Tiedätkö sinä?

Jokin aika sitten minulla oli hieno keskustelu vaikuttavan 16-vuotiaan nuoren naisen kanssa. Sain kuulla, että hän oli ainoa kirkon jäsen lukiossaan. Kysyin häneltä: ”Mikä on vaikein haaste, minkä kohtaat sen vuoksi, että olet ainoa jäsen?”

Hän oli mietteissään ja antoi hyvin neuvokkaan vastauksen: ”Uskominen siihen, että jokin on totta, kun kaikki muut uskovat, että se ei ole totta, ja uskominen siihen, että jokin on väärin, kun kaikki muut uskovat, että niin voi tehdä.”

Esitin hänelle toisen kysymyksen: ”Tiedätkö sinä, että Joseph Smith on Jumalan profeetta?” Hänen vastauksensa kuului: ”Luulen niin, mutta en ole varma.”

Tänä aamuna haluaisin kysyä nuorilta kaikkialla kirkossa: ”Tiedätkö sinä?”

Ensimmäinen kerta, jolloin itse tiesin, että minulla on todistus Joseph Smithistä, oli kun olin vasta 11-vuotias ja vanhempani veivät minut Salt Lake Cityn temppeliaukiolle.

Lempipuuhaani oli kaiken ilmaisen tavaran keräily. Tulin hyvin taitavaksi siinä. Kysyin: ”Onko tämä ilmainen?” Myöntävän vastauksen kuultuani ojensin 11-vuotiaan käteni ja sanoin: ”Kiitos. Onko tuokin ilmainen? Kiitos!” Joskus joku saattoi sanoa: ”Ei, se maksaa valitettavasti viisi senttiä.” Siitä säikähtämättä painoin pääni ja sanoin hyvin pettyneen näköisenä: ”Voi, kun minä olen aina halunnut lukea tuon lehtisen, mutta minulla ei ole yhtään rahaa. Kiitos!” Se tepsi joka kerta. Totuus on, etten koskaan lukenut niitä. Minä vain keräsin niitä.

Sillä kerralla olin kuitenkin yksin vuoden 1948 Chevroletissamme odottamassa vanhempiani, kun minua alkoi sanomattomasti pitkästyttää. Katsoin epätoivoissani istuimelle ja huomasin ilmaismateriaalikasani. Otin käteeni lehtisen nimeltä Joseph Smith kertoo oman tarinansa ja aloin lukea sitä.

Se tempasi minut mukaansa ja sydämeni täyttyi ilolla. Päästyäni loppuun näin kuvani taustapeilissä ja suureksi hämmästyksekseni huomasin itkeväni. Silloin en ymmärtänyt, mutta nyt ymmärrän. Olin tuntenut Hengen todistuksen. Vanhempani eivät olleet paikalla. Siskoni ei ollut paikalla. Alkeisyhdistyksen opettajani ei ollut paikalla. Paikalla olimme vain minä ja Pyhä Henki.

Näin voi tapahtua sinullekin, ja mahdollisesti jotakin vastaavaa on jo tapahtunutkin.

Te kirkon piirissä syntyneet saatatte todistusta etsiessänne tavoitella jotakin maata mullistavaa hengellistä tunnetta, joka poikkeaa kaikesta, mitä olette aikaisemmin kokeneet. Olette saattaneet kuulla käännynnäisten todistavan kääntymyksestään ja miettiä, puuttuuko teiltä jotakin. Yksi syy siihen, miksi se tuntuu heistä niin mullistavalta, on se, että se on niin uutta.

Teillä on ollut samoja tunteita koko elämänne ajan perheilloissa, nuorten todistuskokouksissa, seminaariluokissa, lukiessanne pyhiä kirjoituksia ja monissa muissa tilanteissa.

Lähetyssaarnaajiamme koulutetaan auttamaan tutkijoita huomaamaan, milloin he tuntevat Hengen. Muistan monta kertaa pysähtyneeni kesken innokkaan, hengellisen keskustelun ja sanoneeni: ”Keskeytetään hetkeksi ja puhutaan siitä, miltä teistä juuri nyt tuntuu. Teistä tuntuu kuin me muistuttaisimme teitä asioista, jotka olette unohtaneet. Teistä tuntuu, että kerromme teille totuuden. Tunnette rauhaa. Tunnette Pyhää Henkeä.”

Muistan, kuinka opetin erästä äärimmäisen älykästä naista, jonka oli vaikea hyväksyä mitään ennen kuin oli saanut selvitetyksi kaiken pienintä yksityiskohtaa myöten. Kuitenkin kuulimme hänen loppujen lopuksi sanovan: ”En voi enää kieltää tätä tunnetta.”

Hän liittyi kirkkoon ja oli hyvin onnellinen muutamat seuraavat vuodet, mutta vähitellen hän antoi älyllisten epäilystensä hiipiä takaisin ja jäi viimein pois kirkosta.

Viisitoista vuotta kului, ja hän saapui vierailulle perheemme luo. Veimme hänet temppeliaukiolle. Kun lähdimme nousemaan Vapahtajan patsaalle johtavaa kierreluiskaa, hän seisahtui ja sanoi kyynelsilmin: ”Se tunne tulee täällä taas. Sydämeni kaipaa yhä sitä, mitä järkeni ei hyväksy!”

Kun olette sen kerran tunteneet, ette voi koskaan unohtaa sitä.

Hengellisiä todistuksia tulee nuorella iällä niille, jotka ovat alttiina hengellisille kokemuksille. Me vanhemmat, opettajat ja johtajat olemme hyviä pitämään huolta siitä, että te ymmärrätte säännöt ja käskyt. Me voisimme kehittää kykyämme auttaa teitä saamaan todistuksen periaatteista ja opista. Ehkä voisimme pysähtyä useammin ja auttaa teitä oppimaan tunnistamaan Hengen.

Kun kerran tunnistatte nuo tunteet siksi, mitä ne ovat, uskonne niihin lisääntyy. Pian huomaatte, että teille on kehittynyt hengellinen kuudes aisti, jota ei pysty erehdyttämään.

Tiesin 11-vuotiaana, että Joseph Smith oli Jumalan profeetta. En kuullut ääniä, nähnyt enkeleitä tai mitään sellaista. Se, mitä tunsin, oli paljon varmempaa. Hengellistä aistiani oli kosketettu. Tunsin ilon kumpuavan sisimmästäni, joka on suojattu kaikelta eksytykseltä. Tämä hengellinen aisti värähtelee ainoastaan silloin, kun Pyhä Henki aktivoi sen.

Miltä tämä hengellinen todistus tuntuu? Sitä on yhtä vaikea kuvailla kuin ruusun tuoksua tai linnun laulua tai maiseman kauneutta. Sen kuitenkin tuntee, kun sen kokee.

Pyhät kirjoitukset antavat meille tuntumaa näihin tunteisiin:

”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: Minä annan sinulle Hengestäni, joka valaisee mielesi ja joka täyttää sielusi ilolla; ja silloin sinä tiedät” (OL 11:13–14).

Joskus se tunne on kuin muisto. Opimme evankeliumin ensimmäistä kertaa taivaallisessa kodissamme. Olemme tulleet tämän maan päälle unohduksen verho mielemme yllä. Ja kuitenkin meidän kaikkien hengessä ovat tallella nuo uinuvat muistot. Pyhä Henki voi raottaa verhoa ja herättää nuo asiat unestaan. Löytäessäni uutena pitämäni totuuden reaktioni on usein: ”Hei, minä muistan tuon!”

”Puolustaja, Pyhä Henki – – palauttaa mieleenne kaiken” (Joh. 14:26).

Nuoret veljeni ja sisareni, kutsun teidät ”kokeilemaan sanojani” (ks. Alma 32:27). Luettehan Joseph Smithin kertomuksen ja rukoilettehan sen johdosta?

Ihmeellistä siinä, että tietää sen kertomuksen olevan totta, on se, että samanaikaisesti tietää, että Isä Jumala ja Jeesus Kristus elävät ja ovat kirkon johdossa tänä päivänä. Minä sain tuon tiedon ollessani 11-vuotias, ja seison nyt edessänne asetettuna Jeesuksen Kristuksen erityiseksi todistajaksi ja todistan, että se on totta. Todistan myös, että Herra haluaa teidän tietävän, että se on totta, ja että Hän ”ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla” (Moroni 10:4). Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.