Tänä päivänä

Ilmaisu jonakin päivänä on vaarallinen, kun sillä tarkoitetaan ”ei tänä päivänä”. ”Jonakin päivänä aion tehdä parannuksen.” ”Jonakin päivänä aion antaa hänelle anteeksi.” ”Jonakin päivänä aion puhua ystävälleni kirkosta.” ”Jonakin päivänä aion aloittaa kymmenysten maksamisen.””Jonakin päivänä aion palata temppeliin.” ”Jonakin päivänä…”

Pyhissä kirjoituksissa tehdään selväksi viivyttelemisen vaarallisuus. Se tarkoittaa, että saatamme huomata ajan loppuneen meiltä kesken. Jumala, joka antaa meille jokaisen päivän aarteena, vaatii selonteon. Me itkemme ja Hän itkee, jos olemme aikoneet tehdä parannuksen ja palvella Häntä niinä huomispäivinä, joita ei koskaan tullut, tai olemme unelmoineet eilispäivistä, jolloin tilaisuus toimia oli mennyt. Tämä päivä on arvokas Jumalan lahja. Ajatus ”jonakin päivänä aion” voi ryövätä ajan suomat tilaisuudet sekä iankaikkisuuden siunaukset.

Mormonin kirjaan on merkitty vakavat varoituksen ja neuvon sanat:

”Ja nyt, kuten sanoin teille aikaisemmin, koska te olette saaneet näin monia todistuksia, minä sen tähden pyydän teitä, ettette lykkää parannuksenne päivää loppuun asti, sillä tämän elämän päivän jälkeen, joka on annettu meille valmistautuaksemme iankaikkisuuteen, katso, ellemme käytä aikaamme hyvin tässä elämässä ollessamme, sen jälkeen tulee pimeyden yö, jossa ei mitään työtä voida tehdä.

Te ette voi sanoa joutuessanne tuohon kauheaan taitekohtaan: Minä tahdon tehdä parannuksen, minä tahdon palata Jumalani luokse. Ei, te ette voi sanoa näin, koska sillä samalla hengellä, jonka vallassa ruumiinne on sillä hetkellä, kun te lähdette tästä elämästä, sillä samalla hengellä on voima pitää teidän ruumistanne vallassaan tuossa iankaikkisessa maailmassa.”¹

Sitten Amulek varoittaa, että parannuksentekonne ja palvelemisenne lykkääminen voi johtaa siihen, että Herran Henki vetäytyy teistä pois.

Varoituksen myötä hän antaa kuitenkin tällaista toivoa: ”Ja tämän minä tiedän, koska Herra on sanonut, ettei hän asu epäpyhissä temppeleissä, mutta vanhurskaiden sydämissä hän asuu; niin, ja hän on myös sanonut, että vanhurskaat saavat istuutua sijalleen hänen valtakunnassaan tarvitsematta enää lähteä pois; mutta heidän vaatteensa täytyy valkaista Karitsan verellä.”²

Pyhät kirjoitukset ovat täynnä esimerkkejä viisaista Jumalan palvelijoista, jotka pitivät käsillä olevaa aikaa suuressa arvossa ja päättivät parhaansa mukaan tehdä sitä, mikä johtaisi puhdistumiseen. Joosua oli yksi heistä: ”Valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette”, hän sanoi. ”Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.”³

Palvelemalla Häntä saamme Pyhän Hengen kumppanuuden. Ja Pyhä Henki puhdistaa synnistä.

Jopa Vapahtaja, joka oli synnitön, näytti esimerkkiä tarpeesta olla lykkäämättä asioita. Hän sanoi:

”Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä.

Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.”⁴

Ylösnousseena Vapahtajana Hän on maailman valo tänä päivänä ja ikuisesti. Hän on se, joka pyytää meitä tulemaan luokseen ja palvelemaan Häntä, viipymättä. Hänen kannustuksensa teille ja minulle on tämä: ”Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ne, jotka etsivät, löytävät minut.”⁵

Se pätee yhtä hyvin yksittäiseen päivään kuin elämäänkin. Aamurukous ja varhainen pyhien kirjoitusten tutkiminen, jotta tietäisimme, mitä meidän tulee tehdä Herralle, voi määrätä päivän suunnan. Me voimme tietää, mikä kaikista mahdollisista tehtävistä on tärkein Jumalalle ja sen tähden meille. Olen oppinut, että jos kysymme ja pohdimme lapsenkaltaisella nöyryydellä, valmiina toimimaan viipymättä tehdäksemme jopa kaikkein vaatimattominta palvelutyötä, niin sellaiseen rukoukseen vastataan aina.

Useina päivinä sen tekeminen, mikä on tärkeintä, ei ole helppoa. Sen ei ole tarkoituskaan olla. Jumalan tarkoitus luomistyössä oli antaa meidän osoittaa, mitä me olemme. Suunnitelma selitettiin meille henkimaailmassa ennen kuin synnyimme. Olimme siellä tarpeeksi urheita, niin että saimme täällä tilaisuuden vastustaa kiusauksia valmistautuaksemme iankaikkista elämää varten, joka on suurin kaikista Jumalan lahjoista. Riemuitsimme saadessamme tietää, että koetus koskisi sitä, olemmeko uskollisen kuuliaisia silloinkin, kun se ei olisi helppoa: ”Ja koettelemme heitä näin nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra, heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä.”⁶

Vaikka tiesimme koetuksen olevan vaikea, me tunsimme iloa, koska luotimme siihen, että voisimme suoriutua siitä. Me saimme luottamusta siitä tiedosta, että Jeesus Kristus tulisi maailmaan meidän Vapahtajanamme. Hän voittaisi kuoleman. Hän tekisi mahdolliseksi sen, että voisimme puhdistua synneistämme Hänen sovitustyönsä voiman ansiosta.

Tiesimme myös joitakin tyynnyttäviä tosiasioita siitä, mitä tarvitsemamme puhdistuminen edellyttäisi. Kaikki, mitä tuo puhdistuminen edellyttäisi – kaste valtuudella, Pyhän Hengen saaminen valtuuden saaneiden pappeudenhaltijoiden kätten alla, Hänen muistamisensa ja sen myötä Hänen Henkensä kumppanuus sekä sen jälkeen Hänen käskyjensä pitäminen – kaikki olisi mahdollista vähäisimmällekin meistä. Siihen ei tarvittaisi huippuälykkyyttä eikä siihen tarvittaisi vaurautta eikä pitkää ikää. Tiesimme myös, että Vapahtaja kutsuisi meitä luokseen ja että Hänellä olisi voima auttaa meitä, kun koetus olisi vaikea ja kiusaus lykätä asioita olisi suuri. Suuri profeetta Alma kuvaili, kuinka Kristus ansaitsi tuon kyvyn:

”Ja hän kulkee kärsien kaikenlaisia kipuja ja ahdinkoja ja koetuksia, ja tämä, jotta toteutuisi sana, joka sanoo hänen ottavan päällensä kansansa kivut ja sairaudet.

Ja hän ottaa päällensä kuoleman päästääkseen kuoleman siteet, jotka sitovat hänen kansaansa; ja hän ottaa päällensä heidän heikkoutensa, jotta hänen sydämensä täyttyisi armolla, lihan mukaisesti, jotta hän osaisi lihan mukaisesti auttaa kansaansa sen heikkouksien mukaisesti.”⁷

Me kaikki tarvitsemme Hänen apuaan välttääksemme sen murhenäytelmän, että vitkastelemme siinä, mitä meidän on tehtävä tässä ja nyt saadaksemme iankaikkisen elämän. Useimmille meistä kiusaus viivytellä tulee jommastakummasta seuraavista kahdesta syystä – tai molemmista. Ne ovat toistensa vastakohtia: toinen syy on itsetyytyväisyys sen suhteen, mitä olemme jo tehneet – ja toinen on se, että tarve tehdä enemmän saa meidät tuntemaan lannistumista.

Itsetyytyväisyys on vaaraksi meille kaikille. Se voi tulla lapsellisille nuorille, joiden mielestä hengellisille asioille on runsaasti aikaa tulevaisuudessa. He saattavat ajatella, että tähänastisen lyhyen elinaikansa huomioon ottaen he ovat jo tehneet tarpeeksi. Tiedän kokemuksesta, kuinka Herra voi auttaa sellaista nuorta ymmärtämään, että hän on keskellä hengellisiä asioita, juuri nyt. Hän voi auttaa teitä ymmärtämään, että luokkatoverinne tarkkailevat teitä. Hän voi auttaa teitä ymmärtämään, että toverienne iankaikkinen tulevaisuus muotoutuu sen mukaan, mitä he näkevät teidän tekevän tai jättävän tekemättä. Se, että kiitätte heitä yksinkertaisesti heidän hyvästä vaikutuksestaan, voi kohottaa heitä enemmän kuin osaatte kuvitella. Kun pyydätte Jumalalta, Hän voi näyttää ja Hän tulee näyttämään teille tilaisuuksia kohottaa muita Hänen puolestaan – niitä, jotka Hän on asettanut ympärillenne varhaislapsuudestanne alkaen.

Itsetyytyväisyys voi vaikuttaa kokeneeseen aikuiseenkin. Mitä paremmin ja mitä pidempään palvelette, sitä todennäköisemmin kiusaaja voi asettaa mieleenne tämän valheen: ”Olet ansainnut tauon.” Olette ehkä olleet Alkeisyhdistyksen johtajana pienessä seurakunnassanne – kahdesti. Tai olette ehkä työskennelleet pitkään ja uutterasti lähetystyössänne ja uhranneet paljon palvellaksenne. Tai ehkä olitte kirkon pioneereja kotikonnuillanne. Teille voi tulla ajatus: ”Miksen jättäisi palvelemista uusille ihmisille. Olen jo tehnyt osani.” Tulee kiusaus uskoa, että palvelette uudelleen taas, jonakin päivänä.

Herra voi auttaa teitä näkemään, kuinka vaarallista on pitää tauko sen tähden, että tunnette tehneenne tarpeeksi. Hän auttoi minua antamalla minulle mahdollisuuden keskustella erään Hänen iäkkään palvelijansa kanssa. Hän oli voimaton, hänen ruumiinsa oli heikentynyt vuosikymmenten uskollisen työn sekä sairauden tähden. Hänen lääkärinsä eivät enää antaneet hänen poistua kotoaan. Hänen pyynnöstään kerroin matkasta, jonka olin tehnyt Herran palveluksessa, kulkien monessa maassa, kymmenissä kokouksissa sekä monissa yksityisissä puhutteluissa, auttaen yksilöitä ja perheitä. Kerroin hänelle kiitollisuudesta, jota ihmiset ilmaisivat minulle häntä sekä hänen monia palveluvuosiaan kohtaan. Hän kysyi minulta, olisiko minulla pian toinen tehtävä. Kerroin hänelle toisesta pitkästä matkasta, joka oli pian tulossa. Hän yllätti minut antamalla minulle rokotuksen itsetyytyväisyyttä kohtaan, ja toivon sen kestävän ikuisesti. Hän otti minua kiinni käsivarresta ja sanoi: ”Voi, ole kiltti ja ota minut mukaasi.”

On vaikea tietää, milloin olemme tehneet tarpeeksi, jotta sovitustyö voisi muuttaa luontomme ja täten tehdä meidät kelvollisiksi iankaikkiseen elämään. Emmekä tiedä, kuinka monta päivää meidän on vielä tarpeen palvella, jotta se olisi kyllin sen suuren muutoksen tapahtumiseen. Tiedämme kuitenkin, että päivät riittävät, jos emme tuhlaa niitä. Tässä on hyvät uutiset:

”Ja ihmislasten elinaika pidennettiin Jumalan tahdon mukaisesti, jotta he voisivat tehdä parannuksen lihassa ollessaan; sen vuoksi heidän tilastaan tuli koetustila, ja heidän aikansa pidennettiin niiden käskyjen mukaisesti, jotka Herra Jumala antoi ihmislapsille.”⁸

Tuo Mestarin antama vakuutus auttaa niitä meistä, jotka tunnemme olosuhteidemme lannistavan meidät. Vaikeimmissa koetuksissa, niin kauan kuin teillä on voimaa rukoilla, voitte pyytää rakastavalta Jumalalta: ”Ole hyvä ja anna minun palvella, tänä päivänä. Minun puolestani ei ole väliä, kuinka harvoja asioita saatan kyetä tekemään. Kerro minulle vain, mitä minä voin tehdä. Tottelen tänä päivänä. Tiedän, että voin, Sinun avullasi.”

Saamanne hiljainen pyyntö saattaa koskea niinkin yksinkertaista asiaa kuin antaa anteeksi jollekulle, joka on loukannut teitä. Voitte tehdä sen sairaalan vuoteesta. Se voi koskea sitä, että menette auttamaan jotakuta nälkäistä. Saatatte tuntea itsenne lannistuneeksi oman köyhyytenne ja päivän töiden vuoksi. Jos kuitenkin päätätte olla odottamatta, kunnes teillä on enemmän voimia ja enemmän rahaa, ja jos rukoilette mennessänne saadaksenne Pyhän Hengen, te tulette perille saapuessanne tietämään, mitä tehdä ja kuinka auttaa jotakuta vielä itseännekin köyhempää. Saatatte huomata perille päästyänne, että he rukoilivat Herran nimessä odottaen jonkun kaltaisenne saapuvan.

Niille, jotka ovat olosuhteidensa lannistamia ja joista sen vuoksi tuntuu, etteivät he voi palvella Herraa tänä päivänä, annan kaksi lupausta. Vaikka asiat näyttävätkin tänään vaikeilta, ne ovat seuraavana päivänä paremmin, jos päätätte tänä päivänä palvella Herraa koko sydämestänne. Teidän olosuhteenne eivät ehkä parane kaikilla haluamillanne tavoilla. Teille annetaan kuitenkin uutta voimaa kantaa taakkanne sekä uutta luottamusta siihen, että kun taakoistanne tulee liian painavia, niin Herra, jota olette palvelleet, kantaa sen, mihin te ette kykene. Hän tietää, kuinka. Hän valmistautui siihen kauan sitten. Lihassa ollessaan Hän kärsi teidän raihnaisuutenne ja teidän murheenne, niin että Hän osaisi auttaa teitä.

Toinen lupaus, jonka teille annan, on se, että kun päätätte palvella Häntä tänä päivänä, tunnette Hänen rakkautensa ja opitte rakastamaan Häntä enemmän. Saatatte muistaa tämän pyhien kirjoitusten kohdan:

”Minä sanon teille: Minä tahdon, että te muistatte pitää nimen aina sydämiinne kirjoitettuna, – – [jotta] te kuulette ja tunnette äänen, jolla teitä kutsutaan, ja myös nimen, jolla hän teitä kutsuu.

Sillä kuinka ihminen tuntee isännän, jota hän ei ole palvellut ja joka on hänelle vieras ja on kaukana hänen sydämensä ajatuksista ja aikeista?”⁹

Palvelemalla Häntä tänä päivänä tulette tuntemaan Hänet paremmin. Tulette tuntemaan Hänen rakkautensa ja kiitollisuutensa. Ette halua viivyttää tuon siunauksen saamista. Ja Hänen rakkautensa tunteminen kutsuu teitä takaisin Hänen palvelukseensa, pyyhkien pois sekä itsetyytyväisyyden että lannistumisen.

Kun palvelette Häntä, tulette tuntemaan paremmin äänen, jolla teitä tullaan kutsumaan. Kun menette nukkumaan päivän päättyessä, saatatte palauttaa mieleenne nämä sanat: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen.”¹⁰ Rukoilen tuota siunausta tälle päivälle, jokaiselle päivälle, ja elämäämme.

Tiedän, että taivaallinen Isä elää ja vastaa rukouksiimme. Tiedän, että Jeesus on elävä Kristus, maailman Vapahtaja, ja että me voimme päättää tuntea iloa ja rauhaa Hänen palveluksessaan tänä päivänä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.