Rukouksen ylimaallisen lahjan hyödyntäminen

Rukous on taivaallisen Isämme ylimaallinen lahja jokaiselle sielulle. Ajatelkaapa: ehdottoman korkein Olento, kaikkitietävin, kaikkinäkevin, kaikkivoivin Persoona, rohkaisee teitä ja minua kaikessa vähäpätöisyydessämme keskustelemaan Hänen, meidän Isämme kanssa. Koska Hän tietää, kuinka kipeästi me tarvitsemme Hänen opastustaan, Hän itse asiassa käskee: ”Sinun tulee rukoilla sekä ääneen että sydämessäsi; niin, sekä maailman edessä että salassa, sekä julkisesti että yksityisesti.”¹

Olosuhteillamme ei ole väliä. Olimmepa sitten nöyriä tai ylimielisiä, köyhiä tai rikkaita, vapaita tai orjuutettuja, oppineita tai tietämättömiä, rakastettuja tai hylättyjä, me voimme puhutella Häntä. Meidän ei tarvitse sopia siitä etukäteen. Rukouksemme voi olla lyhyt tai se voi viedä niin paljon aikaa kuin tarvitaan. Se voi olla pitkä rakkauden ja kiitollisuuden ilmaisu tai kiireellinen avunpyyntö. Hän on luonut luvuttomia maailmankaikkeuksia ja asuttanut ne maailmoilla, ja silti te ja minä voimme puhua Hänen kanssaan henkilökohtaisesti, ja Hän vastaa aina.

Me rukoilemme taivaallista Isäämme Hänen rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Rukous on vaikuttavin silloin, kun pyrimme olemaan puhtaita ja kuuliaisia, vaikuttimemme ovat kelvolliset ja me olemme valmiit tekemään sen, mitä Hän pyytää. Nöyrä, luottavainen rukous tuo ohjausta ja rauhaa.

Älkää kantako huolta kömpelösti ilmaisemistanne tunteista. Puhukaa vain laupiaalle, ymmärtäväiselle Isällenne. Olette Hänen kallisarvoisia lapsiaan, joita Hän rakastaa täydellisesti ja joita Hän haluaa auttaa. Huomatkaa rukoillessanne, että taivaallinen Isä on lähellä ja kuuntelee.

Yksi avain parempaan rukoukseen on se, että oppii esittämään oikeita kysymyksiä. Sen sijaan että pyydätte sitä, mitä itse haluatte, harkitkaa sen etsimistä rehellisesti, mitä Hän teille haluaa. Kun siten saatte tietää Hänen tahtonsa, rukoilkaa, että teitä johdatettaisiin saamaan voimaa sen täyttämiseen.

Jos joskus tunnette etääntyneenne Isästämme, siihen saattaa olla monia syitä. Olipa syy mikä tahansa, niin kun anotte jatkuvasti apua, Hän ohjaa teitä tekemään sitä, mikä palauttaa luottamuksenne siihen, että Hän on lähellä. Rukoilkaa silloinkin, kun teitä ei lainkaan haluta rukoilla. Joskus te saatatte lasten tavoin käyttäytyä huonosti, ja teistä saattaa silloin tuntua, ettette voi lähestyä Isäänne ongelminenne. Juuri silloin tarvitsette rukousta eniten. Älkää koskaan tunteko itseänne liian kelvottomiksi rukoilemaan.

Mahdammekohan me koskaan päästä perille rukouksen valtavasta voimasta ennen kuin kohdallemme tulee ylivoimainen, pakottava ongelma ja huomaamme, että olemme voimattomia ratkaisemaan sitä. Silloin käännymme Isämme puoleen tunnustaen nöyrästi täydellisen riippuvuutemme Hänestä. On hyvä etsiä yksinäinen paikka, jossa voimme ilmaista ääneen tunteemme niin pitkään ja niin hartaasti kuin on tarpeen.

Minä olen tehnyt niin. Koin kerran jotakin sellaista, mikä aiheutti minussa suunnatonta ahdistusta. Se ei liittynyt mitenkään tottelemattomuuteen tai lankeemukseen, vaan erittäin tärkeään ihmissuhteeseen. Vuodatin jonkin aikaa sydäntäni palavassa rukouksessa. Mutta vaikka kuinka yritin, en löytänyt mitään ratkaisua, en mitään tyyntymistä sisälläni olevaan voimakkaaseen kuohuntaan. Anoin apua iankaikkiselta Isältä, jonka olin tullut tuntemaan ja johon olin oppinut täysin luottamaan. En nähnyt mitään tietä, joka johtaisi siihen tyveneen, josta minulla on yleensä siunaus iloita. Sitten nukahdin. Kun heräsin, olin täysin rauhallinen. Polvistuin jälleen hartaaseen rukoukseen ja kysyin: ”Herra, kuinka se tapahtui?” Tiesin sydämessäni, että vastaus oli Hänen rakkauttaan ja huolenpitoaan minua kohtaan. Sellainen on laupiaalle Isälle lausutun vilpittömän rukouksen voima.

Olen oppinut paljon rukouksesta kuuntelemalla presidentti Hinckleyn rukoilevan kokouksissamme. Tekin voitte oppia hänestä tutkimalla huolellisesti epätavallista julkista rukousta, jonka hän lausui lokakuun 2001 konferenssin päätteeksi kaikkialla maailmassa olevien Isän lasten puolesta. Hän rukoili sydämestään, ei valmiin käsikirjoituksen mukaan. (Jäljennös rukouksesta on liitetty tämän puheen loppuun.)²

Tutkikaa tuota rukousta niin huomaatte, että siinä ei ole turhia toistoja, ei teennäisyyttä vaikutuksen tekemiseksi, mitä joskus esiintyy. Hän yhdistelee yksinkertaisia sanoja kaunopuheisesti. Hän rukoilee kuin nöyrä, luottavainen poika, joka tuntee hyvin rakastavan Isänsä taivaassa. Hän uskoutuu varmana siitä, että Isän vastaus tulee silloin, kun sitä eniten tarvitaan. Jokainen rukous vastaa tarkoitustaan, ja siihen sisältyy selkeä ilmaus siitä, mikä kaipaa ratkaisua, samoin kuin runsaita kiitollisuuden ilmauksia tietyistä, tunnustetuista siunauksista. Hänen valmistelemattomat rukouksensa ovat kuin hiottuja jalokiviä, hiljainen todiste siitä, rukous on ollut tärkeimmällä sijalla hänen elämässään monen monien vuosien ajan.

Muutamat totuudet, jotka koskevat sitä, kuinka rukouksiin vastataan, saattavat olla avuksi.

Usein kun rukoilemme apua johonkin merkittävään asiaan, taivaallinen Isä antaa lempeitä kehotuksia, jotka vaativat meitä ajattelemaan, uskomaan, tekemään työtä, joskus taistelemaan, sitten toimimaan. Se on askel askeleelta etenevä tapahtumasarja, joka antaa meille mahdollisuuden tunnistaa innoitetut vastaukset.

Olen huomannut, että se, mikä toisinaan tuntuu läpipääsemättömältä kommunikoinnin esteeltä, onkin jättimäinen askel, joka pitää ottaa luottavaisena. Saatte harvoin täydellistä vastausta yhdellä kertaa. Se tulee palanen kerrallaan, paketeissa, niin että kykynne kasvavat. Kun kutakin palasta noudatetaan uskossa, teidät johdatetaan toisten osien luo, kunnes teillä on koko vastaus. Tämä malli vaatii teitä uskomaan Isämme kykyyn vastata. Vaikka se on joskus hyvin vaikeaa, siitä on tuloksena merkittävää henkilökohtaista kasvua.

Hän kuulee aina rukouksenne ja vastaa niihin poikkeuksetta. Hänen vastauksensa tulevat kuitenkin harvoin teidän ollessanne polvistuneina rukoukseen, vaikka saatattekin anoa välitöntä vastausta. Pikemminkin hän kuiskaa teille hiljaisina hetkinä, jolloin Henki voi parhaiten koskettaa mieltänne ja sydäntänne. Teidän pitäisikin siis etsiä hiljaisia tuokioita huomataksenne, milloin teitä opetetaan ja vahvistetaan. Hänen mallinsa saa teidät kasvamaan.

Presidentti David O. McKay todisti: ”On totta, että vastaukset rukouksiimme eivät tule ehkä aina suoraan ja sillä hetkellä ja sillä tavalla kuin odotamme, mutta ne tulevat, ja sillä hetkellä ja sillä tavalla, mikä on parhaaksi sille, joka pyynnön esittää.”³ Olkaa kiitollisia siitä, että Jumala antaa teidän joskus kamppailla pitkän aikaa ennen kuin tuo vastaus tulee. Luonteenne kasvaa, uskonne karttuu. Noiden kahden välillä on yhteys: mitä suurempi on uskonne, sitä vahvempi on luonteenne, ja lujittunut luonne lisää kykyänne osoittaa vieläkin suurempaa uskoa.

Toisinaan Herra antaa teille vastauksen ennen kuin kysytte. Näin voi käydä silloin, kun olette tietämättömiä jostakin vaarasta tai olette ehkä tekemässä jotakin väärää luullen virheellisesti sen olevan oikein.

On kovin raskasta, kun vilpittömään rukoukseen jostakin sellaisesta, mitä oikein kovasti toivotte, ei vastata niin kuin te haluatte. On vaikea ymmärtää, miksi kuuliaisesta elämästä kumpuavan syvän ja vilpittömän uskon osoittaminen ei tuota toivottua tulosta. Vapahtaja opetti: ”Mitä sellaista pyydättekin Isältä minun nimessäni, mikä on teille tarpeen, se annetaan teille.”⁴ Joskus on vaikea tietää, mikä on teille ajan mittaan parasta tai tarpeen. Elämänne on helpompaa, kun hyväksytte sen, että se, mitä Jumala elämässänne tekee, on teidän iankaikkiseksi hyväksenne.

Teitä pyydetään etsimään vastausta rukouksiinne.⁵ Totelkaa Mestarin neuvoa ”tutkia sitä tarkoin mielessänne”.⁶ Usein mietitte jotakin ratkaisua, ja kun etsitte vahvistusta sille, että vastauksenne on oikein, apu tulee. Se voi tulla rukoustenne kautta tai Pyhän Hengen vaikutuksena ja joskus toisten asiaan puuttumisen seurauksena.⁷

Myös tämä Oliver Cowderylle annettu rukousta koskeva ohje voi olla teille avuksi: ”Katso, sinä – – kuvittelit, että minä antaisin sen sinulle, vaikka et käyttänyt harkintaa, paitsi että pyysit minulta.

– – Sinun täytyy tutkia sitä tarkoin mielessäsi; sitten sinun on kysyttävä minulta, onko se oikein, ja jos se on oikein, minä saatan sinun sydämesi palamaan sisälläsi; sen tähden sinä tunnet, että se on oikein.”⁸

Vastaus tulee tunteena, johon liittyy vakaumus. Vapahtaja määrittelee kaksi eri tapaa: ”Minä puhun sinulle sinun mielessäsi ja sinun sydämessäsi Pyhän Hengen kautta.”⁹

Mieleen ja sydämeen tulevat vastaukset ovat viestejä Pyhältä Hengeltä meidän hengellemme. Omalla kohdallani mieleen tuleva vastaus on hyvin yksityiskohtainen, ikään kuin saneltuja sanoja, kun taas sydämeen tuleva vastaus on yleisluontoinen, kuten tunne rukoilla lisää.¹⁰

Sitten Herra selventää: ”Mutta ellei se [mitä ehdotatte] ole oikein, – – ajatuksesi hämärtyvät.”¹¹ Omalla kohdallani se on levoton, rauhaton tunne.

Oliver Cowderylle opetettiin toinenkin tapa, jolla myöntäviä vastauksia tulee: ”Enkö minä puhunut asiasta rauhaa sinun mieleesi?”¹² Rauhan tunne on yleisin vahvistava todistus, mitä itse koen. Kun olen ollut hyvin huolissani jostakin tärkeästä asiasta, kamppaillut sen ratkaisemiseksi onnistumatta, olen jatkanut uskossa noita yrityksiä. Myöhemmin on tullut rauha, joka on vallannut minut kokonaan hälventäen huoleni, kuten Hän on luvannut.

Joitakin rukousta koskevia väärinkäsityksiä voidaan selvittää ymmärtämällä, että pyhissä kirjoituksissa määritellään toimivan rukouksen periaatteet, mutta niissä ei taata, milloin vastaus annetaan. Todellisuudessa Hän vastaa jollakin kolmesta tavasta. Ensiksi, voitte tuntea rauhaa, lohtua ja varmuutta, jotka vahvistavat, että päätöksenne on oikea. Tai toiseksi voitte tuntea sen levottoman tunteen, ajatusten hämärtymisen, joka merkitsee, että valintanne on väärä. Tai kolmanneksi – ja se on se vaikea vastaus – te ette tunne mitään vastausta.

Mitä teette, kun olette valmistautuneet huolellisesti, rukoilleet hartaasti, odottaneet vastausta melkoisen ajan ettekä vieläkään tunne vastausta? Haluatte ehkä lausua kiitokset kun näin käy, sillä se on merkki Hänen luottamuksestaan. Kun elätte kelvollisesti ja valintanne on Vapahtajan opetusten mukainen ja teidän on toimittava, edetkää luottavaisin mielin. Kun olette herkkiä Hengen kuiskauksille, tapahtuu soveliaana aikana varmasti toinen kahdesta asiasta: joko ajatuksenne hämärtyvät merkkinä väärästä valinnasta, tai tunnette rauhaa tai paloa sisällänne, mikä todistaa, että valintanne oli oikea. Kun elätte vanhurskaasti ja toimitte luottaen, Jumala ei salli teidän mennä liian pitkälle antamatta varoittavaa tunnetta, mikäli olette tehneet väärän ratkaisun.

Yksi tärkeä näkökohta rukouksessa on kiitollisuus. Jeesus lausui: ”Eikä ihminen loukkaa Jumalaa millään tavalla – – [paitsi ne], jotka eivät tunnusta hänen kättänsä kaikessa eivätkä noudata hänen käskyjänsä.”¹³ Kun mietimme verratonta rukouksen lahjaa ja niitä rajattomia siunauksia, joita siitä koituu, mielemme ja sydämemme täyttää vilpitön arvonanto ja ylenpalttinen kiitollisuus. Eikö meidän siis pitäisi jatkuvasti ja perin pohjin ilmaista rakkaalle Isällemme, niin hyvin kuin pystymme, rajaton kiitollisuutemme rukouksen ylimaallisesta lahjasta ja Hänen vastauksistaan, jotka täyttävät tarpeemme ja saavat meidät samalla kasvamaan?

Todistan, että Isämme vastaa aina rukouksiinne sillä tavalla ja sillä hetkellä, joka on teidän iankaikkiseksi parhaaksenne. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.