjantaina hän sai 20 000. endaumentin valmiiksi ja palasi lauantaina tekemään viisi lisää. Hän kuoli seuraavalla viikolla.

Ajatelkaapa, mitä tämä yksi pieni nainen teki. Hän suoritti nämä sijaisendaumentit yhtä monen ihmisen puolesta kuin tänä aamuna on koolla tässä konferenssikeskuksessa. Ajatelkaapa sitä vastaanottoa, jonka hän on varmasti saanut toisella puolella.

Veljeni ja sisareni, tämä on minun todistukseni, jonka juhlallisesti lausun teidän edessänne.

Jumala siunatkoon teitä jokaista, te uskolliset myöhempien aikojen pyhät. Olkoon kodeissanne rauhaa ja rakkautta, ja opastakoon usko ja rukous teitä kaikessa mihin ryhdytte. Tämä on nöyrä rukoukseni Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.