”Minä olen puhdas”

Rakkaat pappeusveljeni, miten innoittavaa onkaan nähdä 21 000 veljen kasvot täällä konferenssikeskuksessa ja tietää, että miljoonia muita on kokoontunut kirkon saleihin ja muihin tiloihin eri puolilla maailmaa. Suren sitä, että olen näin vanha aikana, jolloin elämä on yhä jännittävämpää.

Kuten te kaikki tiedätte, minut asetettiin kirkon presidentiksi ja erotettiin tehtävääni 12 vuotta sitten, tarkasti sanottuna maaliskuun 12. päivänä 1995. Vanhin Ballard on koonnut joitakin lukuja noiden 12 vuoden ajalta. Lainaan hänen sanojaan:

• 387 750 lähetyssaarnaajaa on aloittanut lähetystyön, mikä vastaa lähes 40 prosenttia niistä lähetyssaarnaajista, jotka ovat palvelleet tämän taloudenhoitokauden aikana – eli kirkon perustamisen jälkeisten 177 vuoden aikana palvelleista 40 prosenttia on palvellut viimeisten 12 vuoden aikana.

• 3 400 000 käännynnäistä on kastettu, mikä vastaa yli neljäsosaa kirkon nykyisestä jäsenmäärästä.

• Kirkon lähetyskenttien määrä on kasvanut 303:sta 344:ään, ja piakkoin tulee kolme lisää.

• Aktiivisena pysyminen on kasvanut merkittävästi sakramenttikokousten kävijämäärien, pappeuteen asettamisten sekä kymmenysten maksamisen uskollisuuden perusteella.

Vaikka tämä kaikki on ollut valtavan merkityksellistä, olen vakuuttunut siitä, että vähän suuremmalla omistautumisella tämä ihana lähimenneisyys voi olla vasta esimakua suurenmoisemmasta tulevaisuudesta.

Siis nyt kaikki työhön tarttukaamme vaan, silloin sydän riemuin käy laulamaan. Tämä työ odottaa, emme väistää saa. Siis nyt innoin työhön tartu vaan. (Ks. ”On maailmassa tarpeen hän”, MAP-lauluja, 166.)

Haluan nyt siirtyä toisenlaiseen aiheeseen. Puhuin tästä samasta asiasta monta vuotta sitten. Toistan sen, koska ne, jotka kuulivat sen silloin, ovat unohtaneet sen jo kauan sitten, ja niiden, jotka eivät ole sitä kuulleet, täytyy kuulla se. Se koskee presidentti Joseph F. Smithiä, joka palveli kirkon presidenttinä vuosina 1901–1918, yhteensä 17 vuoden ajan.

Joseph F. Smithin isä oli Hyrum Smith, joka oli profeetta Josephin veli ja joka kärsi marttyyrikuoleman hänen kanssaan Carthagessa. Joseph F. syntyi Far Westissä Missourissa marraskuun 13. päivänä vuonna 1838. Hän lähti Missourista pikkulapsena. Alle kuusivuotiaana poikasena hän kuuli jonkun koputtavan ikkunaan äitinsä kodissa Nauvoossa. Se oli mies, joka oli kiiruhtanut ratsain Carthagesta ja joka kertoi sisar Smithille, että tämän aviomies oli surmattu tuona iltapäivänä.

Ollessaan 9-vuotias Joseph F. ajoi äitinsä kanssa härkävaljakon tasankojen yli tähän laaksoon. 15-vuotiaana hänet kutsuttiin lähetystyöhön Havaijiin. Hän matkusti San Franciscoon ja työskenteli päresahalla ansaitakseen tarpeeksi rahaa maksaakseen matkansa saarille.

Havaiji ei ollut siihen aikaan turistikohde. Siellä asui syntyperäisiä havaijilaisia, jotka olivat enimmäkseen köyhiä, mutta anteliaita omaisuutensa suhteen. Hän oppi puhumaan heidän kieltään ja rakastamaan heitä. Palvellessaan siellä hän näki merkittävän unen. Lainaan hänen sanojaan siitä. Hän sanoi:

”Olin kerran lähetystyössä ollessani erittäin masentunut. Olin lähes puilla paljailla, eikä minulla ollut ainoatakaan ystävää lukuun ottamatta köyhän, valistumattoman – – kansan ystävyyttä. Tunsin itseni niin arvottomaksi köyhyyden sekä älyn ja tiedon puutteen tilassani, vain mitättömäksi pojaksi, että uskalsin tuskin katsoa – – miestä kasvoihin.

Tuossa tilassa ollessani näin unen [eräänä yönä], että olin matkalla, ja minusta tuntui, että minun olisi pidettävä kiirettä – kiiruhdettava kaikin voimin, sillä pelkäsin myöhästyväni. Riensin eteenpäin niin nopeasti kuin ikinä pystyin, ja tajusin ainoastaan sen, että minulla oli pieni nyytti – nenäliina, jonka sisään nyytti oli kääritty. En – – tajunnut, mitä siinä oli, kiirehtiessäni niin kovaa vauhtia kuin kykenin, mutta lopulta tulin ihmeellisen palatsin luo – – mutta luulin tietäväni, että se oli määränpääni. Kun kuljin sitä kohti niin kiireesti kuin pystyin, huomasin kilven, [jossa luki K-Y-L-P-Y- H-U-O-N-E] ’kylpyhuone’. Käännyin nopeasti sivuun ja menin kylpyhuoneeseen ja pesin itseni puhtaaksi. Avasin pienen nyyttini, ja siinä oli puhdas valkoinen vaate, jollaista en ollut nähnyt pitkään aikaan, sillä ne ihmiset, joiden keskuudessa asuin, eivät piitanneet kovinkaan paljon vaatteiden puhtaanapidosta. Mutta minun vaatteeni oli puhdas, ja minä puin sen ylleni. Sitten riensin eteenpäin ja tulin jonkinlaiselle suurelle aukolle tai ovelle. Koputin oveen, ja se avautui, ja ovella seisoi profeetta Joseph Smith. Hän katsoi minua hieman moittivasti ja lausui ensi sanoikseen: ’Joseph, sinä olet myöhässä.’ Keräsin kuitenkin rohkeutta ja vastasin:

’Niin, mutta minä olen puhdas – minä olen puhdas!’

Hän tarttui minua kädestä ja veti minut sisään ja sulki sitten suuren oven. Tunsin hänen kätensä aivan yhtä konkreettisesti kuin koskaan olen tuntenut ihmiskättä. Tunsin hänet, ja sisään astuessani näin isäni ja Brigham [Youngin] ja Heber [C. Kimballin] ja Willard [Richardsin] ja muut hyvät miehet, jotka olin tuntenut, seisomassa rivissä. Minä katsoin ikään kuin tämän laakson ylitse, ja se näytti olevan suuren ihmispaljouden täyttämä, mutta korokkeella olivat kaikki ne ihmiset, jotka olin tuntenut. Siellä oli äitini, ja hän istui lapsi sylissä, ja pystyin mainitsemaan nimeltä niin monia heistä kuin heidän nimiään muistin, jotka istuivat siellä, jotka tuntuivat olevan valittuja, korotettuja. – –

[Kun näin tämän unen] olin yksin matolla Havaijin vuorilla – ketään ei ollut kanssani. Mutta tässä näyssä painoin käteni vasten profeettaa, ja näin hymyn leviävän hänen kasvoilleen. – –

Herättyäni sinä aamuna olin mies, vaikka olinkin [vielä] vasta poika. Ei ollut mitään maailmassa, mitä olisin pelännyt [sen jälkeen]. Pystyin kohtaamaan kenet tahansa, miehen tai naisen tai lapsen, ja katsomaan heitä kasvoihin tuntien sielussani, että olin läpikotaisin mies. Tuo näky, tuo merkki ja todistus, jonka silloin sain, on tehnyt minusta sen, mitä olen, jos olen jotakin, mikä on hyvää tai puhdasta tai nuhteetonta Herran edessä, jos minussa on mitään hyvää. Se on auttanut minua selviytymään kaikista koettelemuksista ja kaikista vaikeuksista.” (Ks. ”Olkaa puhtaat”, Valkeus, heinäkuu 1996, s. 48–49.)

Tämän merkityksellisen unen ydin on siinä nuhteessa, jonka Joseph Smith esitti nuorelle Joseph F:lle. Profeetta sanoi: ”Joseph, sinä olet myöhässä.”

Tähän Joseph F. vastasi: ”Niin, mutta minä olen puhdas – minä olen puhdas!”

Tuon unen seurauksena pojasta tuli mies. Hänen julistuksensa ”Minä olen puhdas!” antoi hänelle itseluottamusta ja rohkeutta kohdata kenet tahansa tai mikä hyvänsä tilanne. Hän sai voimaa, joka tulee tahrattomasta omastatunnosta, jota vahvisti profeetta Josephin hyväksyntä.

Tässä profeetallisessa unessa on jotakin jokaiselle tähän suureen kokoukseen tänä iltana kokoontuneelle miehelle ja pojalle. Meillä on vanha sanonta: ”Puhtaus on lähinnä jumaluutta.”

Profeetta Jesaja sanoi:

”Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa.

Opetelkaa tekemään hyvää. – –

Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. – Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa” (Jes. 1:16–18).

Nykyajan ilmoituksessa Herra on sanonut: ”Olkaa puhtaat, te Herran aseenkantajat” (OL 133:5).

Maailmassa, joka rypee saastassa, olkaa puhtaat – puheissanne, ajatuksiltanne, ruumiiltanne, pukeutumiseltanne.

Sanon jokaiselle teistä, olkaa puheissanne puhtaita. Nykyisin kuulee paljon rivoa ja ruokotonta puhetta. Jos ette pysty ilmaisemaan itseänne puhtaalla puhetavalla, osoitatte olevanne ihmisiä, joiden sanavarasto on äärimmäisen rajoittunut. Kirjoittaessaan kivitauluihin Jehova sanoi Israelin lapsille: ”Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään” (2. Moos. 20:7).

Herra on vahvistanut sen käskyn nykyajan ilmoituksen sanoin: ”Muistakaa, että se, mikä tulee ylhäältä, on pyhää, ja siitä täytyy puhua varoen ja Hengen kehotuksen mukaan” (OL 63:64).

Olkaa ajatuksiltanne puhtaita. Herra on sanonut: ”Tehtäköön kaikki minun edessäni puhtaasti” (OL 42:41).

Likainen mieli ilmaisee itseään likaisella ja alhaisella kielenkäytöllä. Puhdas mieli ilmaisee itseään myönteisin ja kohottavin sanoin ja teoin, jotka tuovat onnea sydämeen.

Olkaa puhtaita ruumiiltanne, vaatteiltanne ja käyttäytymiseltänne. Älkää antako tatuoida itseänne. Jos annatte tatuoida itseänne, jonakin päivänä kadutte sitä. Tatuointi voidaan poistaa vain tuskallisella ja kalliilla toimenpiteellä.

Olkaa puhtaita ja siistejä ja hillittyjä. Huolimaton pukeutuminen johtaa huolimattomaan käyttäytymiseen. En ole niinkään huolissani siitä, mitä teillä on yllänne, vaan siitä, että se on siistiä ja puhdasta. Muistakaa Joseph F. Smithin uni. Kun hän kiiruhti palatsia kohti, hänellä oli pieni nyytti, joka oli kääritty nenäliinaan. Kun hän oli kylpenyt ja avasi sen, hän huomasi, että siinä oli puhtaita vaatteita. Kun siunaatte tai jaatte sakramentin, olkaa parhaimmillanne. Olkaa varmat omasta siisteydestänne.

Ja niin, rakkaat veljeni, voisin jatkaa edelleen. Voisin keskustella kanssanne siitä, mitä tapahtuu Internetissä sekä tietokoneen käytössä ja mikä johtaa alentaviin ajatuksiin ja tekoihin. Riittää, kun sanon sen olevan täysin sopimatonta teille, joilla on Jumalan pappeus. Olette Hänen valittuja palvelijoitaan, teidät on asetettu johonkin pyhään ja ihanaan. Ette voi elää maailmassa ja ottaa osaa maailman tapoihin. Teidän on oltava kaiken sen yläpuolella.

Rakkaat veljeni, Herra siunatkoon teitä. Teille pojille sanon, huolehtikaa koulutuksestanne. Kun menette naimisiin, teillä on velvollisuus huolehtia perheestänne. Mahdollisuuksien maailma on edessänne, ja koulutus on avain, joka avaa sen oven. Se on sen palatsin ovi, jonka Joseph F. Smith näki nuorena unessa nukkuessaan vuorella Havaijissa.

Jumala siunatkoon teitä, rakkaat veljeni. Puhukaa Herralle rukouksessa. Kehittäkää suhdettanne Häneen. Hän on Kaikkivaltias, jolla on voima kohottaa ja auttaa. Rukoilen, että näin tapahtuisi. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.