Kohta, josta on vielä turvallista palata

Saatana, ”kaikkien valheiden isä” (2. Nefi 2:18), ”kiistelyn isä” (3. Nefi 11:29), ”kaiken synnin alkuunpanija” (Hel. 6:30) ja ”Jumalan vihollinen” (Moroni 7:12), käyttää pahuuden voimia vakuuttaakseen meille, että tästä on kysymys aina kun olemme tehneet syntiä. Pyhissä kirjoituksissa häntä kutsutaan ”syyttäjäksi”, koska hän haluaa meidän tuntevan, ettemme voi saada anteeksi (ks. Ilm. 12:10). Saatana haluaa meidän ajattelevan, että kun olemme tehneet syntiä, olemme ylittäneet ”kohdan, josta ei ole paluuta” – että on liian myöhäistä muuttaa kurssiamme. Kauniissa, mutta myös levottomassa maailmassamme on murheellinen tosiasia, että tämä asenne aiheuttaa suurta surua, murhetta ja ahdinkoa perheessä, avioliitossa sekä henkilökohtaisessa elämässä.

Saatana pyrkii vääristelemään Jumalan työtä, ja niin tekemällä hän saattaa pettää monia. Jotta Saatana saisi meidät menettämään toivomme ja tuntemaan olomme hänen laillaan onnettomaksi ja uskomaan, ettemme voi saada anteeksi, hän saattaa jopa käyttää väärin pyhien kirjoitusten sanoja, jotka korostavat Jumalan oikeudenmukaisuutta, antaen ymmärtää, ettei ole olemassa armoa.

Suoja paholaisen vaikutusta vastaan tulee Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kautta. Evankeliumi on se hyvä uutinen, jonka mukaan Jeesus Kristus on tehnyt ihmiskunnan hyväksi täydellisen sovitustyön. Se on sanoma rakkaudesta, toivosta ja armosta, jonka mukaan on olemassa sovinto ihmisen ja Jumalan välillä.

Synti on jumalallisen lain tahallista rikkomista. Jeesuksen Kristuksen sovitustyö on Jumalan lahja Hänen lapsilleen syntien seurausten korjaamiseksi ja voittamiseksi. Jumala rakastaa kaikkia lapsiaan, eikä Hän koskaan lakkaa rakastamasta meitä tai luovu toivosta meidän suhteemme. Taivaallisen Isämme suunnitelma on selkeä ja Hänen lupauksensa ovat suurenmoisia: ”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen” (Joh. 3:17).

Kristus tuli pelastamaan meidät. Jos olemme menossa väärään suuntaan, Jeesuksen Kristuksen sovitustyö voi antaa meille varmuuden siitä, että synti ei ole kohta, josta ei ole paluuta. Turvallinen paluu on mahdollista, jos noudatamme Jumalan suunnitelmaa pelastukseksemme.

Olemme saaneet tämän suunnitelman maailmankaikkeuden korkeimmalta auktoriteetilta, Jumalalta, taivaalliselta Isältämme. Tämä suunnitelma valmistettiin ennen maailman perustamista. Se on suuri onnensuunnitelma, armonsuunnitelma, lunastussuunnitelma, pelastussuunnitelma. Tämä suunnitelma mahdollistaa sen, että voimme kokea fyysisen olemassaolon, johon kuuluu kuolevaisuus, koetusaika, ja palata sitten Jumalan luokse elämään iankaikkisessa onnessa ja kirkkaudessa. Se selitetään Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin opeissa.

Tämän suunnitelman noudattamisella on loistavia iankaikkisia seurauksia meille henkilökohtaisesti, meidän perheellemme, tuleville sukupolville ja jopa meitä edeltäneille sukupolville. Tähän suunnitelmaan kuuluu jumalallinen sovitus ja anteeksianto.

Ymmärrämme, että ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (Room. 3:23), mutta julistamme myös vakaasti, että parannus ja anteeksianto voivat olla yhtä todellisia kuin synti.

Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ansiosta jokainen henkilö on tilivelvollinen omista henkilökohtaisista synneistään. Voimme voittaa henkilökohtaisen synnin seuraukset ottamalla vastaan sovitustyön siunaukset ja edut.

Presidentti David O. McKay on sanonut: ”Jokainen Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaate on merkityksellinen ja tärkeä, – – mutta ei ole yhtään periaatetta, joka olisi tärkeämpi ihmissuvun pelastukselle kuin tämä jumalallinen ja ikuisesti toimiva periaate, nimittäin parannus” (Gospel Ideals, 1953, s. 13; ks. myös Opin ja Liittojen Kirja, oppilaan kirja, uskonto 324–325, painovuosi puuttuu, s. 369).

”Sillä pelastus ei tule kenellekään – –, paitsi parannuksen ja uskon kautta Herraan Jeesukseen Kristukseen” (Moosia 3:12).

Parannuksenteko sinänsä ei pelasta ihmistä. Meidät pelastaa Jeesuksen Kristuksen veri. Me emme pelastu pelkästään muuttamalla vilpittömästi ja rehellisesti omaa käytöstämme, vaan ”armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä” (2. Nefi 25:23). Todellinen parannus on kuitenkin ehtona sille, että Jumalan anteeksianto voi tulla meidän elämäämme. Todellinen parannus muuttaa ”pimeimmänkin yön kirkkaaksi päiväksi” (Spencer W. Kimball, Anteeksiantamuksen ihme, 1975, s. 338).

Voidaksemme tehdä parannuksen meidän on uskottava lujasti Kristukseen. Uskoomme täytyy sisältyä oikea käsitys Jumalan luonteesta, täydellisyydestä ja ominaisuuksista (ks. Lectures on Faith, 1985, s. 38; ks. myös Oppi ja liitot ja kirkon historia, Evankeliumin oppi -luokan opettajan kirja, 2006, s. 8). Jos uskomme, että Jumala tietää kaiken ja on rakastava ja armollinen, voimme epäröimättä turvata Häneen pelastuaksemme. Usko Kristukseen muuttaa sellaiset ajatuksemme, uskomuksemme ja käytöksemme, jotka eivät ole sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa.

Todellinen parannus tuo meidät takaisin tekemään sitä, mikä on oikein. Voidaksemme tehdä todellisen parannuksen meidän on tunnistettava syntimme ja tunnettava katumusta eli Jumalan mielen mukaista murhetta sekä tunnustettava nuo synnit Jumalalle. Jos syntimme ovat vakavia, meidän on tunnustettava ne myös pappeusjohtajallemme, jolla on valtuus. Meidän tulee pyytää Jumalalta anteeksiantoa ja meidän on tehtävä kaikki voitavamme korjataksemme kaiken tekojemme aiheuttaman vahingon. Parannus tarkoittaa mielen ja sydämen muutosta – lopetamme väärien tekojen tekemisen ja alamme tehdä sitä, mikä on oikein. Se saa meissä aikaan uudenlaisen asenteen Jumalaa, itseämme sekä elämää kohtaan yleensä.

Todellinen parannus tuo elämäämme sovitustyön vaikutusten siunaukset: tunnemme Jumalan anteeksiantamusta ja Hänen rauhaansa, ja meidän syyllisyytemme ja murheemme nostetaan pois, voimme suuremmassa määrin nauttia Hengen vaikutuksesta ja olemme paremmin valmistautuneita elämään taivaallisen Isämme luona.

Presidentti Spencer W. Kimball on opettanut: ”Anteeksiantamuksen ihmeen olennaisena osana on se, että se tuo rauhan ennen ahdistetulle, levottomalle, hämmentyneelle, ehkäpä piinatulle sielulle. – – Jumala on pyyhkivä pois heidän silmistään ahdistuksen ja katumuksen – – ja pelon ja syyllisyyden kyyneleet.” (Anteeksiantamuksen ihme, s. 338, 343.)

Jeesus lupasi: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille – –. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27.)

Profeetta Alma, joka Jumalan anteeksiantamuksen ansiosta pelastettiin synnistä onneen, julisti: ”Jumalattomuus ei ole koskaan ollut onnea” (Alma 41:10). Hän oli kokenut synnin katkerat tuskat, mutta hän puhui myös innolla onnesta, joka seuraa todellista parannusta ja anteeksiantoa: ”Niin, minä sanon sinulle, – – ettei toisaalta voi olla mitään niin suurta ja ihanaa kuin iloni oli” (Alma 36:21). Alma päätti antamalla voimallisen ja viisaan neuvon kaikille, jotka etsivät anteeksiantoa: ”Ja nyt, – – minä toivon, ettet enää antaisi näiden asioiden vaivata itseäsi ja antaisit vain syntiesi vaivata itseäsi sillä vaivalla, joka johdattaa sinut parannukseen” (Alma 42:29).

Presidentti Harold B. Lee on sanonut: ”Kun olet tehnyt kaiken voitavasi voittaaksesi virheesi ja olet päättänyt sydämessäsi, ettet enää koskaan toista niitä, silloin sinäkin voit saavuttaa sen omantunnon rauhan, josta tiedät, että syntisi on annettu anteeksi” (artikkelissa ”Law of Chastity Vital, Girls Told”, Church News, 2. syyskuuta 1972, s. 7; ks. myös Opin ja Liittojen Kirja, oppilaan kirja, s. 371).

Kun olemme todella tehneet parannuksen, Kristus ottaa pois syntiemme aiheuttaman syyllisyyden taakan. Voimme tietää, että olemme saaneet anteeksi ja meidät on tehty puhtaiksi. Pyhä Henki todistaa sen meille: Hän on Pyhittäjä. Mikään muu todistus anteeksiannosta ei voi olla suurempi.

Herra on sanonut: ”Sille, joka tekee parannuksen ja pitää Herran käskyt, annetaan anteeksi” (OL 1:32; kursivointi lisätty). ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28.) ”Pidä uskollisesti ja tunnollisesti Jumalan käskyt, niin minä ympäröin sinut rakkauteni käsivarsilla” (OL 6:20).

Hän julisti myös: ”Katso, se, joka on tehnyt parannuksen synneistään, se saa anteeksi, enkä minä, Herra, muista niitä enää” (OL 58:42).

Saatana yrittää saada meidät uskomaan, ettei meidän syntejämme ole annettu anteeksi, koska voimme muistaa ne. Saatana on valehtelija; hän yrittää hämärtää näkemyksemme ja johdattaa meidät pois parannuksen ja anteeksiannon polulta. Jumala ei luvannut, ettemme muistaisi syntejämme. Niiden muistaminen auttaa meitä välttämään samojen virheiden tekemistä uudelleen. Jos kuitenkin pysymme totisina ja uskollisina, syntiemme muisto hälvenee ajan myötä. Se tulee osaksi tarvittavaa paranemisen ja pyhittämisen prosessia. Alma todisti, että anottuaan Jeesukselta armoa hän pystyi silti muistamaan syntinsä, mutta hänen syntiensä muisto ei enää vaivannut ja raastanut häntä, koska hän tiesi saaneensa anteeksi (ks. Alma 36:17–19).

Meidän velvollisuutemme on välttää kaikkea sitä, mikä voisi tuoda takaisin vanhoja syntisiä muistoja. Kun meillä edelleen on särkynyt sydän ja murtunut mieli (ks. 3. Nefi 12:19), voimme luottaa siihen, ettei Jumala enää muista syntejämme.

Jeesus opetti meille iankaikkisen totuuden, kun hän opetti meidät rukoilemaan: ”Anna meille velkamme anteeksi, niin kuin me annamme anteeksi meidän velallisillemme. – – Sillä jos te annatte ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi; mutta jos te ette anna – – anteeksi – –, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” (3. Nefi 13:11, 14–15.)

Sen tähden anteeksiantaminen on edellytys anteeksisaamiselle.

Meidän omaksi parhaaksemme me tarvitsemme sitä moraalista rohkeutta, jota tarvitaan anteeksiantamiseen ja anteeksipyytämiseen. Sielu ei ole koskaan jalompi ja rohkeampi kuin silloin, kun annamme anteeksi. Siihen kuuluu anteeksiantaminen itsellemme.

Meitä jokaista sitoo Jumalan antama velvollisuus ojentaa armahtava ja armollinen kätemme ja antaa anteeksi toinen toisellemme. Tätä Kristuksen kaltaista ominaisuutta tarvitaan suuresti perheessämme, avioliitossamme, seurakunnissamme ja vaarnoissamme, asuinyhteisöissämme ja kansakuntiemme keskuudessa.

Saamme anteeksisaamisen iloa omaan elämäämme, kun olemme halukkaita antamaan auliisti samaa iloa toisille. Kauniit lupaukset eivät riitä. Meidän on puhdistettava sydämemme ja mielemme katkerista tunteista ja ajatuksista ja annettava Kristuksen valon ja rakkauden astua tilalle. Sen seurauksena Herran Henki täyttää sielumme ilolla ja me saamme omantunnonrauhan (ks. Moosia 4:2–3).

Rakkaat veljet ja sisaret, rakkaat nuoret ystäväni, kun pitkää matkaa lentävän suihkukoneen kapteeni ohittaa kohdan, josta on vielä turvallista palata, ja vastatuuli on liian voimakas tai lentokorkeus liian alhainen, hänen on ehkä pakko kääntyä jollekin muulle kuin suunnitellulle lentokentälle. Näin ei tapahdu matkallamme elämän halki takaisin taivaalliseen kotiimme. Olittepa missä tahansa tällä matkalla elämän halki, kohtasittepa millaisia koettelemuksia tahansa, niin aina on olemassa kohta, josta on vielä turvallista palata; aina on toivoa. Te olette oman elämänne kapteeni, ja Jumala on valmistanut suunnitelman tuodakseen teidät turvallisesti takaisin luokseen, jumalalliseen määränpäähänne.

Jeesuksen Kristuksen sovituksen lahja tarjoaa meille aina ja kaikkialla parannuksen ja anteeksiantamuksen siunaukset. Tämän lahjan ansiosta kaikilla meillä on mahdollisuus turvalliseen paluuseen synnin tuhoisalta tieltä.

Annan siitä kiitokseni taivaalliselle Isällemme ja todistan tästä koko sydämestäni ja sielustani, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.